Helsinkiläinen Marina Martinoff vieraili kesällä 2014 Downton Abbeyn kuvauspaikalla. Seisoiko hovimestari Carson ovella? Lähdetään Marinan matkassa Highcleren linnaan!
”Aamulento Lontoon Heathrown lentokentälle, sieltä Heathrow Express -junalla suoraan Paddingtonin rautatieasemalle, josta juna Newburyyn. Tunnin kuluttua saavumme tähän viehättävään eteläenglantilaiseen pikkukaupunkiin. Kauniita puistikkoja, vanha kirkko, kahvila joen rannalla, ostoskatu ja muutama tosi hyvä ravintola. Tosi ”cosy and nice”!
Hotelliin majoittumisen jälkeen hyppäämme taksiin. Ennen kuin annamme osoitteen taksinkuljettajalle, arvuuttelemme häneltä, mihin hän luulee kahden keski-ikäisen suomalaisturistin olevan matkalla! Muminaa, miettimistä... ” I give up”, tulee vihdoin vastaukseksi. Olemme tosi hämmästyneitä! Eikö nyt jokainen newbyrilainen tajua, että minnepä muualle kuin maailmankuuluun Downton Abbeyn kartanoon – anteeksi –- Highcleren linnaan!
Siellä se kohoaa!
Varttitunnin ajon jälkeen kaarramme vanhalle puistotielle. Eikä kauaakaan, kun siellä se kohoaa! Juuri niin majesteetillisena kuin olimme kuvitelleetkin. Ainoa pikku kauneusvirhe on lipuntarkastuspiste, jossa linnan nykyinen hovimestari toimii kesäisin myös lipuntarkastajana, ennen pääpihalle saapumista. Ei vanhoina hyvinä aikoina viikonloppuvierailta lippuja kyselty.
Nyt pääsylippu pitää hankkia jo hyvissä ajoin netistä, koska linna on auki tavalliselle turistille vain heinä-elokuussa. Itse hankimme liput jo huhtikuussa. Heinäkuussa se olisi ollut myöhäistä. Vaikka lippuja on vain rajallinen määrä, saamme kuitenkin huomata, ettemme ole ainoat kutsutut. Kartanon puistoalueelle pääsee nimittäin pienemmällä maksulla ja niitä lippuja oli kaikesta päätellen runsaammin tarjolla. Puisto kuhisee väkeä!
Kauneutta ällisteltäväksi
Sitten sisälle kartanoon. Onkohan Carson vastassa? No ei, mutta ylenpalttisen ystävällinen henkilökunnan edustaja kylläkin. Britit osaavat tämän taidon! Jokaisen turistin kysymys saa perusteellisen ja hyvin ystävällisen vastauksen. Juttuja kuuntelee ilokseen.
Entä ensivaikutelma? Kyllä, kaikki on juuri niin kaunista ja hurmaavaa kuin tv:ssäkin. Ja joka puolelle pääsee. Kuljemme läpi kirjaston ja ruokasalin. Päivällispöytä on ehkä hivenen pieni – kuten koko yleisvaikutelma. Televisio laajentaa, kuten tiedämme.
Mitkä näköalat!
Ja sitten yläkertaan. Voi kuinka kapea ja lyhyt onkaan se käytävä, jolla lady Mary ja Anna raahasivat kuollutta turkkilaista. Toisaalta siltä on lumoava näkymä alas kartanon keskushalliin.
Entä makuuhuoneet? On pieniä ja varsin suuria, suurimmassa osassa omat ihastuttavat kylpyhuoneet ”en suite”. Ja mitkä näköalat! Alas, melkein lattiatasoon ulottuvista ikkunoista avautuu kaunista vehreyttä silmänkantamattomiin. Täytyy sanoa, että Highclere on kartano, jossa voisi oikeasti viihtyä, asua ihanan kodikkaasti, mutta ylellisesti.
Jotenkin ahtaista käytävistä ja palvelusväen portaikosta kuitenkin huokuu sitä tunnelmaa, missä viktoriaanisen ajan alemman sosiaaliluokan ihmiset elivät – tiukasti kontrolloituina rajallisella alueella. Jos on lukenut nykyisen 8. Carnarvonin kreivittären kirjan edeltäjästään 5. kreivittärestä lady Alminasta, voi kuitenkin aistia, että Highcleressä palvelusväkeä on kohdeltu hyvin ja oikeudenmukaisesti.
Viidakon valtias kartanon mailla
Siinä missä tämä lady Almina kääri hihansa ja perusti sota-aikana Highclereen sairaalan, myös nykyinen jaarlin puoliso Fiona on työtäpelkäämätön kartanonrouva. Paikallisten mukaan hänet voi kesäkuukausina bongata milloin kahvilasta, milloin matkamuistomyymälästä auttamasta henkilökuntaansa. Historia toistaa itseään: jälleen kerran isäntäväki ja palkolliset vetävät yhtä köyttä turvatakseen paikkakunnalle elämisen edellytyksiä.
Muistorikas päivämme kartanon vieraana on päättymäisillään. Vielä vaellus salaisessa puutarhassa ja istahdus Lady Maryn penkillä, sitten taksiin ja takaisin Newburyyn. Ennen kuin kaarramme takaisin valtatielle taksikuski naurattaa meitä kertomalla, että parhaillaan Highcleren mailla filmataan Tarzan-elokuvaa. Kartanopuisto tuntuu venyvän moneen nykyaikaisena liikeyrityksenä!”
