Hyppää pääsisältöön

Helsinki linnoitettiin lujasti maailmansotaa varten

Vuonna 1914 alkaneen yleiseurooppalaisen sodan kumu kuului myös Suomen suuriruhtinaskunnassa. Helsingissä nähtiin rintamalle lähteviä venäläisjoukkoja ja sieltä palaavia haavoittuneita. Kaupunki ympäröitiin valtavalla maalinnoitusketjulla, ja sota-ajan työmaille koottiin yhteensä kymmeniä tuhansia miehiä aina Kiinan rajoilta asti.

Suomi julistettiin sotatilaan 1. elokuuta 1914. Maassa ei ollut asevelvollisuutta, mutta joutumista Venäjän armeijaan pelättiin silti. Monet lähtivät sotaa pakoon maaseudulle, vantaalainen Viljo Sohkanen kertoo Olli Ihamäen haastattelussa 1985.

Sotilasjunat kuljettivat venäläisiä sotilaita Helsinkiin varustettaviksi asein ja Herran siunauksin. Puolivalmiilla päärautatieasemalla hoidettiin vastapainoksi rintamalla ammuttuja miehiä.

Suurempaa elintarvikepulaa ei esiintynyt vielä sodan alkuvaiheessa, mutta mm. erilaisten pikkutavaroiden supistuva tarjonta houkutteli nokkelia liikemiehiä keinotteluun eli "kuransseeraukseen".

Sodan alussa rakennustoiminta ja kauppa tyrehtyivät, ja työttömyys kasvoi nopeasti. Tilanne muuttui kuitenkin ratkaisevasti, kun Helsingin suurisuuntaiset linnoitustyöt alkoivat ja sotatarviketeollisuus pääsi vauhtiin.

Koko pääkaupunkiseutu työmaana

Espoosta Itä-Helsinkiin kaarena ulottuneen linnoiteketjun oli määrä torjua Saksan maihinnousu. Se oli osa Viaporin maa-ja merilinnoitusta, johon Helsingin eteläpuolella kuului lukuisia linnoitussaaria.

Maailmansodan ensi vuosina koko Helsingin ympäristöstä tuli jättimäinen linnoitustyömaa. Alussa pestattiin sotilaiden avuksi vapaaehtoisia, myöhemmin värvättiin joutilasta väkeä pakko-otoilla suoraan kadulta.

Yhteensä valli- eli patteritöissä oli mukana parikymmentä tuhatta henkeä. Ympäri Suomea saapui nuoria miehiä, joita houkutti rahan lisäksi myös seikkailu.

Alkuvaiheessa palkat olivat tavallista korkeampia, eikä työtahtikaan päätä huimannut, entiset vallityöläiset muistelevat Ihamäen ohjelmassa 1987. Työnjohtajien siunauksella vedettiin monasti lonkkaa. Myös palkkakirjanpidossa harrastettiin huiputusta.

Työturvallisuudesta ei juuri piitattu. Räjäytyksissä menehtyi muisteilijoiden mukaan miehiä lähes päivittäin.

Työmaiden ympärille syntyi monenlaista liiketoimintaa, kuten partureita, suutareita, ruokaloita, asunnonvuokrausta ja erilaista kaupustelua. Myös ihmiskauppa kukoisti: tilipäivinä prostituoidut eli "mäkipeurat" parittajineen odottelivat miehiä työmaiden tuntumassa.

Punapartoja Mantšuriasta

Seudulle tuotiin työvoimaksi mm. tataareita, kasakoita, kirgiisejä ja muita Venäjän vähemmistökansallisuuksia. Vuonna 1916 saapui myös pari kolme tuhatta kiinalaista, jotka sijoitettiin lähinnä metsä- ja ratatöihin.

Tulokkaat olivat hunghuuseja eli "punapartoja", rosvoja ja seikkailijoita Mantšuriasta ja Amurinmaalta. Työmaille he eivät kuitenkaan tulleet vankeina vaan vapaina miehinä, jotka saivat työstään palkkaa, Olli Ihamäki sanoo toisessa ohjelmassaan vuonna 1987.

Osa hunghuuseista oli raakalaisia, jotka syyllistyivät mm. Sipoossa ja Sotungissa ryöstöihin ja jopa murhiin. Enimmäkseen heitä kuitenkin muistellaan sävyisinä velikultina, jotka temppuilivat lapsille ja käyttivät kravatteinaan hautaseppeleiden nauhoja.

Suomalaisilla riitti ihmettelemistä kiinalaisten ulkonäössä, heidän turvevuoratuissa maakuoppa-asumuksissaan sekä oudossa ruokavaliossa, johon kuului mm. sammakoita ja – eräiden epäilysten mukaan – kissoja ja koiriakin.

Osa vierastyöläisistä siirtyi ajan mittaan eurooppalaiseen vaateparteen ja leikkasi palmikkonsa. Niilo Sjögrenin mukaan he "sivistyivät" siinä määrin, että joitakin saattoi jopa "verrata suomalaisiin".

Kiinalaisten, kuten muidenkin eksoottisten ilmestysten, väitettiin menestyvän hyvin naisväen keskuudessa. Sjögrenin esittämä pilkkalaulu kuvaileekin melko suorasukaisesti "vinosilmiksi" nimiteltyjen ulkomaalaisten seksuaalisuhteita suomalaisnaisten kanssa.

Koko suuri rakennushanke päättyi Venäjän vallankumouksen melskeissä. Linnakeketjua ei milloinkaan käytetty suunniteltuun tarkoitukseensa, ja sen ainoaksi varsinaiseksi sotatoimeksi jäi punaisten viivytystaistelu Helsinkiä lähestyviä saksalaisia vastaan Suomen sisällissodassa 1918. Olli Ihamäki toteaakin ohjelmassaan Helsingin linnoitus: "Suunnaton työ oli yhtä tyhjän kanssa."

Tietolaatikko

Kirjallisuutta
John Lagestedt: Viaporin maarintama. Retkiopas ensimmäisen maailmansodan linnotteille, Helsingin kaupunginmuseo 2014.

Teksti: Jukka Lindfors

  • Chilestä tuli sydämenasia Tapani Brotherukselle ja Harald Edelstamille – diplomaatit auttoivat tuhansia pakolaisia

    Brotherus ja Edelstam kertovat vaiheistaan Chilessä.

    Vallankaappauksesta alkanut terrori mullisti chileläisten elämän vuonna 1973. Poikkeuksellinen tilanne vaati poikkeuksellisia toimia myös auttamishaluisilta diplomaateilta. Heistä ruotsalaisella Harald Edelstamilla ja suomalaisella Tapani Brotheruksella oli ratkaiseva rooli tuhansien maasta henkensä edestä pois paenneiden chileläisten kohtaloissa. Tässä artikkelissa he kertovat itse, miten tilanteen kokivat.

  • Suomalaistoimittajat tallensivat Chilen sosialistisen unelman ennen vallankaappausta

    Tältä näytti Allenden Chile suomalaissilmin 1971–1973

    1970-luvun alussa maailma käänsi katseensa Chileen, missä vahvasti oikeistoon ja vasemmistoon jakautunut kansa valitsi itselleen vapaissa vaaleissa sosialistisen presidentin. Myös Suomesta matkusti toimittajia paikan päälle katsomaan, millaista elämä presidentti Allenden Chilessä oli. He näkivät, millaisia saavutuksia ja ongelmia uusi hallinto oli tuonut mukanaan. Tuloksena oli ainutlaatuista kuva- ja äänimateriaalia, josta myöhäisin on tallennettu vain muutamaa kuukautta ennen sotilasvallankaappausta.

  • Chilen vallankaappaus ja sen seuraukset järkyttivät suomalaisia syyskuussa 1973

    Presidentti Allende syöstiin vallasta 11.9.1973

    Liki kolme vuotta kestänyt presidentti Allenden hallinto tuli tiensä päähän 11. syyskuuta 1973, jolloin armeija kaappasi maassa vallan kenraali Pinochetin johdolla. Yhdysvaltain tukema kaappaus oli lyhyt ja väkivaltainen, ja ajoi Allenden tekemään itsemurhan heti kaappauspäivänä. Santiago de Chilen tapahtumia seurattiin tiiviisti myös Suomessa.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto