Hyppää pääsisältöön

Vladimir Putinin imago on rakennettu amerikkalaisin keinoin mutta antiikinaikaisin opein

Venäjä presidentin Vladimir Putinin virkaanastujaisseremonioiden on sanottu olleen kuin toisintoja tsaarien vastaavista juhlallisuuksista. Putinin imago on kuitenkin rakennettu amerikkalaisin keinoin, jotka osin pohjautuvat antiikin arvomaailmaan ja oppeihin. Jos-ohjelmassa pohditaankin, miten valta hakee tukea tuhansien vuosien takaisista arvoista ja asenteista käyttäen samalla hyväkseen modernia viestintäteknologiaa ja -strategiaa.

Kun Venäjän presidentti Boris Jeltsin nimitti valtion turvallisuuspäällikön Vladimir Putinin maan pääministeriksi vuonna 1999, parrasvaloihin asteli hieman epävarman oloinen, ympärilleen pälyilevä mies. Kun neljän vuoden kuluttua Putinista oli tullut Venäjän presidentti, valokeilassa oli toisenlainen mies. Tuolloin virkaanastujaisseremoniassa Kremlin Andrein salissa esiin asteli rauhallinen, valtaan kotiutunut mies, joka itsevarman oloisena tervehti salissa olevaa valtaeliittiä.

Itsevaltiuden symbolit ja mahtipontiset kulissit tukevat johtajuutta

Seremonioiden tapahtumapaikat oli valittu huolella. Ne loivat yhtymäkohtia tsaarinaikaan ja tsaarin kruunajaisiin. Putin esimerkiksi vannoi virkavalansa Andrein salissa, joka oli ollut tsaarin valtaistuinsali. Putin otti vastaan Kremlin joukko-osaston ohimarssin aukiolla, jonka laidalla olevassa kirkossa hän myöhemmin osallistui rukoushetkeen. Yksi kyseisen kirkon papeista oli ollut tsaarin rippi-isä. Rukoushetki oli samalla symbolinen vihkiminen kuten aikoinaan oli tehty tsaarien kohdalla.

Putinin ympärille luodut mahtipontiset kulissit löytävät vertailukohdan Euroopasta natsi-Saksasta. Kalevan päätoimittaja Risto Uimonen kertoo, miten Hitlerin imagomuokkaja Göbbels loi tälle kulissit, jotka olisivat yliampuvia muualla paitsi Venäjällä.

"Mutta kenties natsi-Saksan ja Venäjän poliittinen kulttuuri ovat samalla tasolla", Uimonen pohdiskelee.

Yhdysvaltojen politiikan asiantuntija Simo Virtanen puolestaan näkee paljon yhtymäkohtia venäläisten ja amerikkalaisten virkaanastujaisseremonioiden välillä. Virtasen mielestä vastaavat tilaisuudet ovat samankaltaisia ja luonteensa vuoksi sellaisia, että variaatioiden mahdollisuus on vähäistä.

Amerikkalaiset imagomuokkaajat ja moderni tekniikka

Kun Boris Jeltsin pyrki toiselle kaudelle Venäjän presidentiksi, gallup-luvut eivät luvanneet hänelle hyvää. Apuun kutsuttiin amerikkalaisia imagomuokkaajia, joiden avulla Jeltsin nostettiin vaalivoittajaksi. Vladimir Putin on niin ikään turvautunut amerikkalaisiin.

"Amerikkalaiset rakensivat aikoinaan myös Putinin imagon, mutta se tehtiin salaa", toteaa Risto Uimonen.

Putinin virkaanastujaisseremonioiden näyttävyyttä lisäsi myös uudenlaisen kuvaustekniikan käyttö. Putinin autosaattueen matkaa rantakadulla kohti Kremliä kuvattiin lentävällä kameralla, joka oli vuokrattu 10 miljoonalla dollarilla ulkomailta. Kuvaus oli elokuvamainen ja sen sanottiin olevan kuin hyvin ohjattu filmi.

Retusoitu valokuva todellisuudesta peittää heikkoudet

Risto Uimosen mukaan julkisuuteen luotu kuva henkilöstä on usein kuin retusoitu valokuva. Putinin on kerrottu olevan todellisuudessa väritön ja byrokraattinen, jonka julkinen olemus on ristiriidassa yksityisen minän kanssa. Loisteliaat kulissit ja tarkoin valitut julkiset esiintymiset sekä ennakkoon harjoitetut fraasit peittävät Uimosen mukaan alleen todellisen kuvan.

Kuvan käyttö poliittisen propagandan välittämisessä oli varsinkin antiikin Rooman keisarikunnassa pitkälle kehittynyttä. Esimerkiksi keisari Augustus käytti kuvallista viestintää tehokkaasti oman imagonsa rakentamisessa. Hänen kuvapatsaansa levisivät kaikkialle imperiumissa. Niistä käy ilmi hänen poliittinen ohjelmansa ja halunsa esiintyä "puolijumalallisena hallitsijana".

Poliittinen puhe pohjautuu antiikin puheoppiin

Kuvien ja tarkkaan harkittujen sanojen sekä fraasien käyttö vallantavoittelijan tai valtaapitävän poliittisen viestin levittämisessä ei ole uutta. Antiikin maailmassa retoriikka eli puhetaito merkitsi alun alkaen oppia menestyksekkäästä poliittisesta puhumisesta. Modernin ajan televisiota vastasi kirjallisuus, jota kautta saattoi levittää ajatuksiaan tai poliittista sanomaa. Valokuvaa vastasivat korkokuvat ja patsaat, joissa kuvattiin vaikkapa keisarin poliittinen sanoma.

Antiikin ajalla puheviestintä oli pitkälle kehittynyt, sillä puheella vaikutettiin eniten. Pekka Isotalus, poliittisen viestinnän tutkija, sanoo, että antiikinaikaiset puheopit pätevät yhä sellaisenaan.

"Kuulijat täytyy vakuuttaa sekä asian kannalta, mutta myös ihmisläheisillä argumenteilla."

Putinille tyypillistä ovat tokaisut, jotka ovat ns. venäläistä kadunkieltä. Sen tiedetään vetoavan erityisesti tavallisiin venäläisiin. Kun Moskovassa terroristi-iskussa räjäytettiin kerrostaloja vuonna 1999, televisiokameroiden eteen asteli virallinen, hallintojargonin taakse mennyt pääministeri Putin. Mutta myöhemmin hän osoitti toisenlaista johtajuutta ja jämäkkyyttä, joka vetosi kansaan. Putinin kerrotaan sanoneen, että "olivatpa tekijät keitä tahansa, me otamme heidät kiinni ja vedämme vessanpöntöstä alas." Pääministerin suosio nousi.

Mielikuva kovapintaisesta Putinista sai vahvistusta parin vuoden kuluttua, kun Moskovassa teatteriin tehtiin terrori-isku, jonka erikoisjoukot kukistivat. Putinin kannatus säilyi tämänkin jälkeen korkeana. Sodat eivät vaikuta Putinin suosioon ainakaan laskevasti, vakuuttaa Vesa Kekäle ja jatkaa, että gallup-kyselyjen mukaan venäläiset arvostavat johtajistaan eniten Iivana Julmaa, Pietari Suurta, Leniniä, Stalinia, Brežneviä ja Putinia.

"Lempeämmän johtajan maineessa olleita Hruštšovia, Gorbatsovia ja Jeltsiniä arvostetaan sen sijaan vähiten."

Valta median vahtikoirana

Presidentti Boris Jeltsinin kaudella media ei ollut Kremlin otteessa. Jeltsinin yhtenä suurimmista saavutuksista pidetäänkin sananvapautta. Käytännössä sananvapaus toteutui niin, että oligarkit ostivat tv-kanavia ja keskittyivät toistensa parjaamiseen kanavillaan. Samalla ne välittivät vaihtoehtoista informaatiota, kun oli kilpailua.

Putin sen sijaan esitetään esimerkiksi televisiossa tilanteissa, joissa hän on luontevana. Luontevuutta lisää toki se, että Putin tietää, ettei häntä esitetä televisiossa huonossa valossa kuin korkeintaan vahingossa, väittää Uimonen. Esimerkiksi kuvia Putinista kansanjoukkojen parissa ei juurikaan nähdä, koska näissä tilanteissa hän ei Yleisradion Moskovan kirjeenvaihtajan Vesa Kekäleen mukaan viihdy.

Sananvapaudella oli hintansa. Kun Jeltsinin vieraili Saksassa 1994, media välitti kuvaa juopuneesta Venäjän valtiopäämiehestä, joka käyttäytyi hillittömästi arvokkaissa tilaisuuksissa. Tämä herätti toisaalta hilpeyttä, mutta ennen kaikkea häpeää, erityisesti Venäjällä. Putinin aikana tällaista informaatiota ei ole mahdollista välittää.

"Nyt Venäjän televisiota johdetaan yhdestä huoneesta ja se on keskitettyä", toteaa Kekäle.

Putin valtakaudella tiedotusvälineiden valvontaa on tiukennettu. Siitäkin huolimatta ennen kaikkea pienilevikkisissä lehdissä puhutaan avoimesti asioista, mutta niissäkään ei arvostella Putinia henkilönä.

Teksti: Sirpa Jegorow

Kommentit
  • Elokuu on raadollinen elokuva ihmissuhteista, alkoholismista ja toteutumattomista unelmista

    Palkittu elokuvaklassikko on nyt pysyvästi Areenassa.

    Elokuu (1956) on Matti Kassilan käsikirjoittama ja ohjaama elokuva, jota pidetään kiistatta yhtenä suomalaisista elokuvaklassikoista. Se pohjautuu Frans Emil Sillanpään samannimiseen kirjaan vuodelta 1941. Elokuva sai ilmestyttyään yhteensä kuusi Jussi-palkintoa ja se edusti Suomea Cannesin elokuvajuhlilla 1957.

  • Kirsi Kunnaksen Tiitiäis-hahmot loikkivat Punni-pupun johdolla kirjasta radioon

    Aino-Maija Tikkanen lukee klassikkosatuja.

    Mistä löytyy korvaton pupu tai kengälle kaveri? Entä miksi prinssit hyppivät toistensa yli? Vuonna 1963 näyttelijä Aino-Maija Tikkanen kertoili Kirsi Kunnaksen rakastettuja Tiitiäisen tarinoita radioaalloille, jotka ovat viimein rantautuneet Areenaan sadunnälkäisten mielikuvitusseikkailijoiden riemuksi.

  • "Hyvä Holkeri!" – Kummelin Saldo oli taloussatiiri lama-Suomesta

    Tynnyripukuinen laman uhri ja aikakauden tutut nimet.

    Lama on vienyt Suomen syvään kriisiin useasti. 1990-luvun alun lama oli monelle kovaa aikaa. Pankkisotkujen myötä korot kipusivat taivaisiin ja moni koki henkilökohtaisen konkurssin. Komediaryhmä Kummeli otti vuosina 1993 ja 1994 kantaa maan tilanteeseen. Syntyi satiirinen sketsisarja Saldo, jossa kiitettiin ja kehuttiin aikakauden tunnetuimpia talousnimiä. Tynnyriasuinen päähenkilö menetti jopa vessanpönttönsä velkojille.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto