Hyppää pääsisältöön

Olipa ihana juttu

Minna Suuronen ja Ylermi Rajamaa Ryhmäteatterin Supernaiivissa.
Minna Suuronen ja Ylermi Rajamaa Ryhmäteatterin Supernaiivissa. Minna Suuronen ja Ylermi Rajamaa Ryhmäteatterin Supernaiivissa. Kuva: Ryhmäteatteri/ Janne Siltavuori supernaiivi

Nyt tulee paljon adjektiiveja! Ryhmäteatterin Supernaiivi on nimittäin mainio esitys, hauska, vikkelä, lämpöinen ja viisas. Tiina Lymi on dramatisoinut ja ohjannut esityksen Erlend Loen samannimisen hittiromaanin pohjalta. Itse en ole lukenut kirjaa – luultavasti teatterielämyksen eduksi. Monesti on nimittäin käynyt niin, että teatteriesitys on kärsinyt siitä, että alkuteos on ollut tuoreessa muistissa. Etenkin jos kyseessä on komedia. Huumori kun perustuu paljolti yllätyksiin.

Sain katsella Supernaiivin kipuilua tyhjyyden, tylsyyden ja tarpeettomuuden tunteidensa kanssa - ilman aavistustakaan, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Ylermi Rajamaa. Kuva Janne Siltavuori.

Ylermi Rajamaa on täydellinen roolissaan Supernaiivina, 25-vuotiaana journalismin opiskelijana, joka on täysin hukassa, jo aikuinen, mutta silti lapsi. Mikään ei tunnu miltään. Perhe on henkisesti kauempana kuin universumin kaukaisin tähti. Tyttöystävää ei ole, kaikki mittarit elämässä näyttävät nollaa. Todellisuus pysyy jotenkuten kasassa vain laatimalla loputtomia listoja. Rajamaa on luonteva, herkkä, hömelö, huvittava, ja silti uskottava ahdistuksessaan.

Ylermi Rajamaa ja Robin Svartström. Kuva Janne Siltavuori.

Muutenkin Supernaiivissa näytellään herkullisesti. Ryhmäteatterin näyttelijät ovat tottuneet vaihtamaan tulipalokiireellä koomisesta tyypistä toiseen, ja Tiina Lymin ohjaus ottaa tuosta kokemuksesta ilon irti. Robin Svartström on esimerkiksi eskarilainen Börre,  tapsarautavaaramaisen vakaa vaari ja lipevä bisnesmies-isoveli - kaikki kokonaisia, täysiä ihmisiä. Teatterissa mukana ollut ystäväni hämmästeli nimenomaan tätä: miten helppo olikaan hyväksyä Svartströmin olevan milloin pikkupoika, milloin vanha mies. Minna Suuronen naurattaa muun muassa kolmena erilaisena äitinä, ja varsinkin Supernaiivin sisäisenä Albert Einsteinina, joka näyttää nuorelle miehelle olemassaolon valtavuuden. Anna-Riikka Rajanen on hurmaava koomikko, suorastaan pirskahteleva monissa rooleissaan. Rajasen nauravainen Lise on niin valloittava tyttö, että häneen ihastui varmasti Supernaiivin lisäksi vähintään puoli katsomoa.

Anna-Riikka Rajanen ja Ylermi Rajamaa. Kuva Janne Siltavuori.

Videoita käytetään ketterästi synnyttämään erilaisia tiloja: on kyseessä sitten avaruus tai New York. Videopuhelut, googlehaut, musiikkivideot ja muut piirtyvät seinille luontevana osana päähenkilön elämää. Esitys saa taitavasti ja suorastaan fyysisesti kiinni ajan suhteellisuudesta. Siitä, miten erilaiselta aika eri tilanteissa, eri ihmisille tuntuu. Ja siitä, miltä tuntuu, kun itse on eri ajassa ja rytmissä kuin maailma ympärillä.

Minusta sekä ohjauksesta että näyttelijäntyöstä henki tämän pöhkön ihmislajimme syvä tuntemus. Ja mikä parasta: loppu on onnellinen. Mutta ei imelä.  

Ryhmäteatteri: Supernaiivi. Ohjaus ja dramatisointi Tiina Lymi
Lavastus ja pukusuunnittelu Janne Siltavuori, valosuunnittelu: Tomi Tirranen, äänisuunnittelu: Jussi Kärkkäinen, videosuunnittelu Ville Vierikko, maskeeraussuunnittelu Riikka Virtanen. Rooleissa Ylermi Rajamaa, Minna Suuronen, Robin Svartström, Anna-Riikka Rajanen, Ville Vierikko. Ensi-ilta Ryhmäteatterissa 9.10.2014. Esityksiä 20.12.2014 saakka.


Penkkitaiteilija

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.