Hyppää pääsisältöön

Helsingin puukaupunginosien kohtalo

"Onko jokaisen sukupolven rakennettava itselleen uusi kaupunki", kysytään reportaasissa vuodelta 1977. Pasilassa vanhat puutalot olivat saaneet väistyä uusien kerrostalojen tieltä. Vallilan, Käpylän ja Ruoholahden puutaloalueiden kohtalo oli vielä auki.

1800- ja 1900-lukujen taitteessa rakennettu Puu-Pasila oli työläiskaupunginosa, jossa asuttiin usein vuokralla. Epävarmuus tonttien ja talojen vuokrasopimusten jatkosta vähensi asukkaiden ja talonomistajien motivaatiota kunnossapitoon. 1970-luvun aikana suurin osa taloista purettiin.

Sama kohtalo uhkasi myös Ruoholahden puutaloaluetta ja sen "sadan markan villoja". Helsingin työväen asunto-osakeyhtiö oli ne rakennuttanut ja tarkoituksena oli, että asukkaat lunastaisivat asunnot vähitellen omikseen. Yksi osake maksoi sata markkaa ja siitä asunnot saivat nimensäkin. Nyt kaupunki halusi purkaa huonokuntoiset korttelit, mutta asukkaat, Museovirasto ja Helsingin museolautakunta vaativat alueen säilyttämistä.

Puu-Vallilan tulevaisuus näytti valoisammalta, sillä Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunta oli päättänyt suosittaa alueen korjaamista ja säilyttämistä. Reportaasissa arkkitehti Heikki Pyykkö kertoo alueen vaiheista ja asukkaiden aktiivisuuden merkityksestä siinä, että talot päätettiin lopulta kunnostaa. Vallilassa Roineentiellä asuva Matti Autio kertoo olevansa tyytyväinen remontin lopputulokseen. Puulämmitys ja kellarissa sijaitsevat vessat olivat vaihtuneet kaukolämpöön sekä omaan suihkuun ja vessaan.

Helsinkiläisen asuntotuotantotoimiston johtaja Matti Loukola kertoo Puu-Vallilan talojen peruskorjauksen onnistuneen hyvin. Historialliselta arvoltaan alue edusti hänestä "keskinkertaista" luokkaa. Loukolan mukaan Helsingissä oli monia kunnostusta kaipaavia alueita, mutta niiden historiallisen arvo niin vähäinen, ettei niihin kannattaisi panostaa. Esimerkkinä hän mainitsee monet sotien jälkeen rakennetut talot, jotka eivät edustaneet "kaupunkikuvallisesti mitään erityisiä arvoja". Niitä ei hänen mielestään kannattaisi korjata, jos kustannukset olisivat yhtä suuret kuin uudisrakentamisella.

Ruoholahden villat päätyivät lopulta suojeluun ja talot saneerattiin 1980-luvun alussa. Kahdestakymmenestä villasta jäi jäljelle kolmetoista. Puu-Vallila ja Puu-Käpylä säästyivät myös ja niiden suosio asuinalueena on jatkunut 2000-luvullakin.

Teksti: Heidi Sommar

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto