Hyppää pääsisältöön

Wienin filharmonikot katsovat tulevaan menneisyytensä kautta

Kuningas Kaarle XVI Kustaa ojentaa Wienin filharmonikkojen edustajille Birgit Nilsson -palkinnon 2014
Kuningas Kaarle XVI Kustaa ojentaa Wienin filharmonikkojen edustajille Birgit Nilsson -palkinnon 2014 Kuva: Jan-Olav Wedin. birgit nilsson prize 2014 wienin filharmonikot kuningas kaarle xvi kustaa

Päivää ennen Nobelin vuoden 2014 kirjallisuuspalkinnon julkistamista Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa ojensi Tukholman konserttitalossa Birgit Nilsson -palkinnon, jota monet kutsuvat klassisen musiikin Nobeliksi.

Palkinto jaettiin vasta kolmannen kerran, joten vertausta voisi pitää liioittelevana, ellei kysymys olisi peräti miljoonan dollarin suuruisesta huomionosoituksesta. Birgit Nilsson, 1900-luvun kirkkaasti merkittävimpiin lukeutuva oopperalaulajatar, talletti elämänsä aikana keräämänsä varat säätiöön, jonka ainoaksi tehtäväksi hän testamenttasi tämän palkinnon jakamisen. Noin kolmen vuoden välein jaettava Birgit Nilsson -palkinto on arvoltaan suurin klassisen musiikin kentällä.

Ensimmäisen palkinnonsaajan Birgit Nilsson kirjasi testamenttiinsa, ja palkinto luovutettiin vuonna 2009 Placido Domingolle. Vuodeksi 2011 muodostettiin palkintoraati, jossa oli edustus jokaisesta Birgit Nilssonille itselleen rakkaaksi muodostuneesta maasta: hänen synnyinmaastaan Ruotsista, Englannista, Itävallasta, Saksasta ja Yhdysvalloista. Raati valitsi palkinnonsaajaksi kapellimestari Riccardo Mutin.

Ja nyt, kolmannen kerran jaettava palkinto meni Wienin filharmonikoille, orkesterille joka oli hyvin läheinen Wienin valtionoopperassa usein laulaneelle Birgit Nilssonille.

Muusikoiden demokratia

Wienin filharmonikot on orkesteriksi varsin erikoislaatuinen. Se syntyi 172 vuotta sitten, kun Wienin valtionoopperassa – silloisessa hovioopperassa – soittaneet muusikot halusivat perustaa oman, yksityisen konserttiorkesterinsa. Ja sellaisena filharmonikot on pysynyt: se päättää omista asioistaan muusikkokuntansa yhteisissä kokouksissa, ja sitä hallinnoivat muusikoiden keskuudestaan valitsemat luottohenkilöt.

Yhä edelleenkin Wienin filharmonikoihin liitytään koesoitolla Wienin Valtionoopperan orkesterin harvoin avautuviin vakansseihin. Kolmen vuoden Valtionooppera-kiinnityksen jälkeen muusikot voivat hakea filharmonikoiden jäseneksi, soittamaan sen riveissä, konserteissa Musikvereinin Kultaisessa salissa sekä kiertueilla ympäri maailmaa.

Filharmonikot tunnetaan soinnistaan, herkkyydestään, joustavuudestaan ja tyylitajustaan, jotka ovat kaikki hyvän oopperaorkesterin ominaisuuksia. Jokainen orkesterin muusikko on tottunut kuuntelemaan laulajia, jousisoittajia myöten hengittämään yhdessä laulajien kanssa. Kuten orkesterin väistyvä puheenjohtaja ja viulisti Clemens Hellsberg toteaa, ooppera ”on teatteria, ja aina voi tapahtua kaikenlaista odottamatonta. On aina kiehtovaa havaita kuinka orkesteri reagoi siihen. Se on jatkuvaa refleksien harjoittamista, ja se on suuressa arvossa myös konserttisalissa.”

Wienin filharmonikot on epäilemättä yksi maailman merkittävimmistä ja ainutlaatuisimmista musiikki-instituutioista, ja se on käyttänyt asemaansa hyväkseen myös hyväntekijänä: orkesteri on tehnyt hyväntekeväisyyttä muun muassa auttamalla Fukushiman uhreja, lahjoittamalla uudenvuoden konserttiensa tuloista 100 000 euroa vuosittain – tähän mennessä muun muassa maamiinat kieltävään hankkeeseen, Amnesty International -järjestölle ja niin edelleen; ja orkesteri työskentelee myös nuorten parissa sekä tekee musiikkikasvatustyötä.

Mutta mihin Wienin filharmonikot käyttää saamansa miljoona dollaria? Vastaus on ehkä hieman yllättävä: he aikovat laajentaa ja kehittää arkistoaan. Päätös herätti heti tuoreeltaan keskustelua: eikö miljoona dollaria olisi parempi sijoittaa musiikkikasvatustyöhön, uusiin soittimiin tai lisäkonsertteihin?

Arkistojen kautta katse tulevaan

Orkesteri on karttuttanut arkistoaan aivan alusta, vuodesta 1842 lähtien. Arkistonhoitaja sillä on kuitenkin ollut vasta vuodesta 1979 lähtien, jolloin Clemens Hellsberg aloitti pestissä. Tuolloin arkisto sai käyttöönsä yhden kulman orkesterin pienestä kirjastohuoneesta Musikvereinissa; aineisto oli levällään ympäri Wieniä ullakoilla, varastoissa, pankkiholveissa ja ihmisten kodeissa.

Arkiston kasvaessa tilanpuute kävi ilmeiseksi ja vuonna 2000 sille avattiin tilat Haus der Musikiin filharmonikoiden museon yhteyteen. Nyt nuokin tilat ovat jääneet pieneksi.

Orkesterilla on pitkään ollut haaveena saada arkistolle aivan omat tilansa, joista käsin kaikki tieto olisi helpommin ja läpinäkyvästi saavutettavissa – niin tutkimusta varten kuin laajemmalle yleisölle. Palkinnon turvin filharmonikot pystyvät nyt konkretisoimaan tuon haaveen sekä saattamaan arkistoa laajemmin saataville esimerkiksi aineiston kattavan digitalisoinnin kautta. 172-vuotiaalla orkesterilla on paljon aineistoa, ja sen digitalisointi on sinänsä jo suurimittainen työsarka.

Wienin filharmonikkojen nykyinen puheenjohtaja, Andreas Grossbauer antamassa kiitospuhetta; taustalla vanha puheenjohtaja Clemens Hellsberg.
Wienin filharmonikkojen nykyinen puheenjohtaja, Andreas Grossbauer antamassa kiitospuhetta Wienin filharmonikkojen nykyinen puheenjohtaja, Andreas Grossbauer antamassa kiitospuhetta; taustalla vanha puheenjohtaja Clemens Hellsberg. Kuva: Jan-Olav Wedin, birgit nilsson prize 2014 kiitospuhe

Clemens Hellsberg toteaa, että orkesterilla on aina ollut oma merkittävä paikkansa musiikkielämässä. Hän on vakuuttunut, että orkesterin arkistoista on löydettävissä paljon sellaista, mikä kiinnostaa opiskelijoita ja tutkijoita.

Hän pitää yhtenä merkittävänä seikkana muun muassa sitä, että orkesteri on aikojen saatossa tehnyt noin 280 kantaesitystä, joukossa Brahmsin, Brucknerin ja Mahlerin sinfonioita sekä esimerkiksi Tshaikovskin Viulukonsertto. Orkesterin esihistoria alkaa Beethovenin 9. sinfonian kantaesityksestä, jonka tekivät Wienin hovioopperan jäsenet, ja jotka olivat 18 vuotta myöhemmin perustamassa Wienin filharmonikkoja.

Filharmonikkojen historiassa on myös tummia jaksoja – kuten kansallissosialismin 1930- ja 40-luvut, ja se haluaa mahdollisimman avoimesti ja läpinäkyvästi tuoda kaiken itseään koskevan arkistomateriaalin esille. Nykyinen puheenjohtaja Andreas Grossbauer – hänkin orkesterin viulisteja – painottaa, että filharmonikoille on tärkeää saavuttaa täydellinen läpinäkyvyys historiansa suhteen. ”Haluamme olla täysin avoimia joka suhteessa – vailla salaisuuksia.”

Grossbauer toistaa mottonaan, että tulevaisuutta voi muokata ainoastaan dokumentoimalla ja muistamalla menneisyyttä. Orkesterin natsimenneisyys on noussut mediassa hiljattain esiin, mutta Clemens Hellsberg huomauttaa orkesterin aloittaneen tuon menneisyyden käsittelyn jo hyvän aikaa sitten: ”Olen itse työskennellyt tämän aiheen parissa jo vuodesta 1988. Julkaisin silloin ensimmäistä kertaa orkesterin natsimenneisyydestä. Ei siis ole todenperäistä väittää, että aihe olisi nyt vasta nostettu esiin.”

tulevaisuutta voi muokata ainoastaan dokumentoimalla ja muistamalla menneisyyttä

Hellsberg huomauttaa myös, että hänen alkaessaan tutkia aihetta, monet muut arkistot – valtiollisia myöten – olivat vielä saavuttamattomissa. ”Kirjoitin orkesterimme 150-vuotishistoriikin vuonna 1992 ja tutkin aihetta 1980-luvun lopulla. Monet sittemmin avatuista arkistoista pysyivät silloin vielä suljettuina, joten nykyään on saatavilla paljon uutta tietoa aiheesta, mikä avaa uusia mahdollisuuksia.

Ja minun täytyy sanoa, että työskenneltyäni 35 vuotta tässä orkesterissa sen ensimmäisenä arkistonhoitajana, olen erittäin otettu, että kollegani yksimielisesti päättivät käyttää palkintorahan juuri arkistomme kehittämiseen."

Facebookiin ja sosiaaliseen mediaan

Lopulta yksi merkittävä syy siihen, että rahat käytetään juuri arkiston eikä esimerkiksi orkesterin musiikkikasvatus- tai yhteiskunnallisen toiminnan laajentamiseen, on se, ettei sekä Valtionoopperassa, että filharmonikoissa soittavilla muusikoilla ole juuri aikaa tehdä enempää. Filharmonikot on yhdistys, ja toiminnan kasvattaminen nykyisestä tarkoittaisi sitä, että yhdistyksen pitäisi värvätä lisää työntekijöitä jäsenistönsä ulkopuolelta.

Ajat muuttuvat, jopa Wienin filharmonikkojen kohdalla – kuten orkesterin nykyinen puheenjohtaja, viulisti Andreas Grossbauerkin on huomannut: ”olemme nykyisin aktiivisia myös Facebookissa ja sosiaalisessa mediassa. Toki emme ole ensimmäinen orkesteri tässä suhteessa, olemme ehkä olleet hieman hitaampia kuin jotkin toiset orkesterit. Mutta johtoryhmässämme toimii nyt uusi sukupolvi, ja on mielestäni erittäin merkittävää, että otamme uudet mediat haltuun.”

Arkiston digitalisoinnilla voikin olla kauaskantoisia seuraamuksia juuri sosiaalisen median kautta: ”digitalisoimalla saamme aineistot helpommin käyttöömme. Tavallisestihan täytyy käsin tarkistaa mistä etsimänsä aineiston voisi löytää, mennä fyysisesti sen luokse, ottaa siitä ehkä kuva. Tämä vie paljon aikaa ja jää helposti tekemättä, koska olemme hyvin kiireisiä.

Ajat ovat muuttuneet ja kaikki tapahtuu nykyään kovin nopeasti. Sekin on syynä siihen, mitä olemme nyt tekemässä.”

Kenelle palkinto seuraavaksi?

Kolme ensimmäistä Birgit Nilsson -palkintoa on nyt siis jaettu, laulajalle, kapellimestarille ja orkesteri-instituutiolle – puitteet ja odotukset tulevien palkintojen suhteen ovat korkealla.

Birgit Nilsson halusi palkinnosta puhtaasti taiteellisen, ja palkinto jaetaan elämäntyöstä yhä uran huipulla olevalle taiteilijalle tai instituutiolle. Hän kantoi huolta muun muassa siitä, että nuoret laulajat ottavat liian raskaita rooleja ja polttavat itsensä loppuun. Palkinnon tehtävänä onkin osaltaan antaa tunnustusta niille, jotka ovat pystyneet johdonmukaisesti etenemään kohti kirkkainta huippua.


Palkintokriteereiden mukaan palkinnon saajalla tulee olla vähintään kahden vuosikymmenen mittainen ura jo takanaan – ja toimia näin esikuvana myös nuoremmille. Jäämme jännityksellä odottamaan, kenelle seuraava Birgit Nilsson -palkinto jaetaan – ja kuka saa sen Nilssonin 100-vuotisjuhlissa 2018.

Sillä välin, Wienin filharmonikkoja pääsee kuuntelemaan Helsingissä, kun he vierailevat Musiikkitalossa osana Pohjois-Euroopan kiertuettaan ensi vuoden kesäkuun 13. päivänä. Luvassa on Schubertia, Beethovenia - ja Sibeliuksen Lemminkäissarja.

  • Avaruusromua: Tehtävä Itä-Berliinissä!

    He soittivat DDR:ssä jo 1980.

    David Bowie, Eurythmics ja Genesis esiintyivät läntisessä Berliinissä kesällä 1987. Samana syksynä Bob Dylan esiintyi Itä-Berliinin puolella. Vuonna 1988 itäpuolella esiintyi Bruce Springsteen. Seuraavana vuonna muuri murtui. Sen jälkeen pohdittiin, kuinka suurta ja tärkeää osaa popmuusikot olivat näytelleet Berliinin muurin murtumisessa. Myös itäisen Saksan punk-rockareiden ja muiden vaihtoehtokapinallisten tärkeä rooli on nostettu esiin. Nämä kaikki 1980-luvun lopulla tapahtuneet asiat olivat tärkeitä, mutta kuka muistaa, että ensimmäinen Itä-Berliinissä esiintynyt läntinen pitkätukkaorkesteri kävi siellä jo vuonna 1980? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Enkeleitä ja elokuvia Berliinin taivaan alla

    Mitä Wenders, Lucas ja Wilder kertovat Berliinistä?

    Ensimmäiset Berliinin muurin ylityksestä - tai pikemminkin alituksesta - kertovat elokuvat valmistuivat hyvin nopeasti muurin pystyttämisen jälkeen. Seuraavina vuosikymmeninä elokuvaohjaajat sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa tarttuivat aiheeseen. Ikimuistettavin Berliinistä ja sen muurista kertova elokuva on kuitenkin Wim Wendersin runollinen, enkelien Berliinistä kertova tarina Berliinin taivaan alla, jonka yhtenä käsikirjoittajana oli vuoden 2019 kirjallisuuden Nobel-palkinnon saanut Peter Handke. Toimittajana on Jukka Mikkola.

  • Älä hylkää masentunutta

    Aito vuorovaikutus tukee masentunutta, ole kärsivällinen.

    Kun läheisen maailmankuva tummuu ja usko tulevaisuuteen hiipuu, häntä on vaikea ymmärtää. Masentunut vetäytyy omiin oloihinsa ja tuntuu elävän toisessa todellisuudessa. Hänen negatiivinen asenteensa ja flegmaattinen olemuksensa saattaa vähän ärsyttääkin. Miksi hän ei yksinkertaisesti ravista masennuksen viittaa harteiltaan ja huomaa kaikkea kaunista ja hyvää ympärillään?

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Tehtävä Itä-Berliinissä!

    He soittivat DDR:ssä jo 1980.

    David Bowie, Eurythmics ja Genesis esiintyivät läntisessä Berliinissä kesällä 1987. Samana syksynä Bob Dylan esiintyi Itä-Berliinin puolella. Vuonna 1988 itäpuolella esiintyi Bruce Springsteen. Seuraavana vuonna muuri murtui. Sen jälkeen pohdittiin, kuinka suurta ja tärkeää osaa popmuusikot olivat näytelleet Berliinin muurin murtumisessa. Myös itäisen Saksan punk-rockareiden ja muiden vaihtoehtokapinallisten tärkeä rooli on nostettu esiin. Nämä kaikki 1980-luvun lopulla tapahtuneet asiat olivat tärkeitä, mutta kuka muistaa, että ensimmäinen Itä-Berliinissä esiintynyt läntinen pitkätukkaorkesteri kävi siellä jo vuonna 1980? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Taidepedagogi Marjatta Levanto: Taide on totta

    Lapset yllättivät Ateneumin ensimmäisen museolehtorin.

    Suomalaisen museopedagogiikan uranuurtaja Marjatta Levanto suhtautuu intohimoisesti niin taiteen kokemiseen kuin taiteesta kirjoittamiseenkin. Hän loi perustan Ateneumin museopedagogiikalle eli yleisötyölle ja on tullut tunnetuksi erityisesti lapsille suunnattujen taidehistoriakirjojen kirjoittajana. 

  • Enkeleitä ja elokuvia Berliinin taivaan alla

    Mitä Wenders, Lucas ja Wilder kertovat Berliinistä?

    Ensimmäiset Berliinin muurin ylityksestä - tai pikemminkin alituksesta - kertovat elokuvat valmistuivat hyvin nopeasti muurin pystyttämisen jälkeen. Seuraavina vuosikymmeninä elokuvaohjaajat sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa tarttuivat aiheeseen. Ikimuistettavin Berliinistä ja sen muurista kertova elokuva on kuitenkin Wim Wendersin runollinen, enkelien Berliinistä kertova tarina Berliinin taivaan alla, jonka yhtenä käsikirjoittajana oli vuoden 2019 kirjallisuuden Nobel-palkinnon saanut Peter Handke. Toimittajana on Jukka Mikkola.

  • Älä hylkää masentunutta

    Aito vuorovaikutus tukee masentunutta, ole kärsivällinen.

    Kun läheisen maailmankuva tummuu ja usko tulevaisuuteen hiipuu, häntä on vaikea ymmärtää. Masentunut vetäytyy omiin oloihinsa ja tuntuu elävän toisessa todellisuudessa. Hänen negatiivinen asenteensa ja flegmaattinen olemuksensa saattaa vähän ärsyttääkin. Miksi hän ei yksinkertaisesti ravista masennuksen viittaa harteiltaan ja huomaa kaikkea kaunista ja hyvää ympärillään?

  • David Bowie ja sankarit Berliinin muurilla

    Murrettiinko Berliinin muuri musiikin avulla?

    "Me lähetämme terveiset kaikille ystävillemme muurin toisella puolella", David Bowie sanoi ja esitti laulun, jonka myös itäberliiniläiset nuoret tunsivat. Se oli Heroes, sankarit, ja se oli saanut alkunsa Berliinin muurilta. Elettiin kesää 1987, eikä kukaan vielä uskonut muurin murtuvan. Musiikki oli ajatuksia herättävä asia jaetussa kaupungissa, ja ennen pian musiikista tuli olennainen osa idän ja lännen välistä ideologista taistelua. Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että Berliinin muuri murrettiin musiikin avulla. Apuna olivat maailmantähtien kuten David Bowien ja Bruce Springsteenin lisäksi sekä itä-Berliinin punkkarit että kapellimestari Leonard Bernstein. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Kahdeksan bitin voimalla!

    Se esiteltiin vuonna 1982 ja se muutti maailman.

    Vuonna 1982 kuluttajaelektroniikan suurtapahtumassa Consumer Electronics Showssa Las Vegasissa esiteltiin laite, joka tuli peruuttamattomasti muuttamaan meidän maailmaamme. Laite oli nimeltään Commodore 64. Se oli kotitietokone. Se valloitti maailman. Laitetta myytiin seuraavan kymmenen vuoden aikana jopa yli 30 miljoonaa kappaletta. Se oli suhteellisen edullinen, käyttökelpoinen ja hauska kone. Sillä pystyi tekemään monenlaisia asioita, muun muassa musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • "Onko musta ollenkaan tähän, kun nuo muut on niin sairaan hyviä?" Lahjakkaan suvun vesa Aili Ikonen epäili pitkään, onko hänestä ammattimuusikoksi

    Musiikki on muusikko Aili Ikoselle intohimo.

    Erityisesti jazzlaulajana tunnettu muusikko Aili Ikonen kasvoi musiikin ympäröimänä. Korpilahdelta kotoisin oleva Ikonen pomppi lapsena Joutsenlammen finaaliosaa veljensä Osmon kanssa olohuoneen sohvan ympärillä ja harjoitteli pieteetillä viulunsoittoa viisivuotiaasta alkaen. Silti ura muusikkona ei ollut itsestäänselvyys.

  • Muotitaiteilija Anne-Mari Pahkala tekee jätteestä luksusta – hänen iltapukunsa pääsi Emma Karin yllä Linnan juhliin ja lopulta museoon

    Merestä kerätyistä muovipulloista syntyi asu Linnan juhliin.

    Maailman merissä saattaa olla 30 vuoden päästä enemmän muovia kuin kalaa. Silti muovia käytetään jatkuvasti enemmän. Muotitaiteilija Anne-Mari Pahkala haluaa tehdä jätemuovista muodikasta, jotta edes kierrätys toimisi paremmin. Kansanedustaja Emma Karille suunniteltu iltapuku hankittiin Kansallismuseon kokoelmiin.