Meikatut miehet ja tukkapehkot palasivat rock-lavoille vuosituhannen alussa

Julkaistu 06.10.2014 - 14:00. Päivitetty 02.03.2016 - 09:09

2000-luvun alussa löivät läpi miesvetoiset hard rock -yhtyeet, jotka yhdistelivät kasarisoundeja 1990-luvun autotallirokkiin. Hard rockin uusi tuleminen käynnisti bändibuumin myös Suomessa. Lisäksi Suomessa vieraili bändejä lähes vakioesiintyjinä muista pohjoismaista — erityisesti Ruotsista. Koosteeseen on kerätty yhtyeiden haastatteluita aikakaudelta.

Garage-rockia ja punkkia tarjoillut tukholmalainen Backyard Babies oli aloittanut jo 1980-luvun lopulla. Bändin läpimurto listoille tapahtui vuoden 2001 Making Enemies Is Good ja vuoden 2003 Stockholm Syndrome -levyillä, joista jälkimmäiseltä julkaistiin single-kappale Friends. Kappale oli vastaveto ajan rap-kappaleille, joissa esiintyi useita vierailevia artisteja laulamassa.

Friendsillä kuultiin lopulta jopa 27 eri artistin osuudet, jotka Backyard Babies oli yhdistänyt. Single jäi myös vuonna 2001 kuolleen Ramonesin Joey Ramonen viimeiseksi levytykseksi.

"Hän ei ehtinyt kuulemaan valmista kappaletta", harmittelivat Backyard Babiesin laulaja-kitaristi Nicke Borg ja soolokitaristi Dregen vuoden 2004 haastattelussa.

Skandirokkareiden klikki

Myös vuonna 1994 aloittanut ruotsalainen The Hellacopters vieraili Suomessa tiuhaan tahtiin. Kitaravetoinen yhtye ammensi vaikutteitaan autotallien ja 1980-luvun stadionien lisäksi 70-luvun rhythm and bluesista. Yhtyeellä oli tiiviit välit Backyard Babiesin ja suomalaisen The Flaming Sideburnsin kanssa. Bändit nähtiinkin usein esimerkiksi toistensa lämmittelijöinä. Backyard Babiesin soolokitaristi Dregen toimi myös parin vuoden ajan Hellacoptersin kitaristina.

The Hellacopters avasi vuonna 2005 Klubb X3M -ohjelman haastattelussa kuvioitaan Suomen ja Ruotsin välillä keikkailusta.

Vuonna 1997 Ruotsissa aloittanut ja niin ikään Suomessa usein nähty Hardcore Superstar pyrki erityisesti tuomaan vaarallisuutta esille musiikissaan ja oheistuotannossaan. Yhtyeen etunojaisessa soundissa oli kuultavissa elementtejä 80-luvun suurbändien stadionhuudatukseen tähdänneestä tyylistä.

Vuonna 2006 yhtye kertoi haastattelussa oppineensa ainakin sen, että "vaikka taustalla olisi iso yhtiö ja tehtäisiin puolen millin videoita, sillä ei ole mitään merkitystä, koska kaikki on kuitenkin tehtävä itse".

Kasaridekadenssin paluu

Uuden vuosituhannen alussa pinnalle nousi uusia, entistä enemmän 1980-luvulta ammentaneita rock-bändejä. Yksi näistä oli ruotsalainen Crashdïet, joka flirttaili varsin avoimesti 80-luvun turmeltuneisuuden kanssa.

Yhtyeen kitaristi-laulaja Dave Lepard teki itsemurhan pian bändin ensimmäisen albumin julkaisun jälkeen, kärsittyään huumeongelmasta ja masennuksesta. Crashdïetin debyyttilevy on nimetty pelottavankin enteilevästi Rest in Sleazeksi (2005). Lepard ehti antaa Klubb X3M -ohjelmalle haastattelun vuonna 2005 bändin vierailtua Helsingin Tavastialla.

"Sex drugs and rock'n'roll on nykyään hiphopparien hommia. On aika palauttaa asioiden oikea järjestys", laulaja julisti.

Crashdïet jatkoi toimintaansa vielä Lepardin kuoleman jälkeen. Myöhemmin yhtyeen laulajaksi kiinnitettiin suomalainen Olli Herman, joka tunnettiin myös kuopiolaisen Reckless Loven laulajana.

Rockin ilosanomaa ja vallankumousta

Myös Suomessa syntyi monia näyttävyyteen panostaneita ja 90-luvun ahdistuneisuuteen pesäeroa tehneitä rock-bändejä. Nuoret yhtyeet niputettiin mediassa ja soittolistoilla usein esimerkiksi "meikkibändeiksi".

Hieman tuntemattomammaksi jäänyt helsinkiläinen Naked oli myös tietoinen ajan trendikkyydestä. Vuonna 2004 ensilevynsä julkaisseen bändin laulaja The Muff esitteli yhtyettään Neon-ohjelman raportissa vuonna 2006.

Laulaja ei ollut täysin vakuuttunut Nakedin kuulumisesta meikkibändien joukkoon, koska hän oli itse bändinsä ainoa ”meikkinaama”. Naked olikin päättänyt trendeistä erottautuakseen luokitella itsensä täysin uuteen kategoriaan. Yhtyeen Broadway rockin oli tarkoitus herättää kuulijoissaan positiivisuutta ja käynnistää rock-vallankumous.