Hyppää pääsisältöön

Maailma suosii rohkeita

Johanna Korhonen
Johanna Korhonen on introvertti Johanna Korhonen Kuva: Yle/ Anne Hämäläinen valkoista valoa

Tämä tapahtui eilen, tänään, toissapäivänä tai huomenna; tämä tapahtuu minulle aina. Menen huoneeseen, joka on täynnä ihmisiä. Ovella aivoni miettivät sekunnin osan, pääsisinkö vielä pakoon. Jo samaan aikaan tiedän, etten kuitenkaan lähde mihinkään, vaan avaan oven, hymyilen, tervehdin, hakeudun paikalleni, liityn seuraan - jossa yleensä vielä viihdyn oikein hyvin.

Lapsena ja nuorena jännitin kovasti esiintymistä, nyt teen esiintyvää työtä. Jos yleisön edessä sanon mikrofoniin olevani oikeasti ujo, yleisö hörähtää huvittuneesti - mutta ei usko.

Susan Cainin kirja Hiljaiset on ilahduttanut minua. Cain kertoo, miten me introvertit - kuten hän ja minä - suoriudumme maailmassa, joka suosii sosiaalisuutta, ulospäinsuuntautuneisuutta, valtavaa viestinnän määrää, jatkuvaa esilläoloa. Oppiminen on yksi keino, mutta silläkin on rajansa. Cain kertoo amerikkalaisesta huippuluennoitsijasta, joka luentonsa jälkeen pakenee vessaan saadakseen olla hetken yksin. Hän tarvitsee sitä.

Introvertti ei ole epäsosiaalinen - hänen sosiaalisuutensa vain on erilaista kuin ekstrovertin.

Tuottaja Katri Henriksson ehdotti toimittamaani ohjelmaan Johann David Heinichenin musiikkia. Se on aika ekstroverttiä ja toimii tässä hyvin. Äänisuunnittelija Pena Männikkö sävelsi sekaan hieman introverttiä helinää.

Johanna Korhonen

Kuuntele

Kommentit
  • Riemastuttava oopperalöytö!

    Levyarvio

    Provinsiaalisen uran tehneen sveitsiläisen kapellimestarin, säveltäjän ja opettajan Richard Fluryn ensimmäinen ooppera, yksinäytöksinen ”Firenzeläinen tragedia” valmistui vuonna 1928 ja sai kantaesityksessään Solothurnissa Pohjois-Sveitsissä seuraavana keväänä varsin myönteisen vastaanoton lehdistöltä. Eipä ihme: hieman yli kolmekymmenvuotiaan paikallisen säveltämäksi se on suorastaan nerokas vetäen vertaansa selvästi esikuvallisen Richard Straussin Salome-oopperalle – Oscar Wilden tekstiin sekin. Vajaan kolmen vartin kestävä yksikohtauksinen nostatus sisältää niin wildemaisia lausahduksia kuin taiten verhoiltua sosiopoliittista debatointia.

  • Erika Foxin improvisatorinen välittömyys

    Levyarvio

    On sanottu että säveltäminen ja improvisaatio olisivat hyvin lähellä toisiaan, ja että hyvät sävellykset ovat vain hyvien improvisoijien ylöskirjoituksia. Riippuu varmaankin keneltä kysytään – mutta englantilaisen Erika Foxin musiikissa improvisatorinen välittömyys on kiehtovasti läsnä jokaisessa nuotissa osana jotain sellaista josta rakentuu kokonaisuuksia, vapaata muotoa.

  • Pianistin tarinointia rauhallisesti ja liioittelematta

    Levyarvio

    Tällä vuosikymmenellä vuoden 2010 Kuningatar Elisabeth -pianokilvan voiton jälkeen paikkansa kysytyimpien konserttipianistien joukossa vakiinnuttanut Denis Kozhuhin on tänä syksynä ihastuttanut levyjulkaisuja seuraavia miellyttävästi soivalla ja hyvin soitetulla albumilla valikoimasta Felix Mendelssohnin Sanattomia lauluja ja Edvarg Griegin Lyyrisiä kappaleita. Se sopii olohuoneisiin mitä parhaiten, erityisesti nyt iltojen pimetessä kynttilänvalolle sopivasti lämpöä antamaan. Lyyrisyyden lisäksi minua kuulijana miellyttää myös Kozhuhin tapa tarinoida rauhallisesti ja liioittelematta.