Petra Himberg
Yle
Tinkimättömästä laulutyylistään tunnettu laulaja-lauluntekijä Saara Suvanto eli lyhyen elämän mutta jätti vahvan puumerkin. Suvannon musiikkityyli ei mahdu yhteen lokeroon, vaan siitä voi löytää kantria, rockia, bluesia, iskelmää, soulia — jopa kansanlauluja.
Sastamalalainen Saara Suvanto (1959-1999) oli kirjoittanut lauluja jo lapsesta, aivan kuten veljensä Martti Heikkilä ja sisarensa Hanna Ekolakin olivat tehneet. Perhe kuului evankeliseen liikkeeseen, ja tytöt tottuivat jo nuorina esiintymiseen. "Kyllä mulle oli jo ihan pienenä selvää, että musta tulee levylaulaja."
Temperamenttinen Suvanto menetti diabeteksen takia näkönsä 20-vuotiaana. "Vaikeinta oli se pelon vaihe, että näkö menee, kuin itse itse tapahtuma."
Ensimmäiset demonsa hän äänitti 1980-luvun alussa, levytysura alkoi 1985 omakustanteella Kilimandjaro/Et syntynyt pojakseni. Suuren yleisön tuntemaksi hän nousi kahta vuotta myöhemmin Saara Suvanto -albumilta lohkaisulla singlellään "Ruman rajun Raija rouvan rokki".
Vuonna 1990 tehdyssä henkilökuvassa Suvanto kertoo elämästään ja musiikistaan. Terveyssyiden vuoksi hän ei tuolloin enää juurikaan käynyt keikoilla esiintymässä. Niukoista esiintymisistä huolimatta suosio kantoi.
Jäljittelemättömän vahvan laulutyylinsä vuoksi häntä oli alettu kutsua "Suomen Janis Jopliniksi". "No sitä mä en ole. Mä olen Suomen Saara Suvanto."
Musiikkibisneksessä Suvanto toteaa pärjänneensä "ihan hyvin". "Siis siinä mielessä, että minusta ei oo tehty mitään muuta. Ei oo yritetty muokata miksikään toiseks. Vaan mä saan olla ihan oma itteni." Sen sijaan muussa elämässä hän kertoo läpikäyneensä erilaisia kriisejä. "Tällä hetkellä on sitten ihan suvantovaihe."
Teemoiltaan Suvannon kappaleet ovat syvästi inhimillisiä. Ohjelmassa kuullaan otteita kappaleista "Kissat ja koirat ja linnutkin", "Puutarha", "Musta Joe", "Illon maantie" ja "Viimeinen motelli".
Teksti: Petra Himberg
