Hyppää pääsisältöön

Kissankehto: Lokakuun sinfoniaa

Kissankehto: Mono no aware
Kissankehto: Mono no aware Kuva: Riikka Kurki Kissankehto - Susanna Vainiola,mono no aware

Mono no aware on tila, joka aiheutuu liikutuksesta, jota ihminen kokee maailman kauneuden ja sen katoavuuden edessä. Se on asioiden määrittelemätöntä mutta pakahduttavaa surullisuutta. Mielen matkoja Pariisiin ja New Yorkiin lokakuisena sunnuntai-iltapäivänä tarjoilevat mm. Pikku Kukka, Astrid Swan ja Arcade Fire.

Näin määrittelee kirjailija Mia Kankimäki tuntemuksensa keskellä Kioton Hanamia, kirsikankukkien juhlaa. Hänen sanansa tulevat mieleen nyt järjettömän kauniin ruskan keskellä.

Kaunista ja surullista – suorastaan pakahduttavaa. Coldcutin Autumn Leaves -versio vuodelta 1993 on Kissankehdon ehdoton syysklassikko ja omistettu syksyn väriloistolle. Ihan kuin se tuntuisi ainakin Etelä-Suomessa tänä vuonna tavallistakin upeammalta.

Mia Kankimäki, jota tuossa alussa jo siteerasin, viittaa kirjassaan Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin myös Pariisin syndroomaan. Varsinkin kuulemma japanilaiset turistit sairastuvat siihen.

Se tulee siitä, kun ajattelee matkustavansa taiteen, historian ja kauneuden tyyssijaan ja sitten törmääkin rottiin, torakoihin ja löyhkääviin viemäreihin. Jotkut ihmiset menevät täysin tolaltaan ja tarvitsevat hoitoa.

Itse muistan ensimmäisestä kerrastani, silloin 16-vuotiaana, että se oli vain ihanaa – Pariisi siis. Niin kuin Docventures sanoisi: todella päräyttävää. Muistan kyllä hajun, mutta en onneksi törmännyt torakoihin. Ne tulivat tutuiksi vasta myöhemmin New Yorkin reissun yhteydessä, mutta niihin oli osannut jo varautuakin.

Ehkä tasapaino löytyy jostain mono no awaren ja Pariisin syndrooman välimaastosta sitten. Jos ruskan kauneus meinaa lamauttaa järjen, sitähän voi lohduttautua ajatuksella että ruskasta tulee – kuten Autumn Leaves -kappaleen ranskankielisessä alkuperäisversiossa sanotaankin – feuilles mortes eli kuolleita lehtiä. Roskaa, jota jonkun pitää lopulta haravoida känsäisin kourin tai siivota pois jumalatonta meteliä pitävällä lehtipuhaltimella.

Kauneutta ja rumuutta – kumpaakin on luvassa tässä Kissankehdossa.

Pikku Kukka
Pikku Kukka puki Aale Tynnin runon uusiin vaatteisiin laulussaan Monena tuuliyönä. Pikku Kukka Kuva: Pete Eklund & Jaani Kivinen / Moshfish Helsinki pikkukukka

Aale Tynni oli runoilija, joka voitti aikoinaan olympiakultaakin lyriikallaan. Joku hänen kokoelmansa löytyy myös omasta kirjahyllystäni. En voi kehua ottaneeni sitä esille kovinkaan montaa kertaa, jos ei pölyjenpyyhkimistä lasketa. Ei, ennen kuin Pikku Kukka yhtye puki hänen runonsa näin hienosti ja tyylikkäästi laulun muotoon. Sata vuotta sitten syntyneen runoilijan sanat tuntuvat hyvinkin nykyaikaisilta edelleen. Ihmisen tunteet ja ajatukset saattavat edelleen lähteä villinä seilaamaan kuin narustaan karkuun päässyt vene.

Monena tuuliyönä on Aale Tynnin tekstiin pohjaava kappale Pikku Kukan Merelle -levyllä. Runoutta, joka tihkuu hikeä, kyyneliä ja muita ruumiineritteitä.

Hotel Chelsea
Hotel Chelsea Kuva: Elsie Hilsabeck / Wikimedia Commons hotel chelsea

Olemme rumia, mutta meillä on musiikki... niin sanoi ehkä Janis Joplin, ehkä Leonard Cohenille, siellä runoilijoiden tyyssijassa Hotelli Chelseassa, keskellä tuhruisia lakanoita. Tapahtuiko laulussa mainittuja lemmentöitä vai kuvitteliko Cohen kaiken? Se on sivuseikka, koska mielessämme välkkyvät jo niin mahdottoman sottaiset kuvat.

Chelsea Hotel -kappaleen versioi oikein mainiosti vihikoiramaisen suloinen Lloyd Cole parikymmentä vuotta sitten.

Oliko Chelsea Hotellissa torakoita? Mahdollisesti, koska niitä on joka paikassa New Yorkissa – ainakin melkein. Sinkkuelämää-sarjaakin katsoessa aina mietin, että onkohan niitä Carrie Bradshawn asunnossa? Tai joutuuko hän peittämään leivänpaahtimensa kankaalla etteivät murut houkuttelisi elukoita? Niistä ei koskaan puhuta, eikä missään näy edes torakkabaareja – siis niitä pieniä laatikoita, joita käytetään noiden inhojen otuksien metsästämiseen. Mutta ei ne torakat mitään: Etelä-Bronxissa törmäsin kerran vuokra-asuntoni keittiössä olentoon, joka syö torakoita: waterbug-nimiseen ötökkään. Se vasta oli iso ja inhottavan näköinen. Katselin seinää sillä aikaa kun mies liiskasi sen paistinpannulla.

Pariisiin ja New Yorkiin voi matkustaa torakkakammoinenkin kätevästi musiikin siivin. Astrid Swanin laatima kaukokaipuinen biisilista on saanut innoituksensa Pariisista ja New Yorkista. Paris-New York L'amour -nimen saanut soittolista kumpusi rakkaudesta ja kaipuusta suurkaupunkeihin.

Astrid Swan
Astrid Swan Kuva: Mikko Rasila mikko rasila

Astrid Swan kertoo itse listastaan seuraavasti:

– Kun olen täällä kotona kökkinyt (saanut lapsen ja pienentänyt hiilijalanjälkeä tahattomalla lentokoneettomuudella) enkä lähtenyt naapurimaita kauemmas muutamiin vuosiin, on syntynyt taas ihanan romanttinen kuva suurkaupungeista. Erityisesti Pariisista, jossa en ole ikinä vieraillut.

– Koska ihanaan Helsinkiinkin on viimein saatu syksyinen sää, fiilistelee tämä soittolista isojen kaupunkien yksinäisyyden lisäksi syksyistä melankoliaa suurien talojen ja leveiden katujen lomassa. Syksy on paras aika suurkaupungeissa. Suuret kontrastit luonnon värien ja kaupungin sekamelskan kanssa.

– Samaa sekamelskaa heijastelee myös soittolistani, jolta löytyy uusinta uutta ja ikivanhoja hassutuksia. Kyllä mä vielä joskus pääsen Pariisiin istumaan lokakuiselle terassille yksin ja nauttimaan kuvittelemastani atmosfääristä.

Listalta löytyy myös kanadalaisen kaksikielisen Arcade Fire -yhtyeen biisi Reflektor.

"En ole koskaan käynyt Tangomarkkinoilla – eikä mua ole kyllä pyydetykään", toteaa suomalaisen jazziskelmän mestari ja oman aikansa hipsteri Erik Lindström Yle Teeman taannoisessa Iskelmä-Suomi -dokumenttisarjassa.

Jo 90 vuotta täyttäneen tyyliniekan jalanjäljissä mennään myös Herd-yhtyeen ja Aili Ikosen yhteislevyllä ja nimikappaleessa Jazzbasilli. Vokalisti Aili Ikonen on astunut musiikin nahkoihin luontevasti kuin hyvin istuvaan kotelomekkoonsa.

Mutta mikähän basilli näihin lapsukaisiin puraissut?

Kitty, Daisy & Lewis ovat teinejä Pohjois-Lontoosta, jotka näyttävät koviksilta kuin The Shangri-Las -yhtye ja soittavat niin kuin heidät olisi joskus 60-luvun alussa jäädytetty ja hertätetty nyt taas henkiin veivaamaan vanhan rokkenrollia.

Voiko alle 14-vuotias teini itse löytää tällaisen musiikillisen ihmemaan?

Vai onko kyseessä ääriinsä trimmattu, ainoastaan rokkenrollia kuunnelleiden vanhempiensa levyhyllyn äärellä ruokittu lapsikatras, jotka viulutuntien tai uimaharjouitusten sijaan onkin piiskattu huuliharpun soittoon ja oikeanlaisen rokkiasenteen omaksumiseen? Vaikea sanoa – voiko alle 14-vuotias teini itse löytää tällaisen musiikillisen ihmemaan?

Mutta jos ei mieti mitään tuollaisia kysymyksiä, Kitty, Daisy ja Lewis -kolmikon musiikkia voi katsoa suu korvasta korvaan hymyilleen ja päätään epäuskoisesta pyöritellen. Miten voi olla jotain noin törkeän tyylikästä?

We Were Rock'n RollJanelle Monáe tuntuu olevan samaa mieltä.

Kissankehto
Kissankehto Kuva: Riikka Kurki Kissankehto - Susanna Vainiola,susanna vainiola

My October Symphony, Pet Shop Boysin lokakuun vallankumous – se on ehkä rakkauden vallankumous. Suuresta rohkeudesta kirjoitti Neil Tennant 90-luvun alussa. Suurta rohkeutta osoitti aikanaan myös Laura Airaksinen, joka työskenteli radiotoimittajana Ylellä seitsemän vuotta, kunnes uskaltautui vuonna 2006 täyspäiväiseksi musiikintekijäksi. Näin hän pohjustaa ensimmäisen levynsä syntyä:

– Se olikin niin outoa, että sinä päivänä kun mietin lähenkö Yleltä vai en, niin mun pöydälläni oli Eva Dahlgrenin Äventyr -sinkku ja aattelin että no joo, tehään seikkailu! Kuuntelin sitä seuraavana vuonna lenkillä kun olin Tukholmassa. Lopulta tekemässä levyä studiossa, jossa Evalta oli vapaa viikonloppu levytysviikkojen välillä. Lauloin sen valkoisen kitaran ja lyriikkalappujen vieressä samassa kopissa!

Laura Airaksisen Ilman suuntia-levyltä tässä kappale 16:

Kissankehto, toimittajana Susanna Vainiola
Susanna Vainiola. Kissankehto, toimittajana Susanna Vainiola Kuva: Riikka Kurki / Yle Kissankehto - Susanna Vainiola,susanna vainiola

Ensi sunnuntaina jälleen kohtaamme Yle Radio Suomessa klo 13 sekä täällä: yle.fi/kissankehto. Sieltä ovat myös aikaisemmat Kissankehdot sanoin, kuvin ja soittolistoin taltioituna. Kissankehto on myös Facebookissa ja Instagramissa.

Spotifysta löytyy Hemmottelumusiikkia-soittolista, johon päivittyy joka sunnuntai uudet kappaleet.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua