Hyppää pääsisältöön

Helsinki linnoitettiin lujasti maailmansotaa varten

Vuonna 1914 alkaneen yleiseurooppalaisen sodan kumu kuului myös Suomen suuriruhtinaskunnassa. Helsingissä nähtiin rintamalle lähteviä venäläisjoukkoja ja sieltä palaavia haavoittuneita. Kaupunki ympäröitiin valtavalla maalinnoitusketjulla, ja sota-ajan työmaille koottiin yhteensä kymmeniä tuhansia miehiä aina Kiinan rajoilta asti.

Suomi julistettiin sotatilaan 1. elokuuta 1914. Maassa ei ollut asevelvollisuutta, mutta joutumista Venäjän armeijaan pelättiin silti. Monet lähtivät sotaa pakoon maaseudulle, vantaalainen Viljo Sohkanen kertoo Olli Ihamäen haastattelussa 1985.

Sotilasjunat kuljettivat venäläisiä sotilaita Helsinkiin varustettaviksi asein ja Herran siunauksin. Puolivalmiilla päärautatieasemalla hoidettiin vastapainoksi rintamalla ammuttuja miehiä.

Suurempaa elintarvikepulaa ei esiintynyt vielä sodan alkuvaiheessa, mutta mm. erilaisten pikkutavaroiden supistuva tarjonta houkutteli nokkelia liikemiehiä keinotteluun eli "kuransseeraukseen".

Sodan alussa rakennustoiminta ja kauppa tyrehtyivät, ja työttömyys kasvoi nopeasti. Tilanne muuttui kuitenkin ratkaisevasti, kun Helsingin suurisuuntaiset linnoitustyöt alkoivat ja sotatarviketeollisuus pääsi vauhtiin.

Koko pääkaupunkiseutu työmaana

Espoosta Itä-Helsinkiin kaarena ulottuneen linnoiteketjun oli määrä torjua Saksan maihinnousu. Se oli osa Viaporin maa-ja merilinnoitusta, johon Helsingin eteläpuolella kuului lukuisia linnoitussaaria.

Maailmansodan ensi vuosina koko Helsingin ympäristöstä tuli jättimäinen linnoitustyömaa. Alussa pestattiin sotilaiden avuksi vapaaehtoisia, myöhemmin värvättiin joutilasta väkeä pakko-otoilla suoraan kadulta.

Yhteensä valli- eli patteritöissä oli mukana parikymmentä tuhatta henkeä. Ympäri Suomea saapui nuoria miehiä, joita houkutti rahan lisäksi myös seikkailu.

Alkuvaiheessa palkat olivat tavallista korkeampia, eikä työtahtikaan päätä huimannut, entiset vallityöläiset muistelevat Ihamäen ohjelmassa 1987. Työnjohtajien siunauksella vedettiin monasti lonkkaa. Myös palkkakirjanpidossa harrastettiin huiputusta.

Työturvallisuudesta ei juuri piitattu. Räjäytyksissä menehtyi muisteilijoiden mukaan miehiä lähes päivittäin.

Työmaiden ympärille syntyi monenlaista liiketoimintaa, kuten partureita, suutareita, ruokaloita, asunnonvuokrausta ja erilaista kaupustelua. Myös ihmiskauppa kukoisti: tilipäivinä prostituoidut eli "mäkipeurat" parittajineen odottelivat miehiä työmaiden tuntumassa.

Punapartoja Mantšuriasta

Seudulle tuotiin työvoimaksi mm. tataareita, kasakoita, kirgiisejä ja muita Venäjän vähemmistökansallisuuksia. Vuonna 1916 saapui myös pari kolme tuhatta kiinalaista, jotka sijoitettiin lähinnä metsä- ja ratatöihin.

Tulokkaat olivat hunghuuseja eli "punapartoja", rosvoja ja seikkailijoita Mantšuriasta ja Amurinmaalta. Työmaille he eivät kuitenkaan tulleet vankeina vaan vapaina miehinä, jotka saivat työstään palkkaa, Olli Ihamäki sanoo toisessa ohjelmassaan vuonna 1987.

Osa hunghuuseista oli raakalaisia, jotka syyllistyivät mm. Sipoossa ja Sotungissa ryöstöihin ja jopa murhiin. Enimmäkseen heitä kuitenkin muistellaan sävyisinä velikultina, jotka temppuilivat lapsille ja käyttivät kravatteinaan hautaseppeleiden nauhoja.

Suomalaisilla riitti ihmettelemistä kiinalaisten ulkonäössä, heidän turvevuoratuissa maakuoppa-asumuksissaan sekä oudossa ruokavaliossa, johon kuului mm. sammakoita ja – eräiden epäilysten mukaan – kissoja ja koiriakin.

Osa vierastyöläisistä siirtyi ajan mittaan eurooppalaiseen vaateparteen ja leikkasi palmikkonsa. Niilo Sjögrenin mukaan he "sivistyivät" siinä määrin, että joitakin saattoi jopa "verrata suomalaisiin".

Kiinalaisten, kuten muidenkin eksoottisten ilmestysten, väitettiin menestyvän hyvin naisväen keskuudessa. Sjögrenin esittämä pilkkalaulu kuvaileekin melko suorasukaisesti "vinosilmiksi" nimiteltyjen ulkomaalaisten seksuaalisuhteita suomalaisnaisten kanssa.

Koko suuri rakennushanke päättyi Venäjän vallankumouksen melskeissä. Linnakeketjua ei milloinkaan käytetty suunniteltuun tarkoitukseensa, ja sen ainoaksi varsinaiseksi sotatoimeksi jäi punaisten viivytystaistelu Helsinkiä lähestyviä saksalaisia vastaan Suomen sisällissodassa 1918. Olli Ihamäki toteaakin ohjelmassaan Helsingin linnoitus: "Suunnaton työ oli yhtä tyhjän kanssa."

Tietolaatikko

Kirjallisuutta
John Lagestedt: Viaporin maarintama. Retkiopas ensimmäisen maailmansodan linnotteille, Helsingin kaupunginmuseo 2014.

Teksti: Jukka Lindfors

Kommentit
  • A Finnish take on "Y.M.C.A."

    NMKY became the world's most popular music video

    NMKY, a music video shown in the Finnish television show Hepskukkuu, became the world’s most popular online video on 24 August, 2007. The video amassed hundreds of thousands of views in a single day.

  • Suomen ensimmäinen musikaali Ruma Elsa filmatisoitiin musiikkielokuvaksi

    Ruma Elsa tallentui filmille toistamiseen 1965.

    Ensio Rislakin kirjoittama näytelmä Ruma Elsa hurmasi filmillä toistamiseen 1965, kun suomalaisen nukketeatterin uranuurtaja Sirppa Sivori-Asp ohjasi sukupolvien välistä kuilua kuvaavan ilottelun – ja samalla Suomen ensimmäisen musikaalin – musiikkielokuvaksi.

  • Finland’s First Dogs and other presidential pets

    Pets have accompanied Finnish presidents for decades.

    Though Lennu the Boston Terrier is probably Finland’s most-beloved First Dog, Finnish heads of state have been known animal lovers since Marshal Mannerheim, whose trusty steed Käthy even attended the marshal’s funeral at his request.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • A Finnish take on "Y.M.C.A."

    NMKY became the world's most popular music video

    NMKY, a music video shown in the Finnish television show Hepskukkuu, became the world’s most popular online video on 24 August, 2007. The video amassed hundreds of thousands of views in a single day.

  • Suomen ensimmäinen musikaali Ruma Elsa filmatisoitiin musiikkielokuvaksi

    Ruma Elsa tallentui filmille toistamiseen 1965.

    Ensio Rislakin kirjoittama näytelmä Ruma Elsa hurmasi filmillä toistamiseen 1965, kun suomalaisen nukketeatterin uranuurtaja Sirppa Sivori-Asp ohjasi sukupolvien välistä kuilua kuvaavan ilottelun – ja samalla Suomen ensimmäisen musikaalin – musiikkielokuvaksi.

  • Tylsät kesäpäivät muuttuvat ravisuttaviksi seikkailuiksi – Pertsa ja Kilu, Susikoira Roi ja muut sankarit nyt Areenassa

    Areenassa on julkaistu lapsuudesta tuttuja seikkailuja.

    Joskus eivät aikuisten taidot riitä ja silloin tarvitaan lasten neuvokkuutta. Areenan kesäkuun Toivotut-paketin katsoja saa apetta mielikuvitukselleen, kun Pertsa ja Kilu nuuskivat hämäräpuuhien jäljille tai hyväsydäminen Tomi pelastaa susikoira Roin.

    Toivotut: Pertsa, Kilu ja Roi – lapsia seikkailuissa Yle Areenassa

  • Finland’s First Dogs and other presidential pets

    Pets have accompanied Finnish presidents for decades.

    Though Lennu the Boston Terrier is probably Finland’s most-beloved First Dog, Finnish heads of state have been known animal lovers since Marshal Mannerheim, whose trusty steed Käthy even attended the marshal’s funeral at his request.

  • "Radiokin renkkailee" – yleisökirje 60 vuoden takaa avasi ikkunan menneisyyteen

    Nuori perheenäiti Aili kirjoitti Yleisradiolle runon 1951.

    Saimme yleisökirjeen. Nuori perheenäiti Aili, Nokian kupeesta Sarkolan kylästä, on kirjoittanut Yleisradiolle viisisivuisen kalevalamittaisen runon, jossa hän kertoo radion ohjelmavirran merkityksestä omassa arjessaan. Viiden pojan äitinä maalla, kiireisenä emäntänä, hänen sivistyksensä, virkistyksensä ja seuransa ovat pitkälti pohjautuneet radioon. Kirje on mummini kirjoittama vuonna 1951, hänen ollessaan 35-vuotias.

  • Turpaanvetoa taiteen eteen – Luomisen tuskaa Kummelissa

    Autertaiteilija Martti Hakonen on ehdoton taiteessaan.

    Auter-taiteilija Martti Hakonen on äärimmäisen ehdoton taiteessaan. Mies ei emmi kokeilla siipiään juuri minkään taidelajin saralla. Avustajaparat voisivat tosin olla hieman kykenevämpiä. Onneksi luovuus valuu neron mielestä myös yksinkertaisempien sielujen hyödynnettäväksi – joko täyttä kurkkua huutamalla tai viimeistään luuvitosen kultaisella kosketuksella. Artikkeliin on koottu kaikki Martti Hakosen taidekokeilut.

  • Charles Dickensin riemukas esikoisromaani kääntyi kesäiseksi kuunnelmaksi 1961

    Veijariromaani julkaistiin aluksi 19-osaisena jatkotarinana.

    Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit kertoo hupaisista hahmoista koostuvasta, “tieteellisille” tutkimuksille pyhitetystä seurasta ja sen tutkimusmatkoista ympäri vanhaa ja iloista Englantia. Tarina valloitti lukijoita aluksi kirjallisuuslehden jatkokertomuksena vuosina 1836–37. Reilu vuosisata myöhemmin veijariromaani sovitettiin kuunnelmaksi suomalaisille radioaalloille.

  • Tampereella sijainnut puuvillatehdas jätti jälkensä Suomen historiaan – ja sulkeutuessaan useat työttömäksi

    Finlaysonin tehdasalue oli merkittävä työllistäjä naisille.

    Tampereen Finlaysonin tehdasalue oli yli vuosisadan ajan suuri työllistäjä pääasiassa sikäläisille naisille. Tehtaassa valmistettiin erilaisia kangastuotteita sekä lankaa. Jylhät tiiliseinät kätkivät sisälleen monenlaista tarinaa ja tarjosivat myös omanlaisen yhteisönsä asumisjärjestelyineen ja palveluineen. Alueella toimi muun muassa oma sairaala, päiväkoti sekä poliisi ja palokunta. Vuonna 1999 julkaistu Naisia, pumpulia, ompelukoneita -dokumentti kertoo tehdasalueesta ja sen sydämestä – uutterista naistyöntekijöistä.

  • Heli Nevakare teki Rockstopista sukupolvikokemuksen

    Toimittaja teki Ylelle musiikkiohjelmia 1980- ja 90-luvuilla

    Toimittaja, juontaja ja muusikko Heli Nevakare muistetaan etenkin 1980- ja 1990-luvuilla esitetystä Rockstop-musiikkisarjasta. Nevakareen persoonallinen tyyli jakoi mielipiteitä jo ohjelmien esitysaikana.