Hyppää pääsisältöön

Katujen auki repiminen harmitti jo 1960-luvulla

Lyhytfilmissä vuodelta 1964 näemme, että katujen korjaustyöt kiristävät hermoja liikenteessä. On kuoppia, puomeja ja suljettuja katuja. Tuhannet autot seisovat jonoissa ja jalankulkijat yrittävät selviytyä parhaansa mukaan.

Katuja päällystetään ja muutetaan nupukivikaduista liikenteelle miellyttävimmiksi asfalttikaduiksi. Useimmiten on kuitenkin kysymyksessä kadun alla olevien johtojen ja kaapelien korjaus.

Vaikka korjaustöitä tehdään kiireisimpinä aikoina satojen työntekijöiden voimin, monen mielestä katutyöt ovat jatkuva riesa. Kun kuoppa täytetään, niin pian se taas avataan. Yhteistyö liikenteenvalvojien ja katujen korjaajien kanssa ei tunnu luonnistuvan.

Katujen alla on oma maailmansa. On sähkö-, puhelin- ja Posti ja Lennätinhallituksen kaapeleita. On eri syvyyksissä olevia kaasujohtoja, viemäreitä, vesijohtoja ja kaukolämpöjohtoja. On myös monenlaisia tunneliratkaisuja. Kaapelit ovat arkoja vioittumaan ja niiden korjaus on tarkkaa puuhaa. Lisääntyvä sähkönkulutus vuosittain luo myös tarpeen lisätä kaapeleita.

Katutöitä joudutaan tekemään tulevaisuudessakin, johtoja ja laitteita uusimaan ja kunnostamaan, siltoja ja alikulkuväyliä rakentamaan. Edessä oli myös lähivuosina liikenteeseen vaikuttava metron rakentaminen.

Teksti: Teuvo Niiranen

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto