Hyppää pääsisältöön

Tanssivan karhun uusi palkintoraati valittu

Tanssiva karhu -palkintoraati
Uusi raati: Minna Joenniemi, Marit Lindqvist, Erja Manto, Merja Virolainen Tanssiva karhu -palkintoraati Kuva: Yle/ Mertsi Murmann merja virolainen

Ensi vuoden Tanssiva karhu -runokilpailun uusi tuomaristo on valittu.

Palkinto jaetaan Kajaanin runoviikoilla, jotka järjestetään 1.-6.7.2015.

Tässä esittely nelijäsenisestä raadista, johon kuuluvat runoilija Merja Virolainen, kulttuuritoimittajat Minna Joenniemi ja Marit Lindqvist sekä tuottaja, ohjaaja Erja Manto. Virolainen toimii raadin puheenjohtajana.

1. Tuore raatilainen, missä tunnelmissa aloitat Tanssivan karhun tuomaristossa?
2. Miltä vuoden runosato on tähän asti vaikuttanut?
3. Kerro kolme asiaa, joista erinomainen runo rakentuu.
4. Raadin jäsenenä luet valtavat määrät runoja. Miten vältät putkinäön ja pidät ajatuksesi kirkkaina?

Runoilija Merja Virolainen:
1. Aloitan innostuneissa tunnelmissa, erittäin kiinnostavaa päästä tekemään paneutunut katsaus yhden vuoden koko runokirjatarjontaan.
2. Tähän asti runosadon laatu vaikuttaa vaatimattomalta. Vain pari huomionarvoista kokoelmaa on tullut vastaan. Mutta olen lukenut vasta pienen osan.
3. Erinomainen runo on omaperäinen, monikerroksinen, kielestä tietoinen, taidokas, painokas, kekseliäs.
4. Yritän välttää putkinäköä ja pitää ajatukseni kirkkaina joka tilanteessa joka tapauksessa. Ei tämä runokirjojen lukeminen urakalla muusta elämästä ja työnteosta poikkea, ei vaadi erikoistoimenpiteitä.

Kulttuuritoimittaja Minna Joenniemi:
1. Olo on etuoikeutettu. Saan jälleen paneutua kattavasti runotarjontaan. Se on lahja, jonka mukana tulee paljon vastuuta.
2. Vuoden sadosta on osa vielä itiöinä ilmassa. Maltan odottaa musteen kuivumista ja kokonaiskuvan täydentymistä.
3. Raatilaisena etsin puhuttelevaa, aistirikasta kokonaisuutta, en yhtä runoa. En halua nimetä kolmea asiaa, joista runo rakentuu, koska annan hyvälle runolle vapauden rikkoa määritelmät. Mutta hyvä runo puhuttelee niin mieltä kuin kehoa. Sen kohdatessani saatan esimerkiksi henkäistä happea ylimääräisen annoksen.
4. Viime kerralla raatilaisena havaitsin, että olen kirkkaimmillani runoteosten lukijana ennen kello yhtä iltapäivällä. Ja välillä luen ääneen.

Runokirjoja pöydällä.
Luettavaa riittää Runokirjoja pöydällä. Kuva: Yle/ Mertsi Murmann runoja

Kulttuuritoimittaja Marit Lindqvist:
1. Tunnelmat ovat innostuneet ja odottavaiset.
2. Kirjava ja monipuolinen.
3. Tunne, jännite ja yllätyksellisyys.
4. Pitkät kävelylenkit ja paljon jääkylmää vettä.

Tuottaja, näyttelijä Erja Manto:
1. Jännittävää, on hienoa, että mukaan on otettu myös meikäläiseltä ilmaisupuolelta ihminen. Se saattaa tuottaa lisäarvoa.
2. Hehee, valtavalta. Määrällisesti siis. Laadusta en vielä sano mitään. Enkä tietysti vertailla voikaan, joka vuosi en tämmöistä määrää runoja lue.
3. Oivallus, rytmi, yllätys. Voisin sanoa myös tunne mutta se kaipaa jo lisämäärittelyä.
4. Pidän taukoja. Luen ääneen, se toimii aina ja pakottaa tajuntaan sisäänpääsyyn.

Kajaanin runoviikko

  • "Onko musta ollenkaan tähän, kun nuo muut on niin sairaan hyviä?" Lahjakkaan suvun vesa Aili Ikonen epäili pitkään, onko hänestä ammattimuusikoksi

    Musiikki on muusikko Aili Ikoselle intohimo.

    Erityisesti jazzlaulajana tunnettu muusikko Aili Ikonen kasvoi musiikin ympäröimänä. Korpilahdelta kotoisin oleva Ikonen pomppi lapsena Joutsenlammen finaaliosaa veljensä Osmon kanssa olohuoneen sohvan ympärillä ja harjoitteli pieteetillä viulunsoittoa viisivuotiaasta alkaen. Silti ura muusikkona ei ollut itsestäänselvyys.

  • Sanat haltuun rap-riimein

    Sanat haltuun -hanke auttaa nuoria löytämään äänensä.

    Rap-musiikki voi olla väylä parempaan luku- ja ilmaisutaitoon. Musiikkia kuunnellessa voi päähän tarttua myös muutama yhteiskunnallinen ajatus. Vielä enemmän kuhinaa päähän syntyy, jos alkaa itse luoda riimejä. Kirjallisuus- ja taidekriitikko, toimittaja sekä opettaja Aleksis Salusjärvi pohti, miksi lukeminen koetaan jotenkin epämiehekkääksi harrastukseksi.

  • Avaruusromua: Psykedeelinen äänikone nimeltä TONTO

    Mitä jos rakennettaisiin maailman suurin syntesoija?

    Malcolm Cecil ja Robert Margouleff kohtasivat 50 vuotta sitten New Yorkissa, tuolloin uudessa Media Sound -studiossa. Heillä oli idea. Mitä jos hankittaisiin useita syntesoijia ja soitettaisiin niitä yhtaikaa? Ja jos kytkettäisi in ne toisiinsa, toimimaan yhdessä, siinä meillä olisi elektroninen orkesteri. Idea hahmoteltiin kiinalaisen ravintolan pöytäliinaan ja se päätettiin toteuttaa. Alkoi syntyä psykedeelinen äänikone nimeltä TONTO. Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Tanssiva karhu

instagram #tanssivakarhu

Runoutta Twitterissä

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri