Hyppää pääsisältöön

Minna ja Kimmo pöllöjen matkassa

Kimmo Ohtonen ja Minna Pyykkö huuhkajan kanssa
Kimmo Ohtonen ja Minna Pyykkö huuhkajan kanssa. Kimmo Ohtonen ja Minna Pyykkö huuhkajan kanssa Kuva: Olli Vuori pöllöt

On juhannusviikko. Tuuli humisee ja heiluttelee havupuita. Hämärä verhoaa metsän. Minna ja Kimmo ovat maastoutuneet metsään kuin menninkäiset. He eivät kuitenkaan ole metsässä kahdestaan. Kaksi huuhkajanpoikasta seisoo kaatuneen männyn rungolla ja tuijottaa Minnaa ja Kimmoa suoraan silmiin.

- Tuo katse on niin tiukka ja samalla niin lumoava. Se on kuin suuri oranssi aurinko, Minna fiilistelee.

Matkaa huuhkajanpoikasiin on muutama kymmenen metriä. Lähemmäksi ei sovi mennä, sillä huuhkajaemot ovat herkkiä hylkäämään pesänsä, jos niitä häiritään. Sen takia tämäkin pesä löytyi vaikeakulkuisesta maastosta, kallion jyrkänteeltä. Nämä kaksi pöllönpoikasta ovat suurikokoisia ja näyttävät olevan muutenkin hyvässä kunnossa.

Suomen huuhkajilla ei mene hyvin.

Muuten Suomen huuhkajilla ei mene hyvin. Kanta on pudonnut 90-luvun noin 3000 pesivästä parista nykyiseen alle 1200 pariin.

Huuhkajia menehtyy autokolareissa, sähköjohtoihin sekä pesintöjen epäonnistuessa. Lisäksi pöllöjen kuningasta vainotaan edelleen. Joka vuosi löytyy huuhkajien poikasia, jotka on tapettu pesälleen ihmisen toimesta.

Jostain metsän pimeydestä kuuluu huhuilua. Poikaset valpastuvat. Ne tietävät, että kohta tulee ruokaa. Minna ja Kimmo lähtevät paikalta. Molempien pulssi on jännityksestä korkealla. Tämä hetki on jotain mitä Ulos luontoon -juontajakaksikko ei tule koskaan unohtamaan.

Huuhkajanpoikanen
Huuhkajanpoikanen Huuhkajanpoikanen Kuva: Yle/Kimmo Ohtonen huuhkajanpoikanen

Kimmo haluaa auttaa helmipöllöä

Minna ja Kimmo seurasivat Suomen pöllöjen elämää yli puolen vuoden ajan. Tänä vuonna pöllöt ovat joutuneet koville, sillä myyräkannat romahtivat juuri ennen niiden keväistä pesimäkautta.

Kimmo, joka aloitti keväällä opintonsa pöllönrengastajana, todisti miten vähäistä eri pöllölajien poikastuotto oli. Silti tietyt sitkeät yksilöt kykenivät lisääntymään.

- Oli upeaa olla opettajani, Suomen rengastustoimiston johtajan, Jari Valkaman mukana rengastamassa kahta pientä viirupöllön poikasta. Ne suhtautuivat rengastukseen hyvin rauhallisesti. Kun homma oli tehty, emo palasi pöntölle. Loppu hyvin, kaikki hyvin, Kimmo summaa.

Helmipöllö on kärsinyt vanhojen havumetsien kadotessa.

Kimmo haluaa pöllöjen rengastajana oppia lisää pöllöjen maailmasta ja tuoda oman panoksensa Suomen pöllökantojen seurantaan.

Rengastusopintojensa aikana Kimmolle on myös valjennut yksi tärkeä puoli ihmisen ja pöllön suhteesta.

- Pöllöjen rengastajana pääsen auttamaan apuamme tarvitsevia lajeja, kuten helmipöllöä, joka on kärsinyt vanhojen havumetsien kadotessa. Niiden elinympäristöjen ja oikeanlaisten pesimäpuiden ollessa vähissä, ihmisen tekemät pöntöt auttavat niitä merkittävästi. Sen takia haluan pöllönrengastajana keskittyä erityisesti helmipöllön seuraamiseen ja auttamiseen, Kimmo kertoo.

Kimmo Ohtonen viirupöllön poikaset sylissään.
Kimmo ja viirupöllön poikaset Kimmo Ohtonen viirupöllön poikaset sylissään. Kuva: Yle/Harri Lehtikevari viirupöllö

Minna hoiti loukkaantuneita pöllöjä

Sillä välin kun Kimmo ahersi metsässä rengastushommissa, Minna suuntasi Heinolaan auttamaan pöllöjä hieman eri tavalla.

Heinolan lintutarhalle tuodaan vuosittain satoja loukkaantuneita lintuja, jotka pyritään hoitamaan niin, että ne voidaan lopuksi vapauttaa takaisin luontoon. Minna halusi auttaa haavoittuneita pöllöjä. Heti ensimmäisestä päivästä lähtien Minna joutui tositoimiin – lintutarhalle kun saapui useita loukkaantuneita hoidokkipöllöjä.

- Paras tapa aloittaa pöllönhoitajan koulutus on käytännön opetus, Minnan opettaja, Heinolan lintutarhan johtaja Olli Vuori, totesi, kun Minna pääsi ensimmäisenä päivänä hoitamaan auton kanssa törmännyttä lapinpöllöä.

Olisin ottanut Minnan mielelläni meille töihin.

- Minnasta näki saman tien, että hän on luonnonlahjakkuus. Se miten hän käsitteli pöllöjä, omaksui niiden käyttäytymisen, oli upeaa katseltavaa. Olisin ottanut Minnan mielelläni meille töihin, Olli hehkutti.

Minna pääsi hoitamaan Suomen suurimpia pöllöjä: lapinpöllöä, viirupöllöä ja huuhkajaa. Tällä kolmikolla on aika hurja maine. Minna tiesi, että moni rengastaja on saanut pesällä kimppuunsa äkäisen lapinpöllön tai viirupöllön.

- Pöllöt olivat yllättävän rauhallisia kädessäni. Olli Vuori kertoi, että jos pöllö alkaa räpistellä, pitää muistaa myötäillä ranteella liikettä, ettei pöllö vahingoita itseään. Sitä jännitin eniten, että osaanko olla otteissani samaan aikaan tiukka ja joustava. Onneksi pöllöt eivät kummemmin tempoilleet otteessani. On myös tärkeää pitää pöllön naama sen verran kaukana omista kasvoista, ettei se yhtäkkiä pääse nokkimaan naamaan. Pöllön pää kun kääntyy ihan ympäri, minkä tahtoo joskus unohtaa, Minna kertoo.

Olli Vuori, Kimmo Ohtonen ja Minna Pyykkö viirupöllön kanssa
Olli Vuori, Kimmo, Minna ja viirupöllö Olli Vuori, Kimmo Ohtonen ja Minna Pyykkö viirupöllön kanssa Kuva: Yle/Antti Tuunanen pöllöt

Minnalle kokemus loukkaantuneiden pöllöjen hoitajana avasi uuden näkymän ihmisen ja pöllöjen väliseen rinnakkaiseloon.

- Pidän Heinolan lintuhoitolan työtä pöllöjen kanssa hyvin tärkeänä. Monet pöllöt loukkaantuvat yhteentörmäyksissä ihmisten kanssa. Ne törmäävät usein autoihin, kun ovat saalistamassa teiden varsilla, missä myyriä näkyy hyvin. On siis ihan asiallista, että ihmiset myös pyrkivät auttamaan pöllöjä. Ihmisille on vaikea nähdä kärsimystä, ja pidän sitä arvokkaana piirteenä ihmisissä. Siksi on hienoa, että jos joku kulkija törmää kärsimykseen luonnossa, on olemassa paikka, johon eläimen voi viedä hoitoon, ja missä niillä on mahdollisuus selvitä takaisin luontoon.

Pöllön vapauttaminen luontoon oli ikimuistoinen elämys

On syyskuu. Kellertävät haavanlehdet värisevät tuulessa. Pyrstötiaiset lentävät hakkuuaukion yli kadoten metsään. Luonto on suurten muutosten edessä.

Minnan ja Kimmon matka pöllöjen maailmassa on päättymässä, tällä erää. Vielä on kuitenkin edessä yksi tehtävä. Kaksi suurta oranssia silmää katsoo tiukasti Minnaa ja Kimmoa. Minna pitää huuhkajan jaloista kiinni tiukasti.

Olli Vuori opastaa Minnaa, minne päin pöllö on hyvä vapauttaa.

- Tämä hakkuualue on hyvä, koska jos se ei lennä, niin voimme hakea sen juosten kiinni. Nyt toivotaan parasta.

Huuhkaja oli törmännyt auton kanssa yhteen. Huuhkajan onneksi vapaaehtoiset toimittivat sen Heinolan lintutarhalle, missä sitä hoidettiin viikon verran. Nyt on sen aika palata kotiin, havumetsien uumeniin.

- Jännä ajatella, että jos tämä huuhkaja pääsee takaisin luontoon, pääsee se ensi keväänä jatkamaan sukuaan, Kimmo pohtii.

Jokainen huuhkaja on tärkeä.

- Jokainen huuhkaja on tärkeä. Olisi upeaa, jos tulevaisuudessa niiden kanta lähtisi taas nousuun, Minna jatkaa.

Sitten on aika. Minna hyppyyttää suurta lintua käsissään muutaman kerran ja lopulta päästää irti. Se levittää valtavat siipensä, suuntaa katseensa havupuita kohti ja nousee ilmaan.

MInna Pyykkö vapauttaa huuhkajan takaisin luontoon.
Minna vapauttaa huuhkajan takaisin luontoon. MInna Pyykkö vapauttaa huuhkajan takaisin luontoon. Kuva: Olli Vuori huuhkaja

Minna, Kimmo ja Olli Vuori katsovat kaikki täydessä hiljaisuudessa kuinka tämä pöllöjen kuningas lentää hakkuuaukion yli ja laskeutuu männyn oksalle. Sieltä se katsoo kolmikkoa hetken ajan ennen kuin jatkaa matkaansa metsän syvyyksiin.

- En ikinä unohda tätä kokemusta, ja pidän itseäni hyvin etuoikeutettuna, että sain pitää näitä lintuja kädessä ja auttaa niitä palaamaan luontoon, Minna sanoo hieman haikeana.

Matka pöllöjen maailmassa on vienyt Minnan ja Kimmon mukanaan. Kimmon työ pöllöjen rengastajana on vasta alkanut, hänellä on vastuullaan metsäalue, jonne hän on vienyt pönttöjä odottamaan ensi kevättä, kun pöllöjen pesimäkausi jälleen alkaa. Toivotaan, että ensi vuosi on pöllöjen vuosi.

Teksti: Kimmo Ohtonen

Linkit:
Heinolan lintutarha
Yle Oppiminen: Pöllöt, hiljaiset saalistajat

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto