Hyppää pääsisältöön

Inhimillinen tekijä: Pitääkö niiden joka paikkaan päästä?

Inhimillinen tekijä, yle tv1
Rita Järvinen (vas.), Sari Valto, Eeva Airikkala ja Olli Norberg perkaavat vammaisiin kohdistuvia asenteita. Inhimillinen tekijä, yle tv1 inhimillinen tekijä

TV1 perjantaina 24.10.2014 klo 22.00 - 22.50, uusinta sunnuntaina 26.10. klo 17.10
Yle Areenassa vuoden ajan.

Miten asenteet vammaisia kohtaan ovat muuttuneet vai ovatko muuttuneet lainkaan?

Rita, Olli ja Eeva

Rita Järvinen syntyi 1950-luvulla ja vammautui, kun hän sairastui nelivuotiaana polioon.

Etenevä lihassairaus hankaloitti Olli Nordbergin elämää lapsesta asti ja kolmikymppisenä hän lopulta otti pyörätuolin avukseen. Hän näki, kuinka 70-luvun pikkupaikkakunnalla vammaiset ikään ja vammaan katsomatta suljettiin laitoksiin. Nuoretkin saatettiin laittaa vanhainkoteihin.

Eeva Airikkala on 25-vuotias sosionomiksi opiskellut nuori, joka on ollut syntymästään asti liikuntarajoitteinen. Hän on saanut käydä alusta asti vammattomien kouluja ja kulkea ympäristössä, jossa esteettömyys on otettu Ritan ja Ollin nuoruusaikoja huomattavasti paremmin huomioon. Hänelläkin on kerrottavaa yhteiskunnan asenneongelmista.

Töitä on vammaisena vaikea saada. Ihmisillä on edelleen ennakkoluuloja vammaisia kohtaan.

Ritalla karu lapsuus

Ritan lapsuudesta kului kuusi vuotta sairaalassa. 50-luvun sairaala, jossa hoitajat pitivät polio-osastolle joutumista rangaistuksena, oli lapselle kova ja julma paikka. Rita joutui hengityskoneeseen, joka tuohon aikaan oli tilaa vievä laite. Hän ei päässyt kuuden vuoden aikana kuin pari kertaa käymään kotona.

Hoitajat olivat kylmiä ja ilkeitä. Eräskin piirsi alusastiaa käyttävästä Ritasta pilapiirroksen, jota näytti kaikille. Lapsilla ei oletettu olevan mitään tunteita ja poliolapsiin ei kiinnitetty huomiota, sillä heidän uskottiin kuolevan pian joka tapauksessa.

"Isä oli tukenani. Hän kävi minua katsomassa ja treenasi kanssani hengityskoneesta pois opettelemista. En päässyt kokonaan koneesta eroon, käytän sitä edelleen aina nukkuessani sekä jos haluan rentoutua, " Rita kertoo.

Kun Rita vihdoin pääsi sairaalasta kotiin, yksikään koulu ei suostunut ottamaan hengityskonetta käyttävää oppilasta. Jälleen isä auttoi Ritaa ja opetti tätä tehdastyönsä ohella kotona. Rita pääsi opinahjoon vasta kolmikymppisenä, kun meni miehensä tukemana aikuislukioon.

Olli tapasi kannustavan esimerkin

Nuorena Olli Nordberg näki tulevaisuutensa varsin synkkänä, kunnes tapasi 22-vuotiaana kuntoutuskurssilla pyörätuolissa kulkevan valtiotieteilijän Jouko Lehtiön.

"Tajusin, että hän kulkee autolla, hänellä on tyttöystävä, hän on korkeasti koulutettu ja aktiivinen. Näin, että minullakin voi olla edessä vaikka mitä kivaa. Lehtiön mallin innostamana lähdin järjestötoimintaan mukaan ja vaikuttamaan itse asioihin."

Olli työllistyi myöhemmin Kynnys ry:lle. Hän tekee Turussa paljon töitä sen eteen, että vammaisten näkökulma otetaan huomioon kun tehdään päätöksiä.

Eeva kasvanut pärjäämään

Eeva Airikkala on usein ollut ainoa vammainen ympäristössään, aina päiväkodista lähtien. Tästä on ollut seurauksena itsenäisyys.

"Vanhempani ovat aina kasvattaneet minut niin, että vammani merkitystä ei ole liioiteltu. Minulta on odotettu sisarusteni lailla osallistumista kotitöihin ja muuhun. Minulle myös sanottiin, että en saa käyttää vammaani hyväkseni ja pyytää apua asioihin, jotka pystyn itsekin tekemään. Yksin pärjääminen meni jossain vaiheessa vähän ylikin, kun pelkäsin olevani taakka muille. Asetin itselleni kovia vaatimuksia."

Ihmisten asenteellisuuteen Eeva törmää usein. Hänen "reippauttaan" on ihasteltu Eevan mielestä perusteettomasti.

"Ihastellaan sitä, että asun tavallisessa asunnossa, ulkoilutan koiraani itse ja käyn kaupassa itse. Mikseivät nämä asiat voisi olla minulle mahdollisia? Kun tällaista ylistetään, samalla tullaan sanoneeksi, että minulta ei itse asiassa odoteta minkäänlaisia taitoja," Eeva sanoo.

Vammaispalvelulaki paras saavutus

Vammaisliike sai alkunsa 40 vuotta sitten samoihin aikoihin muun yhteiskunnallisen liikehdinnän kuten nais- ja ympäristöliikkeiden kanssa. Oli uutta, että vammaiset itse alkoivat vaatia oikeuksiaan. Perustettiin muun muassa Kynnys ry, vammaisten ihmisoikeusjärjestö. Sinne työllistyivät aikanaan myös Rita ja Olli.

Heidän mielestään vammaispalvelulaki on näiden vuosikymmenien paras saavutus. Vammaisille pitää taata samanlaiset esteettömät mahdollisuudet koulutukseen, palveluihin ja liikkumiseen kuin muillekin kansalaisille.

"Toki tässä on vielä paljon tekemistä. Henkilökohtaisten avustajien tulo -90-luvulla oli iso muutos. Omassa elämässäni avustaja mahdollistaa minulle sen, että voin käydä töissä ja että ylipäätään pääsen kotoa liikkeelle mieheni lähdettyä aamulla töihin", Rita sanoo. Rita ja Olli kertovat tarinansa myös Heini Sarasteen ja Matti Laitisen kirjoittamassa kirjassa Elämän kynnyksellä - vammaisliikkeen synty (Into 2014).

Pitääkö vammaisten päästä Turun linnaankin?

Olli kehuu, että vammaisten oman aktiivisuuden ansiosta Turussa on otettu jo melko hyvin huomioon pyörätuolia käyttävät ihmiset. Muutama vuosi sitten saatiin Turun linnakin esteettömäksi.

"Kun linnan esteettömyyttä alettiin ajaa, kuulin erään korkean virkamiehen tuhahtavan, että pitääkö niiden nyt linnaankin päästä. Lausahdus kuvaa hyvin asenteita pinnan alla. Mutta niin vain saimme linnankin tältä osin nykyaikaan."

Kommentit
  • Koripallovalmentaja Henrik Dettmann ei opeta pelaajia, vaan näyttää heille suuntaa

    Henrik Dettmann on valmentanut peräti 40 vuotta koripalloa.

    Suomen koripallomaajoukkueen päävalmentaja Henrik Dettmann alkoi saavuttaa menestystä, kun hän hylkäsi perinteisen johtamistavan, johon liittyi huutojohtamista ja käskyttämistä. Täyskäännöksen ansiosta hän ei lähestynyt peliä enää menestyksen kautta, vaan pelaajalähtöisen valmentamisen avulla. Suomenruotsalaisessa perheessä varttunut Henrik Dettmann harrasti nuorena monenlaisia urheilulajeja kuten keihäänheittoa, pihalätkää, jalkapalloa ja koripalloa. Lopulta koripallo vei miehen sydämen.

  • Riitta Oikawan innostus Japaniin on elämänmittainen matka

    Kulttuurivaihtaja Riitta Oikawa innostuu Japanista.

    Japanilaisen majatalon pitäjä ja kulttuurivaihtaja Riitta Oikawa on tutustuttanut suomalaisia jo 50 vuoden ajan japanilaiseen kulttuuriin. Hänestä Japani tarjoaa loputtomasti esteettisiä elämyksiä. Haaveensa japanilaisesta majatalosta Riitta Oikawa toteutti 20 vuotta sitten ostettuaan perinteisen hinokipuusta tehdyn japanilaisen kylpyammeen.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Elämä

  • Koripallovalmentaja Henrik Dettmann ei opeta pelaajia, vaan näyttää heille suuntaa

    Henrik Dettmann on valmentanut peräti 40 vuotta koripalloa.

    Suomen koripallomaajoukkueen päävalmentaja Henrik Dettmann alkoi saavuttaa menestystä, kun hän hylkäsi perinteisen johtamistavan, johon liittyi huutojohtamista ja käskyttämistä. Täyskäännöksen ansiosta hän ei lähestynyt peliä enää menestyksen kautta, vaan pelaajalähtöisen valmentamisen avulla. Suomenruotsalaisessa perheessä varttunut Henrik Dettmann harrasti nuorena monenlaisia urheilulajeja kuten keihäänheittoa, pihalätkää, jalkapalloa ja koripalloa. Lopulta koripallo vei miehen sydämen.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Riitta Oikawan innostus Japaniin on elämänmittainen matka

    Kulttuurivaihtaja Riitta Oikawa innostuu Japanista.

    Japanilaisen majatalon pitäjä ja kulttuurivaihtaja Riitta Oikawa on tutustuttanut suomalaisia jo 50 vuoden ajan japanilaiseen kulttuuriin. Hänestä Japani tarjoaa loputtomasti esteettisiä elämyksiä. Haaveensa japanilaisesta majatalosta Riitta Oikawa toteutti 20 vuotta sitten ostettuaan perinteisen hinokipuusta tehdyn japanilaisen kylpyammeen.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

  • Hylätyksi itsensä tuntenut Jari Ahola koki fyysistä kipua, kun näyttelijyys uhkasi jäädä pelkäksi unelmaksi

    Näyttelijän ura oli Jari Aholan elämää suurempi unelma.

    Kun Jari Aholan ahdistava pääsykoepuristus Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitokselle 90-luvun lopussa karahti kiville aivan kalkkiviivoilla, nuori mies menetti toivonsa satojen roolien täyteisestä tulevaisuudesta. Hän harkitsi jopa omien päiviensä päättämistä. Itkuista puhelua äidille seurasi kuitenkin orastaneen uran tärkeimpien mentorien tsemppaukset, joiden voimalla kapinallinen poika ponnisti ensiksi Teatterikorkeakouluun ja lopulta koko kansan rakastamaksi Mauno Pepposeksi Tampereen Työväen teatterin menestysmusikaalissa Vuonna 85.

  • Keskustele tässä peliteollisuudesta!

    Kesäkuun vieraana pelimiljonääri Timo Soininen

    Pelialalla liikkuvat suuret rahat. Viime vuoden suurin uutinen suomalaisessa pelimaailmassa oli Soinisen johtaman Small Giant Gamesin osake-enemmistön myynti 480 miljoonalla eurolla suurelle amerikkalaisyhtiölle, Miten pelialalla menestytään? Entä mikä peli yhdisti aikanaan Timo Soinisen ja toimittaja Juho-Pekka Rantalan?

  • Maahanmuuttajat - uhka vai mahdollisuus?

    Ihmiset kasaantuvat sinne minne pääomatkin.

    Rajanveto parempia elinoloja etsivien siirtolaisten ja turvapaikkaa tarvitsevien pakolaisten välillä hyvinkin vaikeaa. Eläkkeellä oleva suurlähettiläs Matti Kääriäinen ruotii kirjoituksessaan maahanmuuton haasteita ja peräänkuuluttaa avointa keskustelua maahanmuuttopolitiikasta.