Hyppää pääsisältöön

Neliraajahalvaantunut Marja Korhonen: Elämä on tässä ja nyt

Marja Korhonen hymyilee.
Positiivinen elämänasenne ja sinnikkyys ovat auttaneet Marja Korhosta vaikeiden aikojen yli. Marja Korhonen hymyilee. Kuva: Yle, Akuutti marja korhonen

”Näin tajuttomuudessa unen, jossa minulle selvisi, etten puhu tai liiku enää. Kun heräsin, siitä tuli minulle fakta. Se tuntui uskomattomalta. Joka aamu toivoin, että osaan puhua tai liikkua.”

26.10.2004 saarijärveläinen erityisopettaja, Marja Korhonen, heräsi teho-osastolla neliraajahalvaantuneena ja puhekykynsä menettäneenä. Tuntemattomasta syystä aiheutuneen aivorunkotukoksen seuraukset olivat musertavat. Elämä oli ohuen langan varassa eikä oloa helpottanut tietoisuus siitä, että tukoksen halvaannuttava jälkitila olisi voitu estää.

– Lääkärit vetosivat kiireeseen ja ensiavussa oli koko ajan ruuhkaa. Hoitajat eivät kiinnittäneet minuun juuri huomiota. Minä makasin käytävällä koko päivän. Olin hätääntynyt ja hoin, että minä halvaannun. Koin turhautumista ja suoranaista pelkoa tilastani, Marja Korhonen muistelee ensiavun käytävillä viettämiään tunteja.

– Minua hoitanut lääkäri oli hätäinen eikä ottanut minua tosissaan. Tutkimuksessa mukana olleet vanhempanikin ilmaisivat syvän huolensa ja minulta meni jopa muisti tutkinnan aikana, mutta lääkäri ei nähnyt tilassani mitään hälyttävää. Hän lupasi tulla katsomaan minua myöhemmin. Sitä ei tapahtunut ennen kuin yöllä, kun sain kohtauksen, Marja toteaa.

Locked-in – tila, ei sairaus

Nyt, kymmenen vuotta myöhemmin, Marja Korhonen odottaa ”Häivähdyksiä – erityinen elämäni” -kirjan julkaisupäivää ja nauttii elämästään. Vuonna 2004 tapahtunut hoitovirhe on potilasvahinkolautakunnan päätöksellä todettu tosiasiaksi, ja locked-in-oireyhtymä kulkee Marjan mukana jokaisena päivänä. Naisen ajatus toimii yhtä terävänä kuin ennenkin, mutta kädet ja jalat eivät liiku, eikä puhetta tule. Energinen ja kiireinen nainen ei kuitenkaan koe olevansa sairas. Pikemminkin päinvastoin.

En usein edes tajua, että minua pidetään jotenkin sairaana. Locked-in-syndrooma on tila, ei sairaus.

– Olen niin terve kuin ihminen voi olla. En usein edes tajua, että minua pidetään jotenkin sairaana. Locked-in-syndrooma on tila, ei sairaus. Sehän käännetään suomeksi itseensä tai kehoonsa suljettu tai kehon vanki, mutta vihaan sitä käännöstä. En minä ole mikään vanki.

– Arkeni on tällä hetkellä kiireisempi kuin laki sallii, mutta nautin työntäyteisistä päivistäni. Kaiken kiireen keskellä käyn kolme kertaa viikossa jumpassa, kerran puheterapiassa ja toimintaterapiassa. Ravaan ostoksilla, konserteissa ja vieraita käy harva se päivä, Marja kertoo nauraen läpinäkyvän kirjainlevynsä ja avustajansa välityksellä.

Kuvassa Marja Korhonen ja kirjaintaulu
Marja Korhonen puhuu kirjaintaulun ja avustajan välityksellä. Kuvassa Marja Korhonen ja kirjaintaulu Kuva: Yle, Mira Pelo marja korhonen

Koska Marja ei pysty itse puhumaan, kulkee läpinäkyvä kirjanlevy mukana joka paikassa. Kommunikaatio onnistuu Marjan ja avustajan saumattomalla yhteistyöllä.

– Kohdistan katseeni aina johonkin kirjaimeen, ja avustaja osoittaa sitä kirjainta sormellaan. Sanat muodostuvat siis kirjain kerrallaan, mutta nopeasti. Avustajat ovat harjaantuneita taulun käyttöön ja tuntevat minut jo niin hyvin, että osaavat arvata, mitä olen sanomassa, Marja kertoo.

Koti ja Marjan enkelit

Marjalle suositeltiin halvaantumisen jälkeen muuttamista palvelutaloon. Se ei sinnikkäälle ja periksiantamattomalle naiselle sopinut. Hän halusi päästä takaisin omaan kotiinsa lähelle lapsiaan.

Kotiin palaaminen oli ainoa vaihtoehto mihin suostuin. En halunnut edes ajatella laitoksessa elämistä.

– Kotiin palaaminen oli ainoa vaihtoehto mihin suostuin. En halunnut edes ajatella laitoksessa elämistä. Tuntui, että taivas repesi, kun kuulin, että kotiuttamista aletaan toteuttaa. Samalla kotiin palaaminen oli myös riipaisevaa ja hämmentävää. Ei ollut niin itsestään selvää miten minut otettaisiin vastaan Saarijärvellä. Pelkäsin olevani outolintu, mutta lasteni takia olin kuin taivaassa – niin onnellinen, nyt jo kolmen täysi-ikäisen lapsen äiti herkistyy.

Marjan kotona asuminen onnistuu perheen ja ystävien tukemana sekä avustajien avustamana. Avustajiaan Marja kutsuukin lempeästi Marjan enkeleiksi.

– Olen ensisijaisesti äiti eli lapset ovat tärkeimmät asiat elämässäni. Myös terveys ja ystävät antavat paljon voimaa: sekä fyysistä, että etenkin henkistä. Rinnallani kulkee valtava joukko ystäviä, sukulaisia ja tietysti Marjan enkelit eli avustajat.

– Valitsen aina itse avustajani. Näen heti, kenen kanssa synkkaa. Huumorintajua pitää olla ehdottomasti. Minulla on päivisin yksi avustaja aamuvuorossa ja yksi iltavuorossa. He auttavat siinä missä pyydän. Luonnollisesti tarvitsen apua päivittäisissä toiminnoissani. Yöt olen yksin, mutta yöhoitajat käyvät kaksi kertaa yössä jumppaamassa jäseniäni. Nautin olla yksin. Minulla on turvahälytin tyynylläni, jota painan päälläni, jos tarvitsen jotain, Marja kertoo.

Harrastuksena liikunta

Moni ei osaa kuvitella neliraajahalvaantunutta kuntosalille. Tähän ennakkoluuloon Marja Korhonen on tottunut. Käytäntö kuitenkin kumoaa kuvitelmat.

Marja Korhonen kuntosalilla
Sata toistoa 45 kilolla - Marja Korhonen pystyy harjoittelemaan salilla neliraajahalvauksestaan huolimatta. Marja Korhonen kuntosalilla Kuva: Yle, Akuutti marja korhonen

– Olen urheillut koko ikäni lapsesta asti eli lihakseni olivat huippukunnossa ennen halvausta. Tunnen kehoni tosi hyvin ja halusin heti, että kuntoutusta annetaan paljon ja usein. Päätin kokeilla kuntosalia ja kaikki alkoikin sujua sisulla äärettömän hyvin ja sain taas tunteen, että treenaan oikeasti.

– Olen pikkuhiljaa lisännyt kilomääriä ja toistoja, ja ainoa apuni on, että minut siirretään laitteelle ja tasapainoni tuetaan. Loppu onkin tahdonvoimasta kiinni.

– Jos luovutan, kun alkaa väsyttää, en kehity. Olen piruuttanikin päättänyt olla vielä mummona kevyt ja notkea, ja nostan puntteja. Pidän kynsin hampain kiinni, että pääsen ainakin kerran viikossa kuntosalille ja mielellään kaksi kertaa viikossa kävelemään kävelysimulaattorilla, Marja kertoo ja jatkaa jalkaprässitreeniään avustaja Iida Minkkisen ja fysioterapeutti Ville Ranta-Maunuksen tukemana.

Liikunnan lisäksi Marjan rakkaimpia harrastuksia ovat musiikki ja matkustelu. Neliraajahalvaus ei ole este edes ulkomaanmatkoille. Tälläkin hetkellä nainen haaveilee tulevasta reissusta. Matkakohde on vielä salaisuus.

Häivähdyksiä – erityinen elämäni

26.10.2014 tulee kuluneeksi kymmenen vuotta Marjan elämän käännekohdasta. Samana päivänä nainen julkaisee otsahiirellään kirjoittamansa kirjan ”Häivähdyksiä – erityinen elämäni”.

Marja Korhonen kirjoittaa tietokoneella otsahiiren avulla.
Marja Korhonen pystyy käyttämään tietokonetta otsahiirensä avulla. Otsahiirellä Marja on kirjoittanut myös lokakuun lopulla julkaistavan kirjansa. Marja Korhonen kirjoittaa tietokoneella otsahiiren avulla. Kuva: Yle, Akuutti marja korhonen

– Kirja oli mielessäni monta vuotta. Haluan kertoa kaiken kokemani ihmisille, jotta puhdistan sieluni kaikesta siitä vaietusta, jota en ole voinut tai uskaltanut kertoa aiemmin. Kirja on myös tarkoitettu tsemppaajaksi ihmisille, jotka kohtaavat jonkin samantyyppisen elämänmuutoksen. Haluan antaa ihan jokaiselle ajateltavaa omasta elämästään.

Kirjan kirjoittaminen oli Marjalle vuosien haave ja pelko. Kirjaan hän on avannut koko elämänsä ja sielunsa.

– Kirjoitusprosessin alku oli täynnä epätoivoa. Ulvoin ja kirjoitin, ja poistin aamulla kaiken. Sitten aloitin taas alusta. Annoin myös vihan purkautua kirjassani, mutta päällimmäiseksi jäi rauha, levollisuus ja tyytyväisyys.

Elämä on tässä ja nyt

Marja kertoo viimeisen kymmenen vuoden kasvattaneen häntä henkisesti paljon. Elämä ei ole enää itsestäänselvyys.

– Aina kun menettää jotain, tulee paljon tilalle. En halua ajatella elämän menetyksiä vaan yritän kääntää ne voitoiksi, Marja kertoo elämänasenteestaan.

Elämänuskoni on minussa niin voimakas, että en ikinä anna periksi. Elämä on juuri tässä ja nyt.

– Ikinä en ole tuntenut katkeruutta, mutta vihaa kylläkin. Näin vuosien päästä voin antaa anteeksi, sillä eihän kukaan tee sellaista tahallaan. Se, mitä en ikinä anna anteeksi on heitteillejättö, kun lupauksesta huolimatta tilaani ei käyty tarkistamassa lääkärin toimesta, Marja miettii tunteitaan.

– Olen oppinut pitämään puoliani. Nyt uskallan olla se Marja, joka olen aina ollut, mutta jota en aiemmin uskaltanut kaikille näyttää. Elämänuskoni on minussa niin voimakas, että en ikinä anna periksi. Elämä on juuri tässä ja nyt.

  • Juotko liikaa? Lue lääkärin vinkit alkoholin kohtuukäyttöön

    Lääkärin vinkit alkoholin kohtuukäyttöön.

    A-klinikan johtava ylilääkäri Kaarlo Simojoki on auttanut monta alkoholin suurkuluttajaa kohtuukäyttäjäksi – pienin askelin. Kohtuukäyttöön siirtyminen vaatii ennen kaikkea tukea ja lujaa tahtoa. Syyllisyyden tunteen Simojoki kannustaa heittämään romukoppaan.

  • Dengue-kuume kaatoi Tuulikin Thaimaassa: "Muistan ajatelleeni, ettei haittaisi, vaikka kuolisin tähän."

    Kerro meille kokemuksesi lomalla sairastumisesta.

    Muistatko sen ulkomaanmatkan, kun sairastuit vatsatautiin tai joku muu tauti laittoi lomasuunnitelmat uusiksi? Epäilemättä muistat. Akuutti kerää kesän ajan teidän tarinoitanne reissussa iskeneistä taudeista, oli sitten kyse Ruotsin risteilyn pilanneesta noroviruksesta tai jostain vakavammasta matkalla iskeneestä taudista. Julkaisemme kokemuksianne Akuutin verkkosivuilla kesän jälkeen. Tuulikki Viitaniemi sairastui vuonna 2002 Thaimaassa dengue-kuumeeseen. Hänen tarinansa voit lukea jo nyt.

  • Suojaako kerran sairastettu borrelioosi uusilta tartunnoilta? Testaa tietosi punkeista.

    Testaa tietosi punkeista.

    Kesä tekee tuloaan. Pihamaan pitkässä nurmessa odottaa kulkijaa mikroskooppisen pieni vihulainen, punkki. Punkkien välittämät taudit aiheuttavat vuosittain tuhansien ihmisten sairastumisen. Testaa tietosi punkkien torjunnasta ja nauti kesästä turvallisin mielin. Muistathan jokailtaisen punkkisyynin sekä ihmisille että lemmikeille, jos liikut luonnossa!