Hyppää pääsisältöön

Klovni ei aina tarvitse punaista nenää

Kallo Collective, Catepillars
Kallo Collective, Catepillars Kallo Collective, Catepillars Kuva: Heidi-Hanna Karhu catepillars

Ranskassa asuvan klovnin Jenni Kallon mielestä hyvä klovni on aina jollain tapaa inhimillinen tai herkkä. Muiden sirkusesiintyjien ihastuttaessa ja kauhistuttaessa yleisöä yliluonnollisine temppuineen klovni edustaa kääntöpuolta. Kun sympaattinen hahmo kaatuu ja sitä selvästikin nolottaa, katsoja tunnistaa tilanteen ja saa luvan samaistua.

Alun perin Jenni Kallo lähti Rovaniemeltä Helsinkiin opiskelemaan tanssia. Hän päätyi töihin helsinkiläiseen Tanssiteatteri Hurjaruuthiin, jossa alettiin juuri tehdä ensimmäisiä sirkusta, tanssia ja teatteria yhdistäviä esityksiä. Sirkuksen vapaus ja komiikka alkoivat kiehtoa Kalloa yhä enemmän, ja pikkuhiljaa tanssi vaihtui akrobatiaan ja nykyklovneriaan.

- Päädyin sirkukseen ihan sattumalta ja vahingossa. Tanssiteatterissa tajusin, että hei, tämä sirkushan on paljon lähempänä minua kuin tanssi!

Kallo hakeutui opiskelemaan sirkusta Turun Taideakatemiaan ja esiintyi samalla monissa eri sirkusproduktioissa. Vuonna 2006 hän pääsi alallaan hyvin arvostettuun Jacques Lecoqin kansainväliseen fyysisen teatterin kouluun Pariisiin, jossa syvensi taitojaan klovnina.

Suomalaiset yrittävät olla nauramatta

Nykyisin Jenni Kallo asuu pienessä La Graven kylässä Ranskan Alpeilla ja kiertää ympäri maailmaa esiintymässä ryhmänsä Kallo Collectiven kanssa. Ensi-illat hän haluaa kuitenkin tuoda Suomeen, jos vain suinkin mahdollista. Suomalaiset ovat Kallon mukaan hyvin rehellistä yleisöä.

- Esimerkiksi Amerikassa katsojat haluavat niin kovasti esiintyjän onnistuvan, että se on jopa ärsyttävää. He ovat ylikannustavia ja nauravat asioille, jotka eivät oikeasti edes ole hauskoja. Tämä ei lopulta palvele ketään, Kallo selittää.

Amerikassa katsojat haluavat niin kovasti esiintyjän onnistuvan, että se on jopa ärsyttävää

Hän lisää, että suomalaiset katsojat yrittävät viimeiseen asti olla nauramatta, vaikka taputtavatkin aina tyytyväisenä esityksen lopuksi. Toisaalta, kun suomalaiset on saatu rentoutumaan, niin kyllä hekin sitten uskaltavat nauraa ja reagoida.

Fyysisen teatterin osaajana Jenni Kalloa kiinnostaa klovneriassa sanaton kommunikaatio. Ilmaisussa on työkaluna koko keho, eikä Kallo monien perinteisten klovnien tapaan käytä punaista nenää. Hän haluaa tuoda sanomansa lavalle kokonaisvaltaisemman ilmaisun kautta.

- Esimerkiksi klovnihahmolleni Olga-mummolle on tyypillistä tietty asento ja nopeus. Olga on aika hidas, mutta saattaa välillä olla myös hyvin täpäkkä. Tekemäni klovneria perustuu fyysisyyteen ja hahmo syntyy koko kropan kautta, hän kuvailee.

Haaveena oma aasi ja elefantti

Kallon tulevaisuuden haaveena on olla onnellinen, saada ihmiset hyvälle tuulelle sekä perustaa taiteilijaresidenssi La Graven kylään Ranskaan, Lappiin tai Välimerelle.

- Haaveilen myös omasta eläintarhasta, jossa olisi kissoja, koiria, aasi, hevonen ja elefantti, sirkustaiteilija lisää.

Jenni Kallo on ollut mukana esiintyjänä ja ohjaajana kymmenissä eri sirkusesityksissä mm. Circo Aereossa, Tanssiteatteri Hurjaruuthissa sekä lukuisissa vapaan kentän produktioissa. Hän on työskennellyt myös näyttelijänä ja tanssijana Kansallisoopperassa, Helsingin Kaupunginteatterissa ja Kansallisteatterissa.

Toimittaja Emma Vainio

  • Avaruusromua: Mitä on pluviofilia?

    Tiedätkö millainen ihminen on pluviofiili?

    Tiedätkö millainen ihminen on pluviofiili? Minä en tiennyt. En, ennen kuin katsoin netistä. Pluviofiili on ihminen, joka rakastaa sadetta. Ihminen, johon sade vaikuttaa rauhoittavasti ja inspiroivasti. Latinan kielen sana "pluvia" tarkoittaa sadetta. Mitä on sade? Se on pilvistä putoavaa vettä eri olomuodoissaan. Se on kaikkea vedestä rakeisiin. Mitä muuta? Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri