Hyppää pääsisältöön

Mitä koira sanoisi tähän?

Peter Andbergin kääpiövillakoira Gus taitaa valokuvamallin hommat.
Peter Andbergin kääpiövillakoira Gus taitaa valokuvamallin hommat. Peter Andbergin kääpiövillakoira Gus taitaa valokuvamallin hommat. Kuva: Peter Andberg peter andberg

Viime syksynä julkaistussa Koirien maailmanhistoria -kirjassaan Petri Pietiläinen tarkastelee maailmaa puhtaasti koiran näkökulmasta. Ensimmäistä kertaa kirjallisuuden historiassa. Nyt vuorossa on Koirien Suomi, joka ilmestyy ensi viikolla.

- Vuonna 2006 toinen tyttäristäni pyysi, että kirjoittaisin hänelle kirjan, jossa koirat olisivat päähenkilöinä. Koska minulla ei koskaan ole ollut koiraa, aloin lukemaan kirjaa varten taustamateriaalia - ja sitähän riitti, mutta vain ihmisnäkökulmasta kirjoitettuna, Pietiläinen kertoo. Pietiläinen ottikin melkoisen palan purtavakseen ja nyt, vuosi kirjan ilmestymisestä, Koirien maailmanhistoriasta on tulossa jo toinen painos. Onpa kirjailijalla jopa toiveita kirjan kääntämisestä englanniksi.

Tietokirjailija Petri Pietiläinen avasi Joonatan Pitkäselle koiran ja ihmisen välistä suhdetta ja sen kiistanalaista kehitystä.
Tietokirjailija Petri Pietiläinen avasi <strong>Joonatan Pitkäselle</strong> koiran ja ihmisen välistä suhdetta ja sen kiistanalaista kehitystä. Tietokirjailija Petri Pietiläinen avasi Joonatan Pitkäselle koiran ja ihmisen välistä suhdetta ja sen kiistanalaista kehitystä. Kuva: YLE/Minna Dufton petri pietiläinen

- Jännittävää oli seikkailla eri kulttuurien keskellä ja huomata näitä koira-asioita. Ajattelin alun perin, että kaikkialla maailmassa ja kaikkina aikoina koira olisi ihmisen paras ystävä, mutta eihän se näin ollutkaan! Yksi kulttuuri vihasi koiria, toinen söi sitä, kolmas halusi sen hautaan kanssaan ja neljäs ylisti sitä yli kaiken. Kun se oli niin erilaista kaikkialla niin siinä oikein hämmentyi, Pietiläinen innostuu.

Suomessa ihmisen ja koiran välinen suhde on oli pitkään hyvin käytännön läheinen, mutta modernin muutoksen kautta koirasta on tullut monelle läheisempi kuin toisesta ihmisestä.

Koira paikalla joka paikassa?

Valokuvaaja Peter Andbergille kääpiövillakoira Gus on sekä lemmikki että hänen taiteensa pääkohde. Andberg on napannut jo 30 000 kuvaa ja julkaissut kolme kirjaa Espanjasta perimästään kikkarapäisestä ystävästään. Silti hän ei myönnä, että koira olisi hänelle pakkomielle.

Paikalla siellä!
Valokuvaaja Peter Andbergilla on jo 30 000 kuvaa kääpiövillakoirastaan Gusista. Paikalla siellä! Kuva: Peter Andberg peter andberg

- Ihminen on ihminen ja koira on koira. Mutta jos ottaa koiran niin mielestäni sitten on myös oltava sen kanssa. Gus on mun best frendi. Mä en ikinä jätä sitä yksin, kertoo Andberg. Vain espanjaa totteleva Gus kulkee isäntänsä mukana joka paikkaan, myös työkeikoille. Andbergin mielestä Suomessa ollaan vähän liian tarkkoja siitä mihin koiraihminen saa ottaa koiransa mukaan.

- Esimerkiksi Ranskassa koira saa yleisesti tulla mukaan ravintolaan ja jopa ruokakauppaan. Helsingissä koiran saa ottaa tällä hetkellä vain johonkin tiettyyn kahvilaan. Tähän toivoisin muutosta, Andberg heittää.

Koiran hyödyllisyys nousussa

Pietiläisen mielestä koirasta on nykyisessä härpäkeyhteiskunnassa muodostumassa ihmisen ainoa fyysinen kontaktipinta maailmaan.

- Tämä maailma on täynnä ihmisiä, jotka ovat heittäneet kaiken muun pois elämästään, jotkut jopa muut inhimilliset kontaktit. Mutta jos kuvioon tulee koira niin sellaiseen ei enää ole varaa. Koira pakottaa ihmisen tekemään hyviä asioita itselleen. Se pystyy vaikkapa viemään ihmisen pois internetistä, Pietiläinen ennustaa.

Näkyvissä on koiran aseman kehittymistä takaisin hyödyllisempään suuntaan.

- Jotkut koirathan pystyvät haistamaan esimerkiksi syöpäsolut ennen kuin niitä onnistutaan millään laitteella havaitsemaan. Tällaiset koirat nostavat toivon mukaan koiran arvostusta ihmisen silmissä, Pietiläinen tietää.

Kommentit
  • Miten Minna Canth ehti?

    Mikä mahdollisti Minna Canthin valtavan elämäntyön?

    Palvelijoiden ja kauppa-apulaisten saatavilla olevan ja edullisen työpanoksen ansiosta Minna Canthilla oli mahdollisuus kirjoittaa tasa-arvoa edistäviä artikkeleita ja näytelmiä.

  • Avaruusromua: Palmut, hiekkaranta ja tähtikirkas yö

    Mitä on eksotiikka musiikissa?

    Mitä on eksotiikka? Mitä on eksotiikka musiikissa? 1950-luvulla se oli viihdyttäviä viuluja, intensiivistä tunnelmaa, villejä rytmejä ja salaperäisiä ääniä. Tuolloin levyillä soivat tunnelmat eksoottisilta kaukomailta: Aasiasta, Havaijilta, Amazonilta, Andeilta ja Afrikasta. Mutta musiikki ei ollut mitään kansanmusiikkia tai etnoa, vaan aitoa eskapistista viihdettä. Se oli eksoottista fantasiaa. Se oli epäaitoa muka-musiikkia. Se oli musiikillista kolonialismia. Mutta hyvin viihdyttävää, ja nykyään kuunneltuna mitä viehättävintä kitschiä ja campia. Ja eksotiikka viehättää yhä. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Ne oli suunniteltu muuttuvaan maailmaan

    Ne oli tehty liikuteltaviksi ja korvattaviksi.

    Ne oli tehty liikuteltaviksi ja korvattaviksi. Niiden ei ollut tarkoitus olla ikuisia, vaan niiden rooli oli väistyä, kun tilalle tulisi jotakin uudempaa ja ehkä parempaa. Ne ovat värikkäitä ja sulavasti muotoiltuja tuoleja 1960-luvun alusta. Punainen, keltainen ja sininen. Edessä matala pöytä. Värikkäiden huonekalujen yläpuolella kuvassa lukee suurilla valkoisilla kirjaimilla: Optimistic Modernism. Optimistista modernismia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Asterix opettaa latinaa

    Asterix-kirjoja lukemalla voi suorastaan sivistyä.

    Asterix seikkailee -sarjakuvat perustuvat löyhästi Julius Caesarin jo ennen ajanlaskua kirjoittamiin Gallian sota -teoksien tapahtumiin.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri