Hyppää pääsisältöön

Wienin filharmonikot katsovat tulevaan menneisyytensä kautta

Kuningas Kaarle XVI Kustaa ojentaa Wienin filharmonikkojen edustajille Birgit Nilsson -palkinnon 2014
Kuningas Kaarle XVI Kustaa ojentaa Wienin filharmonikkojen edustajille Birgit Nilsson -palkinnon 2014 Kuva: Jan-Olav Wedin. birgit nilsson prize 2014 wienin filharmonikot kuningas kaarle xvi kustaa

Päivää ennen Nobelin vuoden 2014 kirjallisuuspalkinnon julkistamista Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa ojensi Tukholman konserttitalossa Birgit Nilsson -palkinnon, jota monet kutsuvat klassisen musiikin Nobeliksi.

Palkinto jaettiin vasta kolmannen kerran, joten vertausta voisi pitää liioittelevana, ellei kysymys olisi peräti miljoonan dollarin suuruisesta huomionosoituksesta. Birgit Nilsson, 1900-luvun kirkkaasti merkittävimpiin lukeutuva oopperalaulajatar, talletti elämänsä aikana keräämänsä varat säätiöön, jonka ainoaksi tehtäväksi hän testamenttasi tämän palkinnon jakamisen. Noin kolmen vuoden välein jaettava Birgit Nilsson -palkinto on arvoltaan suurin klassisen musiikin kentällä.

Ensimmäisen palkinnonsaajan Birgit Nilsson kirjasi testamenttiinsa, ja palkinto luovutettiin vuonna 2009 Placido Domingolle. Vuodeksi 2011 muodostettiin palkintoraati, jossa oli edustus jokaisesta Birgit Nilssonille itselleen rakkaaksi muodostuneesta maasta: hänen synnyinmaastaan Ruotsista, Englannista, Itävallasta, Saksasta ja Yhdysvalloista. Raati valitsi palkinnonsaajaksi kapellimestari Riccardo Mutin.

Ja nyt, kolmannen kerran jaettava palkinto meni Wienin filharmonikoille, orkesterille joka oli hyvin läheinen Wienin valtionoopperassa usein laulaneelle Birgit Nilssonille.

Muusikoiden demokratia

Wienin filharmonikot on orkesteriksi varsin erikoislaatuinen. Se syntyi 172 vuotta sitten, kun Wienin valtionoopperassa – silloisessa hovioopperassa – soittaneet muusikot halusivat perustaa oman, yksityisen konserttiorkesterinsa. Ja sellaisena filharmonikot on pysynyt: se päättää omista asioistaan muusikkokuntansa yhteisissä kokouksissa, ja sitä hallinnoivat muusikoiden keskuudestaan valitsemat luottohenkilöt.

Yhä edelleenkin Wienin filharmonikoihin liitytään koesoitolla Wienin Valtionoopperan orkesterin harvoin avautuviin vakansseihin. Kolmen vuoden Valtionooppera-kiinnityksen jälkeen muusikot voivat hakea filharmonikoiden jäseneksi, soittamaan sen riveissä, konserteissa Musikvereinin Kultaisessa salissa sekä kiertueilla ympäri maailmaa.

Filharmonikot tunnetaan soinnistaan, herkkyydestään, joustavuudestaan ja tyylitajustaan, jotka ovat kaikki hyvän oopperaorkesterin ominaisuuksia. Jokainen orkesterin muusikko on tottunut kuuntelemaan laulajia, jousisoittajia myöten hengittämään yhdessä laulajien kanssa. Kuten orkesterin väistyvä puheenjohtaja ja viulisti Clemens Hellsberg toteaa, ooppera ”on teatteria, ja aina voi tapahtua kaikenlaista odottamatonta. On aina kiehtovaa havaita kuinka orkesteri reagoi siihen. Se on jatkuvaa refleksien harjoittamista, ja se on suuressa arvossa myös konserttisalissa.”

Wienin filharmonikot on epäilemättä yksi maailman merkittävimmistä ja ainutlaatuisimmista musiikki-instituutioista, ja se on käyttänyt asemaansa hyväkseen myös hyväntekijänä: orkesteri on tehnyt hyväntekeväisyyttä muun muassa auttamalla Fukushiman uhreja, lahjoittamalla uudenvuoden konserttiensa tuloista 100 000 euroa vuosittain – tähän mennessä muun muassa maamiinat kieltävään hankkeeseen, Amnesty International -järjestölle ja niin edelleen; ja orkesteri työskentelee myös nuorten parissa sekä tekee musiikkikasvatustyötä.

Mutta mihin Wienin filharmonikot käyttää saamansa miljoona dollaria? Vastaus on ehkä hieman yllättävä: he aikovat laajentaa ja kehittää arkistoaan. Päätös herätti heti tuoreeltaan keskustelua: eikö miljoona dollaria olisi parempi sijoittaa musiikkikasvatustyöhön, uusiin soittimiin tai lisäkonsertteihin?

Arkistojen kautta katse tulevaan

Orkesteri on karttuttanut arkistoaan aivan alusta, vuodesta 1842 lähtien. Arkistonhoitaja sillä on kuitenkin ollut vasta vuodesta 1979 lähtien, jolloin Clemens Hellsberg aloitti pestissä. Tuolloin arkisto sai käyttöönsä yhden kulman orkesterin pienestä kirjastohuoneesta Musikvereinissa; aineisto oli levällään ympäri Wieniä ullakoilla, varastoissa, pankkiholveissa ja ihmisten kodeissa.

Arkiston kasvaessa tilanpuute kävi ilmeiseksi ja vuonna 2000 sille avattiin tilat Haus der Musikiin filharmonikoiden museon yhteyteen. Nyt nuokin tilat ovat jääneet pieneksi.

Orkesterilla on pitkään ollut haaveena saada arkistolle aivan omat tilansa, joista käsin kaikki tieto olisi helpommin ja läpinäkyvästi saavutettavissa – niin tutkimusta varten kuin laajemmalle yleisölle. Palkinnon turvin filharmonikot pystyvät nyt konkretisoimaan tuon haaveen sekä saattamaan arkistoa laajemmin saataville esimerkiksi aineiston kattavan digitalisoinnin kautta. 172-vuotiaalla orkesterilla on paljon aineistoa, ja sen digitalisointi on sinänsä jo suurimittainen työsarka.

Wienin filharmonikkojen nykyinen puheenjohtaja, Andreas Grossbauer antamassa kiitospuhetta; taustalla vanha puheenjohtaja Clemens Hellsberg.
Wienin filharmonikkojen nykyinen puheenjohtaja, Andreas Grossbauer antamassa kiitospuhetta Wienin filharmonikkojen nykyinen puheenjohtaja, Andreas Grossbauer antamassa kiitospuhetta; taustalla vanha puheenjohtaja Clemens Hellsberg. Kuva: Jan-Olav Wedin, birgit nilsson prize 2014 kiitospuhe

Clemens Hellsberg toteaa, että orkesterilla on aina ollut oma merkittävä paikkansa musiikkielämässä. Hän on vakuuttunut, että orkesterin arkistoista on löydettävissä paljon sellaista, mikä kiinnostaa opiskelijoita ja tutkijoita.

Hän pitää yhtenä merkittävänä seikkana muun muassa sitä, että orkesteri on aikojen saatossa tehnyt noin 280 kantaesitystä, joukossa Brahmsin, Brucknerin ja Mahlerin sinfonioita sekä esimerkiksi Tshaikovskin Viulukonsertto. Orkesterin esihistoria alkaa Beethovenin 9. sinfonian kantaesityksestä, jonka tekivät Wienin hovioopperan jäsenet, ja jotka olivat 18 vuotta myöhemmin perustamassa Wienin filharmonikkoja.

Filharmonikkojen historiassa on myös tummia jaksoja – kuten kansallissosialismin 1930- ja 40-luvut, ja se haluaa mahdollisimman avoimesti ja läpinäkyvästi tuoda kaiken itseään koskevan arkistomateriaalin esille. Nykyinen puheenjohtaja Andreas Grossbauer – hänkin orkesterin viulisteja – painottaa, että filharmonikoille on tärkeää saavuttaa täydellinen läpinäkyvyys historiansa suhteen. ”Haluamme olla täysin avoimia joka suhteessa – vailla salaisuuksia.”

Grossbauer toistaa mottonaan, että tulevaisuutta voi muokata ainoastaan dokumentoimalla ja muistamalla menneisyyttä. Orkesterin natsimenneisyys on noussut mediassa hiljattain esiin, mutta Clemens Hellsberg huomauttaa orkesterin aloittaneen tuon menneisyyden käsittelyn jo hyvän aikaa sitten: ”Olen itse työskennellyt tämän aiheen parissa jo vuodesta 1988. Julkaisin silloin ensimmäistä kertaa orkesterin natsimenneisyydestä. Ei siis ole todenperäistä väittää, että aihe olisi nyt vasta nostettu esiin.”

tulevaisuutta voi muokata ainoastaan dokumentoimalla ja muistamalla menneisyyttä

Hellsberg huomauttaa myös, että hänen alkaessaan tutkia aihetta, monet muut arkistot – valtiollisia myöten – olivat vielä saavuttamattomissa. ”Kirjoitin orkesterimme 150-vuotishistoriikin vuonna 1992 ja tutkin aihetta 1980-luvun lopulla. Monet sittemmin avatuista arkistoista pysyivät silloin vielä suljettuina, joten nykyään on saatavilla paljon uutta tietoa aiheesta, mikä avaa uusia mahdollisuuksia.

Ja minun täytyy sanoa, että työskenneltyäni 35 vuotta tässä orkesterissa sen ensimmäisenä arkistonhoitajana, olen erittäin otettu, että kollegani yksimielisesti päättivät käyttää palkintorahan juuri arkistomme kehittämiseen."

Facebookiin ja sosiaaliseen mediaan

Lopulta yksi merkittävä syy siihen, että rahat käytetään juuri arkiston eikä esimerkiksi orkesterin musiikkikasvatus- tai yhteiskunnallisen toiminnan laajentamiseen, on se, ettei sekä Valtionoopperassa, että filharmonikoissa soittavilla muusikoilla ole juuri aikaa tehdä enempää. Filharmonikot on yhdistys, ja toiminnan kasvattaminen nykyisestä tarkoittaisi sitä, että yhdistyksen pitäisi värvätä lisää työntekijöitä jäsenistönsä ulkopuolelta.

Ajat muuttuvat, jopa Wienin filharmonikkojen kohdalla – kuten orkesterin nykyinen puheenjohtaja, viulisti Andreas Grossbauerkin on huomannut: ”olemme nykyisin aktiivisia myös Facebookissa ja sosiaalisessa mediassa. Toki emme ole ensimmäinen orkesteri tässä suhteessa, olemme ehkä olleet hieman hitaampia kuin jotkin toiset orkesterit. Mutta johtoryhmässämme toimii nyt uusi sukupolvi, ja on mielestäni erittäin merkittävää, että otamme uudet mediat haltuun.”

Arkiston digitalisoinnilla voikin olla kauaskantoisia seuraamuksia juuri sosiaalisen median kautta: ”digitalisoimalla saamme aineistot helpommin käyttöömme. Tavallisestihan täytyy käsin tarkistaa mistä etsimänsä aineiston voisi löytää, mennä fyysisesti sen luokse, ottaa siitä ehkä kuva. Tämä vie paljon aikaa ja jää helposti tekemättä, koska olemme hyvin kiireisiä.

Ajat ovat muuttuneet ja kaikki tapahtuu nykyään kovin nopeasti. Sekin on syynä siihen, mitä olemme nyt tekemässä.”

Kenelle palkinto seuraavaksi?

Kolme ensimmäistä Birgit Nilsson -palkintoa on nyt siis jaettu, laulajalle, kapellimestarille ja orkesteri-instituutiolle – puitteet ja odotukset tulevien palkintojen suhteen ovat korkealla.

Birgit Nilsson halusi palkinnosta puhtaasti taiteellisen, ja palkinto jaetaan elämäntyöstä yhä uran huipulla olevalle taiteilijalle tai instituutiolle. Hän kantoi huolta muun muassa siitä, että nuoret laulajat ottavat liian raskaita rooleja ja polttavat itsensä loppuun. Palkinnon tehtävänä onkin osaltaan antaa tunnustusta niille, jotka ovat pystyneet johdonmukaisesti etenemään kohti kirkkainta huippua.


Palkintokriteereiden mukaan palkinnon saajalla tulee olla vähintään kahden vuosikymmenen mittainen ura jo takanaan – ja toimia näin esikuvana myös nuoremmille. Jäämme jännityksellä odottamaan, kenelle seuraava Birgit Nilsson -palkinto jaetaan – ja kuka saa sen Nilssonin 100-vuotisjuhlissa 2018.

Sillä välin, Wienin filharmonikkoja pääsee kuuntelemaan Helsingissä, kun he vierailevat Musiikkitalossa osana Pohjois-Euroopan kiertuettaan ensi vuoden kesäkuun 13. päivänä. Luvassa on Schubertia, Beethovenia - ja Sibeliuksen Lemminkäissarja.

  • Rakkaus on ruma sana, mutta kaunis asia

    Rakas äiti on suomen kaunein sanapari.

    Kun kysytään, mikä on suomen kielen kaunein sana, pitäisi ensin tarkentaa, tarkoitetaanko sillä ihanimman asian nimeä vai soinniltaan miellyttävintä sanaa. Moni pitää kauniina pehmeitä soljuvia äänteitä. Alavilla mailla hallanvaara on klassikko, vaikka sen merkitys uhkaa sadon paleltuvan.

  • Avaruusromua: Sumutorvia, tuhkaa, aaltoja ja aavekaupungin ääniä

    Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia.

    "Yhtäkkiä tajusin, että tein kaiken aivan väärin", toteaa amerikkalainen säveltäjä Steve Moore. "Pyrin aina luomaan jotakin, jolla ei ole alkua eikä loppua", sanoo amerikkalainen elektronimuusikko Taylor Deupree. "Tahdon kertoa äänillä samalla tavoin kuin elokuvaohjaajat kertovat kuvilla", selittää australialainen musiikintekijä Martin Kay. "Me emme tiedä luonnosta vielä juuri mitään", väittää japanilainen äänitaiteilija Yoshio Machida. Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia, kummallisia ajatuksia ja omalaatuista musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Oletko tosikko vai uppoaako ironia?

    Ironia on taitolaji.

    Törmääkö sarkasmiin, ironiaan ja ivaan nykyään yhä useammin, vai tuntuuko vain siltä? Poliitikot selittelevät sanomisiaan väärinymmärrettynä ironiana: “se oli vain läppä!”. Nuoriso muodostaa sarkastisen salakielen salaseuroja. Käänteistä kieltä ymmärtämätön joutuu naurunalaiseksi. Ironia on monesti hauskaa ja nokkelaa.

  • Arto Paasilinnan Ulvova mylläri Lukupiirissä - tule mukaan keskustelemaan!

    Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800

    Tule mukaan radion Lukupiiriin 30.3. klo 19! Ulvova mylläri kysyy, missä menevät normaalin ja hyväksytyn rajat? Kuka lopulta on Ulvovassa myllärissä hullu? Paasilinnan romaani ilmestyi vuonna 1981 ja sen tapahtumat sijoittuvat 1950-luvun Suomeen. Onko kirjan sanoma edelleen ajankohtainen? Entä millaista on Ulvovan myllärin huumori? Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri