Hyppää pääsisältöön

Lokakuun tähtitaivaalla lentää tulipalloja

perseidit
perseidit Kuva: NASA perseidit

Lokakuu on tähdenlentojen aikaa. Draconidien tähdenlentoparven maksimi sattuu lokakuun alkupuolelle, 7.- 9. lokakuuta. Parvi saattaa olla hiljainenkin, mutta joinakin vuosina se on äitynyt todelliseksi meteorimyrskyksi, jolloin tulipalloja on nähty peräti satoja minuutissa. Tällainen parvi onkin varsin näyttävä tähtitaivaan ilotulitus.

Myöhemmin lokakuussa lentää myös Orionidien parvi. Sen maksimi osuu lokakuun 20. ja 21. päivän väliseen yöhön. Silloin parisenkymmentäkin tulipalloa voi näyttäytyä tunnissa.

Tähdenlentoparvien nimi viittaa tähtikuvioon, jonka suunnasta tulipallot, jotka ovat pieniä kivenmurikoita, näyttävät lentävän. Niinpä Draconidit lentävät Lohikäärmeen ja Orionidit Orionin tähtikuvion suunnalta.

Kiintotähtitaivas tarjoaa kirkkaana ja kuulaana lokakuisena yönä edelleen varsin hienon näkymän. Melko korkealla vilkkuvat kirkkaat tähdet Joutsenen Deneb ja Lyyran Vega sekä hieman alempana Kotkan Altair, jotka näkyvät kaikki lounaan suunnalla. Etelässä erottuu näyttävä Pegasus-neliö. Kun Pegasuksen tähtikuviosta siirtää katseen hiukan vasemmalle, löytyy Andromedan tähtikuvio, jossa paljainkin silmin erottuu tuhruisena valoläiskänä naapurigalaksimme Andromeda.

Planeettataivaalla ei lokakuussa ole paljonkaan nähtävää. Kuukauden alkupuolella voi bongata paljain silmin Jupiterin aamuyöllä. Kuun loppupuolella Merkuriuskin näyttäytyy aamutaivaalla mutta jo parin kolmen viikon kuluttua se katoaa jälleen Auringon suuntaan. Kaukoputkella tai kiikarilla näkyvät lokakuussa toki iltayöstä Uranus ja Neptunus. Paljain silmin niitä ei kuitenkaan erota.

Linnunradan valovyötä kannattaa tarkkailla lokakuussakin kiikarilla tai kaukoputkella. Suurentavat linssit tuovat esiin oman galaksimme valtavasta valovyöstä lukuisia kiinnostavia kohteita kuten tähtijoukkoja.

Pohjantähdellä on erityisasema

Monille tuttu Pohjantähti on kiinnostava, koska maapallon pyörimisakseli näyttää sattumalta osoittavan juuri sen suuntaan. Niinpä maapallon pyöriessä akselinsa ympäri Pohjantähti pysyy koko ajan paikallaan ja tähtikuviot sen lähettyvillä näyttäisivät kuin kiertävän sen ympäri.

Maapallon pyörimisakselin niin sanotusta prekessioliikkeestä johtuen taivaannavan suunta muuttuu koko ajan. Prekessiota voi verrata hyrrän akselin tekemään liikkeeseen, jossa akseli kiertää kuin kartion pintaa. Liikkeestä johtuen maapallon akseli etääntyy vähitellen Pohjantähden suunnasta ja osoittaa 12000 -14000 vuoden kuluttua Lyyran Vega-tähden suuntaan. Kun kierros jatkuu, akseli palaa jälleen osoittamaan Pohjantähteen. Koko kierros vie aikaa 26000 vuotta.

Linkki URSAn tähtikarttaan

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Tiede