Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Arkkitehtuuri pääkuva

Kerroksellista kaupunkia eli kuinka ottaa haltuun jättialue

Kaupunki uusiksi -sarjan ensimmäisessä jaksossa pohditaan kaupunkikehityksen isoja linjoja. Miten yhdistää jättikokoinen uudisrakentamisalue toimivaksi osaksi kasvavaa kaupunkia?

Oulussa Uusi Kaupunki -kollektiivin kuusi tiimiä saivat kaupungilta visioitavaksi laajan ratapiha-alueen ja pienteollisuusalueet sen reunoilta. Alueelle mahtuisi kokonaisuudessaan Oulun nykyinen keskusta. Kaksi tiimeistä pohti asemanseudun kehittämistä ja neljä muuta koko eteläisen ratapihan tulevaisuutta.

Sekä auto- että raskas raideliikenne vievät nykyisellään huomattavan paljon arvokasta tilaa Suomen kaupunkikeskustoissa. Ne jakavat kaupunkialueita ja tukkivat yhteyksiä niiden välillä. Usein maa-alueen omistaa valtion virasto joka tuo maankäytön suunnitteluun omat lisämausteensa. Tämä on tilanne myös Oulussa.

Suurista aluerakentamiskohteista tulee herkästi monotonisia ja yksiulotteisia. Työpajassa haettiinkin eri näkökulmia ja lähtökohtia kehittämiselle eri otsikoilla, kuten “Luova ratapiha” ja “Asumme ratapihalla” yhdessä kunkin teeman paikalliseksperttien avustuksella. Muutoin tiimien toivottiin ideoivan vapautuvan rata-alueen käyttöä lähes puhtaalta pöydältä 48-tuntisen työpajan aikana.

Syntyneissä suunnitelmissa Hukkatila esitti, miten uusien alueiden identiteetti, sekä uudisrakentaminen lähtisi käyntiin alueelta tunnistettujen “kulttuuripisteiden” ympärille. Kiinnostava kehitys saataisiin käyntiin tilojen ja tonttien väliaikaiskäytöillä, minkä kautta olisi mahdollisuus testata eri toimintojen taloudellista kantavuutta.

Rudanko-Kankkusen suunnitelmassa laajalle alueelle saadaan luonnetta tyypittelemällä asuminen erilaisiin typologioihin paikallisliikenteen uusien asemien ympärille - erottuvaa, eri mittakaavojen ja elämäntyylien asumista urbaaneista yhteisökortteleista superjoustaviin lofteihin.

Futudesign tarttui Oulun metropoliunelmiin ja loi näyttävän ja tehokkaan asemanseudun. Toistaiseksi toteutumaton matkakeskus ja uusi juna-asema ovat olleet kuuma puheenaihe Oulussa. Futun loihtima asema tarjoaa pohjoisen pääkaupungille vaikuttavan saapumisen julkisivuissa leikittelevällä Oulun klassikko-sloganilla.

Tv-jaksossa esiintyvien edellisten tiimien lisäksi suunnitelmia työstivät myös kolme muuta Uusi Kaupunki -kollektiivin jäsentä:

Pro Toton ajatuksena oli yhdistää radan jakama kaupunki sitä sitovilla suurilla rakennusmassoilla, sekä eri teemaisilla avoimilla kaupunkitiloilla. Kun alueen skaala on valmiiksi jättimäinen, miksi ujostella sen hyödyntämisessä.

Jadan fokuksena oli ratkoa kahtiajakautuneen kaupungin ongelmaa asemaseudulla, missä kaupunki kurottiin yhteen jatkamalla olemassa olevaa ruutukaavaa.

Studio Puisto tutki junaraiteen uudelleen linjaamista sekä poikittaisia kävely- ja pyöräyhteyksiä ja miten nämä yhdistäisivät alueen olemassa olevia palveluita sekä loisivat uusia. Erityisfokuksena oli liikunnan ja urheilun tukeminen alueella.

Suuruudenhulluutta vai tavoitteellisuutta?

Oulun kaupunki kutsuu itseään “Pohjoisen Skandinavian pääkaupungiksi ja metropoliksi”. Joitakin paikallisia tämä tuntui hieman naurattavan ja jopa puistattavan. Kieltämättä autoväylien halkomia pienteollisuusalueita tai uneliaita ja harmahtavia asuinkortteleita aivan keskustan ytimessä kiertäessä tietynlainen realismi nousi ajatuksiin. Toisaalta Oululla on jo oma pieni mutta leppoisan urbaani keskustansa. Onko siis suuriluontoinen visiointi turhaa ja pitäisikö Oulun tyytyä olemaan tavallinen maakuntakeskus yksi muiden joukossa?

Mielenkiintoista kaupunkia voi luoda monella tapaa ja urbaaniutta voi löytyä pienestäkin mittakaavasta.

Ehkä kyse ei ole pelkästään koosta ja komeudesta. Mielenkiintoista kaupunkia voi luoda monella tapaa ja urbaaniutta voi löytyä pienestäkin mittakaavasta - kunhan asumisen, palveluiden, liikkumisen, kaupunkiympäristön ja -kulttuurin palaset ovat kohdillaan. Vanhan rakennuskannan nivominen uudisrakentamiseen on tähän tehokas, ehkä välttämätönkin keino. Vanhan uudistaminen uudisrakentamisen tasoon tekee kuitenkin korjaamisesta usein mahdottoman kallista. Oulun Kulttuurikasarmit on yksi hyvä esimerkki kiinteistöjen fiksusta uusiokäytöstä. Ehkä vastaavia kokeiluja pitäisi ottaa rohkeammin mukaan uudisrakentamishankkeisiin.

Osallisista aktiivisiksi toimijoiksi

Vaikka osallistavaa kaupunkisuunnittelua tehdään jo maa- ja rakennuslain edellyttämänä, lienee epätietoisuus todellisista kaupunkikehityksen prosesseista yksi tekijä, miksi nykyiselle kaupunkikehitykselle ei välttämättä nähdä vaihtoehtoja tai siihen vaikuttaminen koetaan toivottomaksi. Se on harmi, sillä jolleivät kaupunkien organisaatiot, rakennus- ja sijoitusyhtiöt sekä kiinteistön- ja maanomistajat pysty toimimaan johdonmukaisesti yhteistyössä ja kaupunkilaisille avoimesti, eivät etenkään verrattain pienen kaupungin resurssit tule käytetyksi parhaalla mahdollisella tavalla, vaan tuloksena on “sitä mitä aina ennenkin”.

Uusi Kaupunki -kollektiivin tärkein viesti on kuitenkin se että joka tapauksessa muutos kohti parempia kaupunkeja syntyy alhaalta ylös. Toivomme että yhdessä paikallisten kanssa luodut visiot innostavat kaupunkien asukkaita, yrittäjiä, yhdistyksiä, opiskelijoita, työssäkäyviä, lapsia, eläkeläisiä, niin toreilla viihtyviä poliitikoita, kuin “maan alla” vaikuttavaa kulttuuriväkeä osoittamaan yhdessä että monipuolisemmalle, toimivammalle ja elävämmälle kaupungille on kysyntää. Parempaa kaupunkia pitää osata vaatia!

Jaakko Lehtonen, Hukkatila Oy

Oulun suunnittelua
Oulun suunnittelua Kuva: Hukkatila hukkatila 19

Uusi kaupunki -kollektiivi

Kommentit
  • Kuolema on nyt oikeasti meitä lähellä

    Korona voi muuttaa tavan puhua kuolemasta.

    Minun sukupolvelleni kuolema on ollut kaukainen asia. Populaarikulttuurissa ja kielenkäytössä se on kuitenkin ollut aina meitä lähellä.

  • Täydelliseen kirjallisuusfestivaaliin tarvitaan rakkautta, seksiä ja ihmissuhteita

    Kirjallisia kohtaamisia Valituissa sanoissa

    Helsinki Litin näkemyksellistä keskustelua elämästä, kuolemasta, yhteiskunnasta ja kirjallisuudesta nähdään kevään Valituissa sanoissa. Valitut sanat tuo koteihin viime kevään Helsinki Lit -kirjallisuusfestivaalin keskustelut elämästä, kuolemasta, yhteiskunnasta ja kirjallisuudesta. Lavalla on maailmankansalaisia, jotka ovat eläneet ja kasvaneet monessa eri maassa ja kulttuurissa.

  • Tatuointi on kantajalleen ikuinen, mutta taideteoksena lyhytikäinen

    Tatuoinneissa näkyy erilaisia tyylisuuntia ja muoteja.

    Tatuoinnin ottaminen sattuu ja teon peruuttaminen on hyvin vaikeaa. Tatuointi on merkki, jolla halutaan kertoa asioista, jotka ovat kantajalleen elinikäisesti tärkeitä. 80-luvun puolivälissä tatuointeja alkoi näkyä tuttavapiiriini kuuluvilla henkilöillä, myös naisilla. Tatuoinnit kiinnostivat, koska niihin liitettiin edelleen normiyhteiskunnan reunalla tai ulkopuolella elämisen leima.

  • Avaruusromua: Unelmia, epävarmuutta vai paratiisi?

    Millaista musiikkia synnyttää Marian tarjoama paratiisi?

    Hän luuli tavallisia majataloja lumotuiksi linnoiksi. Hän luuli lampaita kääpiöiksi ja tuulimyllyjä jättiläisiksi. Jostakin syystä sadan vuoden takainen, Maria Åkerblomin johtaman uskonlahkon tarina tuo mieleen Don Quijoten, ja päinvastoin. Mitä nuo tarinat kertovat? Mitä ne tarjoavat? Unelmia, turvaa ja pelastusta? Pyhyyttä, pelkoa ja ekstaasia? Millaista musiikkia synnyttää Marian tarjoama paratiisi? Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Viisi tapaa pelastaa pörriäinen – valitse omasi ja merkkaa tekosi!

    Pölyttäjiä voi auttaa pihassa ja parvekkeella.

    Pölyttäjien määrä on vähentynyt uhkaavasti. Kimalaiset, mehiläiset ja muut pörriäiset tarvitsevat apuasi! Pelasta pörriäinen -kampanja kutsuu kaikki mukaan talkoisiin. Miten sinä haluat auttaa: kukkia, leikkaamaton nurmikko, hyönteishotelli vai myrkytön puutarha? Valitse, toteuta ja merkitse tekosi laskuriin.

  • Eurovision Diaries – Viisupäiväkirjat

    Viisupäiväkirjat näyttää maailman euroviisufanin silmin.

    Dokumenttikokonaisuudessa fanit ympäri maailmaa kuvaavat vuoden verran elämäänsä ja fanitustaan, odotuksen huipentuessa euroviisuihin Tel Avivissa Israelissa. Soraääniäkin kuuluu, politiikkaa pohditaan ja vähemmistöt saavat äänensä esiin viisujen glitterin alta. Päiväkirjoissa esiintyy faneja 25 maasta, Ukrainasta Turkkiin ja USA:sta Venäjälle. Tavalliselle pulliaiselle viisut ovat vuosittainen toukokuinen laulukilpailu, mutta viisufanit elävät euroviisuja ympäri vuoden, missä päin maailmaa tahansa. Fanit käyvät omilla viisuleireillä, viisuristeilyillä ja tekevät omia versioita lempibiiseistään. Olennainen osa viisuja on fanaattisten fanien pyörittämä viisufanimedia, joka suoltaa viisu-uutisia 24/7.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri