Elokuvatuotannon suunnittelu ja taustatutkimus jatkuvat Suomessa. Esiin nousee kiinnostavia teemoja: Miksi sota tuntuu tavallisten ihmisten tarinoissa ja asiantuntijahaastatteluissa edelleen niin merkittävältä osalta suomalaisuutta? Ja kuinka sotakohtaukset kuvataan Keniassa?
Elokuvan alkutekstijakson kuvaukset Degerössä herättävät median kiinnostuksen. Media keksii huhun, jonka mukaan tuotannon rahat ovat lopussa, mutta tuottaja Lyytinen kiistää väitteen. Kenialainen työryhmä sijoittaa sotakohtauksen myöhemmin keskelle elokuvaa kuvaamaan sitä, kuinka sota vaikuttaa ihmiseen ja tämän yksityiselämään.
Työryhmän ajatuksena on tässä vaiheessa edelleen tehdä elokuvasta jonkinlaista viitteellistä epookkia. Matkalle varustaudutaan ottamalla mukaan Yleisradion puvustoa. Koska suunnitelmissa on edelleen kuvata joitain sotakohtauksia Keniassa, selvitetään myös, kuinka helppoa on saada vietyä deaktivoituja aseita maailmalle. Osoittautuu, että se on miltei mahdotonta. Aseiden saaminen sen sijaan on Suomessa äärimmäisen helppoa.
Sotakohtaukset Keniassa jäävät lopulta kuvaamatta vaikeiden kuvausolosuhteiden ja väärin arvioidun kuvausaikataulun vuoksi. Se vaikuttaa myös lopullisen elokuvan pituuteen: pitkää elokuvaa ei saada aikaiseksi.
Lue lisää: Käsikirjoituksen runko syntyy