Hyppää pääsisältöön

Panu Rajala kohauttaa jälleen!

Kulttuuri- ja taidekriitikko Olavi Paavolaisesta ilmestyi tänä syksynä peräti kaksi elämänkertaa, ja aiemmin tänä vuonna väitöskirja.
Verevimmin tästä ihaillusta ja vihatusta naisten miehestä on kirjoittanut ihailtu ja vihattu naisten mies Panu Rajala.

Rajala on eläytynyt Paavolaisen ristiriitaiseen henkilöhahmoon ja tunnemaailmaan taidolla. Hän ymmärtää Paavolaista lempeän ironisella otteella. Hän tekee epäluotettavasta opportunistista ja häilyvästä takinkääntäjästä rakastettavan hahmon.

Marjut Tervola ja Panu Rajala
Marjut Tervola ja Panu Rajala Hotelli Kämpissä Marjut Tervola ja Panu Rajala Kuva: Yle / Jenni Stammeier hotelli kämp

Paavolainen ei ollut mikään yksioikoinen tapaus. Mutta eipä ole Rajalakaan. Mitä yhteistä Rajalalla ja Paavolaisella on?

Olavi Paavolainen liikkui kaikkialla siellä, missä tapahtui, hän tunsi kaikki merkittävimmät vaikuttajat. Hänellä oli vimmainen tarve kulkea kehityksen kärjessä, aistia uusimmat tuulet ja virtaukset.
Paavolainen sai toisaalta kokea nahoissaan piikikästä kritiikkiä ja arvostelua, sillä hän esiintyi mielellään kirjallisuuden ja kulttuureiden autoritäärisenä tuntijana, vaikka ei ollut opiskellut.

Panu Rajala: Tulisoihtu pimeään. Olavi Paavolaisen elämä, WSOY 2014
Panu Rajala: Tulisoihtu pimeään. Olavi Paavolaisen elämä, WSOY 2014 Panu Rajala: Tulisoihtu pimeään. Olavi Paavolaisen elämä, WSOY 2014 Kuva: WSOY kirjan kansi

Myös Rajala on kohdannut uskottavuusongelmia, tosin hieman eri syistä. Rajala kuuluu Jörn Donnerin ja Esa Saarisen kanssa eittämättä kohuprofessoreiden kategoriaan. Haastattelut, joissa hän avoimesti puhuu naissuhteistaan ja "paljastuskirjat" entisistä vaimoista ovat olleet monille liikaa. Taiteilijalle tämä sallittaisiin, mutta ei professorille. Rajala näyttäytyykin monille sensaationhakuisena elostelijana eikä teatterin ja kirjallisuuden tutkijana.

Vietettiin oopiumin ja kokaiininhuuruisia runomatineoita, haalittiin itämaista kimalletta ylle - strutsinsulkia ja puuhkia - tai kirmailtiin Vienolan puutarhassa alasti

Paavolainen kuului kirjallisuus- ja kulttuuripiiri Tulenkantajiin ja kirjoitti nuorena vapaamittaisia runoja, joiden modernismi teki aikanaan vaikutuksen. 1920-lukua leimasi mondeeni vapaamielisyys, ja Paavolainen halusi ottaa siitä kaiken irti. Vietettiin oopiumin ja kokaiininhuuruisia runomatineoita, haalittiin itämaista kimalletta ylle - strutsinsulkia ja puuhkia - tai kirmailtiin Vienolan puutarhassa alasti. Elina Vaara, Yrjö Jylhä, Katri Vala, Lauri Viljanen, Sylvi Kunnas sekä Mika Waltari kuuluivat nousevaan kulttuurieliittiin, joka keskusteli sujuvasti suomeksi, ruotsiksi ja saksaksi. Hän oli kiihkeästi rakastunut runoilija Katri Valaan, mutta suhde säilyi kirjerakkautena. Myös Paavolainen oli vapaamielinen seksuaalisuuden suhteen. Hän luki seksuaalisuudesta ja vieteistä kirjoittanutta brittikirjailija H.D. Lawrencea sekä kävi vilkasta keskustelua suomenruotsalaisen kirjailijan, Hagar Olssonin kanssa, jonka suhteen laatu Edith Södergraniin on ollut kiistelyn aihe.

Seksuaalisuus kiinnosti Paavolaista koko hänen elämänsä ajan. Muistiinpanojaan hän ei tosin koskaan saanut julkaistua kirjan muodossa. Päiväkirjaansa hän kirjoitti eroottisesta kaipuustaan, jotka muunneltuna löytyvät niinikään toteuttamatta jääneestä rohkeasta elokuvakäsikirjoituksesta Bengtskärin taistelu.

Suur-Suomi-selfie - Olavi Paavolainen poseeraa Aunuksen Karjalassa vuonna 1942 Kim Borgin ottaessa kuvaa ja avustajan pidellessä pihlajanoksaa.
Suur-Suomi-selfie - Olavi Paavolainen poseeraa Aunuksen Karjalassa vuonna 1942 Kim Borgin ottaessa kuvaa ja avustajan pidellessä pihlajanoksaa. Suur-Suomi-selfie - Olavi Paavolainen poseeraa Aunuksen Karjalassa vuonna 1942 Kim Borgin ottaessa kuvaa ja avustajan pidellessä pihlajanoksaa. Kuva: Sa-Kuva / Kim Borg suistamo

Paavolainen halusi vapauttaa tiukkaa avioliittomoraalia, ja toteuttikin sitä onnistuneesti käytännössä ainakin Liisa Tannerin, Helvi Hämäläisen, Sirkka Seljan, Maija Suovan, Marja Rankkalan ja Hertta Kuusinen kanssa. Naimisiin hän meni vasta vanhemmalla iällä, sodan jälkeen, Sirkka-Liisa Virtamon kanssa. Liitto tosin kesti vain muutamia vuosia. Paavolainen ei sitoutunut, eikä vannonnut uskollisuuden nimiin.

Uskottomuudestaan avoimesti haastatteluja antanut Rajala kertoo esimerkiksi Eeva –lehden haastattelussa vuonna 2004 seuraavaa:
”Uskon vähitellen minäkin, että oikea rakkaussuhde voi sittenkin syntyä paitsi lujan luottamuksen myös uskollisuuden perustalta. ”
Samana vuonna hän virallisesti erosi Katri-Helenasta ja tunnusti medialle, että hänellä oli ollut suhde nykyiseen vaimoonsa Marja Norhaan jo pidemmän aikaa.

Rajala on ollut otsikoissa naisten miehenä senkin takia, että hän on kertonut avoimesti nuoruudenaikaisesta suhteestaan itseään yli 20 vuotta vanhempaan runoilija Aila Meriluotoon. Näin hän muotoili asian Eeva-lehdessä vuonna 1997:
”Parikymppisenä tuntui eroottisesti kiehtovalta sellainen nelikymppinen nainen. Kuvittelin, että sellainen nainen opettaisi elämää parhaiten. Mutta kokeilut eivät olleet kovin onnistuneita. Suhteeseen tuli helposti kummallisen intohimoista riippuvuutta.”

Paavolainen työpöytänsä ääressä Yleisradiossa 1949
Olavi Paavolainen työpöytänsä ääressä Yleisradiossa 1949 Paavolainen työpöytänsä ääressä Yleisradiossa 1949 Kuva: Yle / Ruth Träskman., olavi paavolainen

Tällainen kokemus Olavi Paavolaisella oli myös itseään kaksikymmentä vuotta vanhemman Minna Craucherin kanssa, jolla oli jännittävän hämäräperäinen rikollinen tausta. Rajala kuvailee herkullisesti, kuinka Paavolainen pakeni intohimoista ja mustasukkaista Craucheria Pariisiin, ja miten Craucher seurasi häntä sinne asti. Alkoi kiihkeä välien selvittely, jota Paavolainen pakeni häippäsemällä suurkaupungin ihmisvilinään.

Paavolaisen toinen eroottinen suhde vanhempaan naiseen, näyttelijä Ain’Elisabeth Pennaseen oli keveämpää laatua. Ehkä juuri sellainen, josta Rajala puhuu vuonna 1997 samaisessa haastattelussa:
”Haluaisin, että suhteita voisi solmia myös kevein perustein, ilman että kumpikaan ottaa ne kuolemanvakavasti. Miesten ja naisten välisessä eroottisessa pelissä se voisi olla ihanne. Mielessäni on kangastellut – joskus melkein toteutunutkin – semmoinen merkillinen suhde, jossa kohdataan aika harvoin. Suhde on eroottinen, lämmin ja leikkisä, mutta ei sido eikä velvoita mihinkään. Semmoiset taitavat olla aika harvinaisia.”

Paavolaisella oli ylikorostunut kauneudenkaipuu - myös mitä tuli naissuhteisiin. Hän saattoi arvostella daamiensa pukeutumista tai kampausta. Ja esimerkiksi Helvi Hämäläinen, Paavolaisen pitkäaikainen naisystävä, jolla oli vaatimaton tausta, suostui tähän kuuliaisesti.

Tämäkin kuulostaa aivan Rajalalta! Ei hänkään ole ollut aivan vaatimattoman näköisten naisten kanssa yhdessä, ja joku saattaa muistaa, että hän oli blogissaan kommentoinut entisen vaimonsa linnan juhlien asua vaatimattomaksi.

Olavi Paavolainen Yleisradiossa 1963
Olavi Paavolainen Yleisradiossa vuosi ennen kuolemaansa 1963 Olavi Paavolainen Yleisradiossa 1963 Kuva: Yle olavi paavolainen

Niin Rajala kuin Paavolainenkin ovat joutuneet kokemaan, että suuri yleisö on konservatiivinen ja tuomitseva. Kritiikin sietäminen on varmasti ollut vaikeaa kummallekin. Rajala arvioi Paavolaisen pohjimmaisen itsetunnon olleen kohdallaan, vaikka masennuskausiakin hänellä oli. Viimeisimmästä hän ei oikein sitten selvinnytkään. Paavolaisella ei todennäköisesti ollut apuna sellaista valloittavaa itseironian tajua kuin Rajalalla. Sellaista, joka saa hänet ilman muuta näyttelemään naisten mies Olavi Paavolaista Stradaan!

Muitakin eroja löytyy. Toisin kuin Rajala, otti Paavolainen yhteiskunnallisesti kantaa. Hänet muistetaan opportunistina ja takinkääntäjänä, joka jatkosodan käänteiden myötä vaihtoi sujuvasti puolta Natsi-Saksasta Neuvostoliittoon. Tämä takasi hänelle sodan jälkeen viran Hella Wuolijoen johtamassa Yleisradiossa.

Olavi Paavolainen vuonna 1962
Olavi Paavolainen vuonna 1962 Olavi Paavolainen vuonna 1962 Kuva: Yle / Ruth Träskman., olavi paavolainen
Ja toisin kuin Rajala, oli Paavolainen viimeisinä vuosinaan alkoholisoitunut, traagisen yksinäinen hahmo. Yksinäisyys ja alkoholi tappoi hänet, kirjaimellisesti. Maksakirroosin kourista löydetty yksinäinen Paavolainen ei enää selvinnyt kohtauksesta. Hän oli vain 61-vuotias.

Panu Rajala on kirjoittanut elämäkerrat F.E. Sillanpäästä, Mika Waltarista, Juhani Ahosta, Veikko Huovisesta, J.H. Erkosta ja Aila Meriluodosta. Nähtäväksi jää, kehen merkkihenkilöön hän seuraavaksi tarttuu. Onko niin ikään ”naisten miehenä” tunnettu Kekkonen seuraavana listalla? Rajalan tunnemaailmaa tarkasti analysoiva ote toisi tähän mammuttiin varmasti rehevän näkökulman.

Olavi Paavolainen Yleradio1:n Kirjakerho -ohjelmassa: http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/10/13/tunnusta-syntisi-parisi

Olavi Paavolaisen ja Ilmari Pimiän suhteesta Vantaan kaupungin Sateenkaari-Suomi -verkkonäyttelyssä: http://www.vantaa.fi/fi/kulttuuri/museot/kaupunginmuseo/nayttelyt/verkkonayttely_sateenkaari-suomi/taide_ja_kulttuuri

Kommentit
  • Nelli Ruotsalainen puhuu runoissaan suunsa puhtaaksi patriarkaatista

    Nelli Ruotsalaisen teos kisaa Tanssivasta karhusta.

    Nelli Ruotsalaisen esikoisteos on suorapuheinen kuvaus sukupuolirooleista ja niistä vapautumisesta. Omaelämäkerrallisissa runoissa henkilökohtaisesta kasvaa poliittista. Täällä en pyydä enää anteeksi on ehdolla tämänvuotisen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi.

  • Kertovatko suomalaiset rivot paikannimet enemmän nimien keksijöistä kuin itse paikoista?

    Suomen paikat on nimetty käyttäjien kokemuksien perusteella.

    Suomessa on 2944 paska-sanan sisältävää paikannimeä. Rivot paikannimet hihityttävät tai närkästyttävät kartanlukijoita. Miksi sukupuolielimet ja eritteet ovat olleet niin yleisesti nimeäjien käytössä? Paikkojen nimeäminen on perustunut yleensä joko kuvailemaan mitä ko. paikka muistuttaa muodoltaan, sen käyttökelpoisuuteen tai johonkin vahvaan kokemukseen paikassa.

  • Avaruusromua: Kuunnellaan jääleinikkiä!

    Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit?

    Onko kasveilla sielu? Muun muassa tätä pohti antiikin filosofi Aristoteles, ja oli sitä mieltä, että ei. Ei ole. Kasvit ovat kyllä eläviä, mutta eivät samalla tavoin kuin eläimet tai me ihmiset. Kasvit elävät erilaista elämää, selitti Aristoteles, ja puhui kasvisielusta ja sen luonteesta. Suomalainen Band of Weeds tekee musiikkia kasvien äänistä. Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit nuokkuesikko ja jääleinikki? Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Kommentti: Totuus Madonnasta

    Madonnan esitys Euroviisuissa mahalasku monella tapaa.

    Madonnan esiintyminen Euroviisuissa oli kamalaa ja epävireistä kuunneltavaa. Totuus on, ettei Madonna ole erityinen lahjakkuus laulajana, mutta se ei ole koskaan haitannut, kirjoittaa YleX:n musiikkitoimittaja Markku Haavisto. Oivoi ja ai kauheeta. Siinä ovat päällimmäiset reaktiot Madonnan lauantaisen Euroviisu-esiintymisen jälkeen.

  • Jobinpostia ja Salomonin tuomioita – testaa, tunnetko metaforat!

    Käytämme kielessä paljon metaforia. Ovatko ne tuttuja?

    Metaforalla tarkoitetaan vertauskuvaa, jota käytämme kielessämme – usein huomaamattamme. Aikojen saatossa jokin asia onkin siirtynyt merkitsemään toista ja alkuperäinen merkitys on kenties jo unohtunut. Tunnetko sinä seuraavien metaforien merkityksen tai alkuperän?

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri