"Lapsuudessani näin kuinka kesäisin setäni, metsätieteen professori Valter Keltikangas kuljeskeli metsissä ja vain istuskeli huvilansa parvekkeella tavaton määrä kirjoja ja papereita edessään ja hänen vaimonsa toi pöydän viereen kahvia. Työnteko näytti viehättävältä ja ajattelin, että tuo on jotakin jota haluan. Setäni sai tehdä mitä halusi, hän selvästi nautti työstään, häntä kunnioitettiin ja häntä palveltiin – mitä muuta sitä voi toivoa!"
Parasta mitä ihmiselle voi tapahtua on yliopiston osakuntaan pääsy, pohtii myöhemmin nuori ylioppilas Lapuan yhteislyseossa. Dramaattisten yliopiston psykologian pääsykokeiden jälkeen Liisan ura psykologian laitoksella alkaa. Aikaa riittää myös opiskelijarientoihin Etelä-Pohjalaisen osakunnan emäntänä. Kirjeissään kotiin hän purkaa äidilleen hämmästystään siitä, että yhteiskunnan merkittävien vaikuttajien joukossa on myös ikäviä ihmisiä.
Sittemmin Liisa Keltikangas-Järvinen tekee pitkän uran kokeellisen persoonallisuustutkimuksen parissa. Suuri yleisö tuntee hänet erityisesti synnynnäistä temperamenttia koskevista tutkimuksistaan. Keltikangas-Järvinen yhdistää tutkimusryhmänsä löydöksiä varhaiskasvatukseen ja koulupedagogiikkaan. Työn tavoitteena on muun muassa edistää lasten ja nuorten hyvinvointia ja erilaisuuden ymmärtämistä sekä ehkäistä syrjäytymistä.
Keväällä Liisa Keltikangas-Järvinen jäi eläkkeelle psykologian professorin virastaan Helsingin yliopistosta. Tällä hetkellä hän jatkaa elämäntyötään tutkimusjohtajana. Nyt hän raottaa elämänsä valokuva-albumia.
Liisa Keltikangas-Järvinen
Liisa Keltikangas-Järvinen kertoo temperamentista Lauantaivekkarissa:
