Hyppää pääsisältöön

Helsinki linnoitettiin lujasti maailmansotaa varten

Vuonna 1914 alkaneen yleiseurooppalaisen sodan kumu kuului myös Suomen suuriruhtinaskunnassa. Helsingissä nähtiin rintamalle lähteviä venäläisjoukkoja ja sieltä palaavia haavoittuneita. Kaupunki ympäröitiin valtavalla maalinnoitusketjulla, ja sota-ajan työmaille koottiin yhteensä kymmeniä tuhansia miehiä aina Kiinan rajoilta asti.

Suomi julistettiin sotatilaan 1. elokuuta 1914. Maassa ei ollut asevelvollisuutta, mutta joutumista Venäjän armeijaan pelättiin silti. Monet lähtivät sotaa pakoon maaseudulle, vantaalainen Viljo Sohkanen kertoo Olli Ihamäen haastattelussa 1985.

Sotilasjunat kuljettivat venäläisiä sotilaita Helsinkiin varustettaviksi asein ja Herran siunauksin. Puolivalmiilla päärautatieasemalla hoidettiin vastapainoksi rintamalla ammuttuja miehiä.

Suurempaa elintarvikepulaa ei esiintynyt vielä sodan alkuvaiheessa, mutta mm. erilaisten pikkutavaroiden supistuva tarjonta houkutteli nokkelia liikemiehiä keinotteluun eli "kuransseeraukseen".

Sodan alussa rakennustoiminta ja kauppa tyrehtyivät, ja työttömyys kasvoi nopeasti. Tilanne muuttui kuitenkin ratkaisevasti, kun Helsingin suurisuuntaiset linnoitustyöt alkoivat ja sotatarviketeollisuus pääsi vauhtiin.

Koko pääkaupunkiseutu työmaana

Espoosta Itä-Helsinkiin kaarena ulottuneen linnoiteketjun oli määrä torjua Saksan maihinnousu. Se oli osa Viaporin maa-ja merilinnoitusta, johon Helsingin eteläpuolella kuului lukuisia linnoitussaaria.

Maailmansodan ensi vuosina koko Helsingin ympäristöstä tuli jättimäinen linnoitustyömaa. Alussa pestattiin sotilaiden avuksi vapaaehtoisia, myöhemmin värvättiin joutilasta väkeä pakko-otoilla suoraan kadulta.

Yhteensä valli- eli patteritöissä oli mukana parikymmentä tuhatta henkeä. Ympäri Suomea saapui nuoria miehiä, joita houkutti rahan lisäksi myös seikkailu.

Alkuvaiheessa palkat olivat tavallista korkeampia, eikä työtahtikaan päätä huimannut, entiset vallityöläiset muistelevat Ihamäen ohjelmassa 1987. Työnjohtajien siunauksella vedettiin monasti lonkkaa. Myös palkkakirjanpidossa harrastettiin huiputusta.

Työturvallisuudesta ei juuri piitattu. Räjäytyksissä menehtyi muisteilijoiden mukaan miehiä lähes päivittäin.

Työmaiden ympärille syntyi monenlaista liiketoimintaa, kuten partureita, suutareita, ruokaloita, asunnonvuokrausta ja erilaista kaupustelua. Myös ihmiskauppa kukoisti: tilipäivinä prostituoidut eli "mäkipeurat" parittajineen odottelivat miehiä työmaiden tuntumassa.

Punapartoja Mantšuriasta

Seudulle tuotiin työvoimaksi mm. tataareita, kasakoita, kirgiisejä ja muita Venäjän vähemmistökansallisuuksia. Vuonna 1916 saapui myös pari kolme tuhatta kiinalaista, jotka sijoitettiin lähinnä metsä- ja ratatöihin.

Tulokkaat olivat hunghuuseja eli "punapartoja", rosvoja ja seikkailijoita Mantšuriasta ja Amurinmaalta. Työmaille he eivät kuitenkaan tulleet vankeina vaan vapaina miehinä, jotka saivat työstään palkkaa, Olli Ihamäki sanoo toisessa ohjelmassaan vuonna 1987.

Osa hunghuuseista oli raakalaisia, jotka syyllistyivät mm. Sipoossa ja Sotungissa ryöstöihin ja jopa murhiin. Enimmäkseen heitä kuitenkin muistellaan sävyisinä velikultina, jotka temppuilivat lapsille ja käyttivät kravatteinaan hautaseppeleiden nauhoja.

Suomalaisilla riitti ihmettelemistä kiinalaisten ulkonäössä, heidän turvevuoratuissa maakuoppa-asumuksissaan sekä oudossa ruokavaliossa, johon kuului mm. sammakoita ja – eräiden epäilysten mukaan – kissoja ja koiriakin.

Osa vierastyöläisistä siirtyi ajan mittaan eurooppalaiseen vaateparteen ja leikkasi palmikkonsa. Niilo Sjögrenin mukaan he "sivistyivät" siinä määrin, että joitakin saattoi jopa "verrata suomalaisiin".

Kiinalaisten, kuten muidenkin eksoottisten ilmestysten, väitettiin menestyvän hyvin naisväen keskuudessa. Sjögrenin esittämä pilkkalaulu kuvaileekin melko suorasukaisesti "vinosilmiksi" nimiteltyjen ulkomaalaisten seksuaalisuhteita suomalaisnaisten kanssa.

Koko suuri rakennushanke päättyi Venäjän vallankumouksen melskeissä. Linnakeketjua ei milloinkaan käytetty suunniteltuun tarkoitukseensa, ja sen ainoaksi varsinaiseksi sotatoimeksi jäi punaisten viivytystaistelu Helsinkiä lähestyviä saksalaisia vastaan Suomen sisällissodassa 1918. Olli Ihamäki toteaakin ohjelmassaan Helsingin linnoitus: "Suunnaton työ oli yhtä tyhjän kanssa."

Tietolaatikko

Kirjallisuutta
John Lagestedt: Viaporin maarintama. Retkiopas ensimmäisen maailmansodan linnotteille, Helsingin kaupunginmuseo 2014.

Teksti: Jukka Lindfors

  • Sisällissota 1918 – punaiset muistot

    Harvinaiset arkistohaastattelut antavat äänen hävinneille.

    Suomen vuoden 1918 sota ei jakanut vain kansakuntaa vaan myös sen muistin. Hävinneiden tulkinta tapahtuneesta jäi vuosikymmeniksi virallisen julkisuuden ulkopuolelle. He kertovat tässä, miksi olivat mukana ja minkä hinnan saivat siitä maksaa.

  • Eero Leväluomalla oli harvinainen kyky muuttaa kuva ääneksi

    Ohjaaja tunnetaan Suomi-filmeistä ja dekkarikuunnelmista.

    Eero Leväluoma (1896-1969) teki poikkeuksellisen uran elokuvien, näytelmien ja radiokuunnelmien parissa. Yhdeksänvuotiaana teatterilavalle noussut poika esiintyi, lavasti ja ohjasi kotimaisissa elokuvissa, johti parikymmentä vuotta eri teattereita ja siirtyi viisikymppisenä töihin Yleisradion teatteriosastolle. Hän ohjasi satoja kuunnelmia ja koukutti yleisön äänitehosteilla ja tunnussävelillä jännityssarjojen maailmaan.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Faktaa ja fiktiota Suomen presidenteistä ja heidän haastajistaan

    Presidenttejä ja ehdokkaita draamassa ja dokumenteissa

    Kokosimme Areenaan katsottavaksi ohjelmia Suomen presidenteistä ja vaalien vahvoista kilpakumppaneista. Tarjolla on dokumentteja, henkilökuvia, draamasarjoja ja elokuvia – toisinaan taru ja totuus nivoutuvat yhteen. Suomen poliittinen historia näkyy myös itse ohjelmissa ja niiden sisäisissä valinnoissa.
    Katso Yle Areenassa: Faktaa ja fiktiota entisistä presidenteistä ja ehdokkaista

  • “Muistakaa, että minunkin täytyy elää” – ohjaaja Tapio Piiraisen muistot teoksistaan ovat täynnä itseironiaa

    Ohjaaja Tapio Piirainen muistelee teoksiensa tekoa.

    Areenassa on katsottavissa laaja paketti Tapio Piiraisen ohjaamia elokuvia ja sarjoja, kuten Poliisin poika ja Viimeiset siemenperunat. Tragikomedioistaan ja Raid-sarjasta tunnettu ohjaaja itse muistelee katsottavissa olevien elokuvien ja sarjojen tekemistä itseironisella ja hauskalla tavalla.
    Toivotut: Poliisin poika – ja muita Tapio Piiraisen ohjauksia Yle Areenassa

  • Punikkeja ja jääkäreitä – tasavallan syntyvuosien kokijat äänessä

    Itsenäisyyden murrosvuosien todistajat muistelevat netissä.

    Elävä arkisto on jo aiemmin julkaissut runsaasti silminnäkijäaineistoa 100-vuotisen Suomen kuohuvasta alkutaipaleesta. Uusin lisäys on Ylen ja kahden työväenarkiston yhteistyönä syntynyt järkälemäinen haastattelukooste sisällissodan punaisten muistoista.

  • Sisällissota 1918 – punaiset muistot

    Harvinaiset arkistohaastattelut antavat äänen hävinneille.

    Suomen vuoden 1918 sota ei jakanut vain kansakuntaa vaan myös sen muistin. Hävinneiden tulkinta tapahtuneesta jäi vuosikymmeniksi virallisen julkisuuden ulkopuolelle. He kertovat tässä, miksi olivat mukana ja minkä hinnan saivat siitä maksaa.

  • Eero Leväluomalla oli harvinainen kyky muuttaa kuva ääneksi

    Ohjaaja tunnetaan Suomi-filmeistä ja dekkarikuunnelmista.

    Eero Leväluoma (1896-1969) teki poikkeuksellisen uran elokuvien, näytelmien ja radiokuunnelmien parissa. Yhdeksänvuotiaana teatterilavalle noussut poika esiintyi, lavasti ja ohjasi kotimaisissa elokuvissa, johti parikymmentä vuotta eri teattereita ja siirtyi viisikymppisenä töihin Yleisradion teatteriosastolle. Hän ohjasi satoja kuunnelmia ja koukutti yleisön äänitehosteilla ja tunnussävelillä jännityssarjojen maailmaan.

  • Rintamäkeläiset olohuoneessa – joulu tulee, jurotus pysyy

    Vanhoissa suosikkidraamoissa ei joulu olekaan yhtä juhlaa.

    Kun suositussa suomalaisessa draamasarjassa on joulun aika, voisi kuvitella maalaisidylliä ja perheonnea. Mutta mitä tapahtuukaan Rintamäkeläisten joulupäivänä 1972 esitetyssä jaksossa, jonka yleisö äänesti katsottavaksi Areenaan. Ainakin siinä kouritaan, jupistaan, jurotetaan ja petetään.

  • Täällä Pohjantähden alla -elokuva uhmasi uutta aaltoa ja syntyi pystypäin vanhana

    Laineen suurelokuva valmistui vuonna 1968

    Edvin Laine pääsi sovittamaan Väinö Linnan kansallisromaanin elokuvaksi vasta kymmenkunta vuotta kirjasarjan ilmestymisen jälkeen hetkellä, jolloin elokuvateollisuus oli julistettu kuolleeksi. Fennada-Filmin ja Ylen tuottama Laineen ensimmäinen väriohjaus oli vuonna 1968 tyyliltään epämuodikas kolmituntinen suurelokuva, joka kritiikistä huolimatta antoi Pentinkulman kyläyhteisölle ne kasvot, joihin me palaamme.

  • Metsolat – Tie joka vei meidät kotiin

    1990-luvun suosikkisarja kertoo kainuulaisen suvun tarinaa

    Suomi eli huoletonta nousukautta 1980-luvun lopussa, mutta uusi vuosikymmen nosti sinivalkotaivaalle synkkiä pilviä. 90-luku toi laman, joka oli taloudellisesti ja myös henkisesti monelle raskasta aikaa. Näistä nousukauden ja laman ajoista kertoo Suomen yksi suosituimmista tv-sarjoista, Metsolat.
    Katso Metsolat-jaksoja Yle Areenassa

  • Metsolat on palannut! Nämä asiat sinun on tiedettävä ysärin suosikkisarjasta

    Metsolat on katsottavissa Areenassa vuoden ajan.

    Rakastettu, kaivattu ja toivottu Metsolat on nyt katsottavissa Areenassa. Muistatko tuon ysärisarjan, jossa seurattiin paitsi Metsoloiden laajennetun perheen elämää, myös koko suomalaisen maaseudun murrosta 1980-1990-lukujen vaihteessa? Lehmät vaihtuivat hiihtokeskukseen, lapsia muutti ympäri maailmaa, mutta aina se Kari Kaukovaara kiusasi Metsolan Erkkiä.

  • Pekan perillinen -radioseikkailussa Lipponen pelastaa tyttärensä ja rakkaansa

    Lipponen ja Korkki selvittävät Pekan tyttären sieppausta.

    Prinssieversti, ylipiäjohtaja Pekka Lipponen hoitaa kaikessa rauhassa öljyahväärejään San Diegossa, kun hotellihuoneeseen lähetetään uhkaileva papukaija ja puhelimessa lausutaan Hirtettyjen balladia. Yöjuna vie Lipposen ja palvelijansa Pavel Pohjosen Meksikoon, jossa he sotkeutuvat ensitöikseen markiisittaren tyttären sieppaukseen. Mutta kuka onkaan tämä suomalaissukuinen öljykenttien omistajatar?