Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Arkkitehtuuri pääkuva

Kerroksellista kaupunkia eli kuinka ottaa haltuun jättialue

Kaupunki uusiksi -sarjan ensimmäisessä jaksossa pohditaan kaupunkikehityksen isoja linjoja. Miten yhdistää jättikokoinen uudisrakentamisalue toimivaksi osaksi kasvavaa kaupunkia?

Oulussa Uusi Kaupunki -kollektiivin kuusi tiimiä saivat kaupungilta visioitavaksi laajan ratapiha-alueen ja pienteollisuusalueet sen reunoilta. Alueelle mahtuisi kokonaisuudessaan Oulun nykyinen keskusta. Kaksi tiimeistä pohti asemanseudun kehittämistä ja neljä muuta koko eteläisen ratapihan tulevaisuutta.

Sekä auto- että raskas raideliikenne vievät nykyisellään huomattavan paljon arvokasta tilaa Suomen kaupunkikeskustoissa. Ne jakavat kaupunkialueita ja tukkivat yhteyksiä niiden välillä. Usein maa-alueen omistaa valtion virasto joka tuo maankäytön suunnitteluun omat lisämausteensa. Tämä on tilanne myös Oulussa.

Suurista aluerakentamiskohteista tulee herkästi monotonisia ja yksiulotteisia. Työpajassa haettiinkin eri näkökulmia ja lähtökohtia kehittämiselle eri otsikoilla, kuten “Luova ratapiha” ja “Asumme ratapihalla” yhdessä kunkin teeman paikalliseksperttien avustuksella. Muutoin tiimien toivottiin ideoivan vapautuvan rata-alueen käyttöä lähes puhtaalta pöydältä 48-tuntisen työpajan aikana.

Syntyneissä suunnitelmissa Hukkatila esitti, miten uusien alueiden identiteetti, sekä uudisrakentaminen lähtisi käyntiin alueelta tunnistettujen “kulttuuripisteiden” ympärille. Kiinnostava kehitys saataisiin käyntiin tilojen ja tonttien väliaikaiskäytöillä, minkä kautta olisi mahdollisuus testata eri toimintojen taloudellista kantavuutta.

Rudanko-Kankkusen suunnitelmassa laajalle alueelle saadaan luonnetta tyypittelemällä asuminen erilaisiin typologioihin paikallisliikenteen uusien asemien ympärille - erottuvaa, eri mittakaavojen ja elämäntyylien asumista urbaaneista yhteisökortteleista superjoustaviin lofteihin.

Futudesign tarttui Oulun metropoliunelmiin ja loi näyttävän ja tehokkaan asemanseudun. Toistaiseksi toteutumaton matkakeskus ja uusi juna-asema ovat olleet kuuma puheenaihe Oulussa. Futun loihtima asema tarjoaa pohjoisen pääkaupungille vaikuttavan saapumisen julkisivuissa leikittelevällä Oulun klassikko-sloganilla.

Tv-jaksossa esiintyvien edellisten tiimien lisäksi suunnitelmia työstivät myös kolme muuta Uusi Kaupunki -kollektiivin jäsentä:

Pro Toton ajatuksena oli yhdistää radan jakama kaupunki sitä sitovilla suurilla rakennusmassoilla, sekä eri teemaisilla avoimilla kaupunkitiloilla. Kun alueen skaala on valmiiksi jättimäinen, miksi ujostella sen hyödyntämisessä.

Jadan fokuksena oli ratkoa kahtiajakautuneen kaupungin ongelmaa asemaseudulla, missä kaupunki kurottiin yhteen jatkamalla olemassa olevaa ruutukaavaa.

Studio Puisto tutki junaraiteen uudelleen linjaamista sekä poikittaisia kävely- ja pyöräyhteyksiä ja miten nämä yhdistäisivät alueen olemassa olevia palveluita sekä loisivat uusia. Erityisfokuksena oli liikunnan ja urheilun tukeminen alueella.

Suuruudenhulluutta vai tavoitteellisuutta?

Oulun kaupunki kutsuu itseään “Pohjoisen Skandinavian pääkaupungiksi ja metropoliksi”. Joitakin paikallisia tämä tuntui hieman naurattavan ja jopa puistattavan. Kieltämättä autoväylien halkomia pienteollisuusalueita tai uneliaita ja harmahtavia asuinkortteleita aivan keskustan ytimessä kiertäessä tietynlainen realismi nousi ajatuksiin. Toisaalta Oululla on jo oma pieni mutta leppoisan urbaani keskustansa. Onko siis suuriluontoinen visiointi turhaa ja pitäisikö Oulun tyytyä olemaan tavallinen maakuntakeskus yksi muiden joukossa?

Mielenkiintoista kaupunkia voi luoda monella tapaa ja urbaaniutta voi löytyä pienestäkin mittakaavasta.

Ehkä kyse ei ole pelkästään koosta ja komeudesta. Mielenkiintoista kaupunkia voi luoda monella tapaa ja urbaaniutta voi löytyä pienestäkin mittakaavasta - kunhan asumisen, palveluiden, liikkumisen, kaupunkiympäristön ja -kulttuurin palaset ovat kohdillaan. Vanhan rakennuskannan nivominen uudisrakentamiseen on tähän tehokas, ehkä välttämätönkin keino. Vanhan uudistaminen uudisrakentamisen tasoon tekee kuitenkin korjaamisesta usein mahdottoman kallista. Oulun Kulttuurikasarmit on yksi hyvä esimerkki kiinteistöjen fiksusta uusiokäytöstä. Ehkä vastaavia kokeiluja pitäisi ottaa rohkeammin mukaan uudisrakentamishankkeisiin.

Osallisista aktiivisiksi toimijoiksi

Vaikka osallistavaa kaupunkisuunnittelua tehdään jo maa- ja rakennuslain edellyttämänä, lienee epätietoisuus todellisista kaupunkikehityksen prosesseista yksi tekijä, miksi nykyiselle kaupunkikehitykselle ei välttämättä nähdä vaihtoehtoja tai siihen vaikuttaminen koetaan toivottomaksi. Se on harmi, sillä jolleivät kaupunkien organisaatiot, rakennus- ja sijoitusyhtiöt sekä kiinteistön- ja maanomistajat pysty toimimaan johdonmukaisesti yhteistyössä ja kaupunkilaisille avoimesti, eivät etenkään verrattain pienen kaupungin resurssit tule käytetyksi parhaalla mahdollisella tavalla, vaan tuloksena on “sitä mitä aina ennenkin”.

Uusi Kaupunki -kollektiivin tärkein viesti on kuitenkin se että joka tapauksessa muutos kohti parempia kaupunkeja syntyy alhaalta ylös. Toivomme että yhdessä paikallisten kanssa luodut visiot innostavat kaupunkien asukkaita, yrittäjiä, yhdistyksiä, opiskelijoita, työssäkäyviä, lapsia, eläkeläisiä, niin toreilla viihtyviä poliitikoita, kuin “maan alla” vaikuttavaa kulttuuriväkeä osoittamaan yhdessä että monipuolisemmalle, toimivammalle ja elävämmälle kaupungille on kysyntää. Parempaa kaupunkia pitää osata vaatia!

Jaakko Lehtonen, Hukkatila Oy

Oulun suunnittelua
Oulun suunnittelua Kuva: Hukkatila hukkatila 19

Uusi kaupunki -kollektiivi

Kommentit
  • Avaruusromua: Mitä on tehdä musiikkia?

    Mitä on olla säveltäjä?

    Aika on minun työkaluni, sanoi säveltäjä La Monte Young. Mitä on olla säveltäjä? Amerikkalainen Michael Vincent Waller sanoo yhä löytävänsä uusia puolia säveltäjänä olemisesta. Hän käyttää englannin kielen verbiä discover, joka tarkoittaa paitsi löytämistä, myös selville saamista, paljastamista, toteamista ja huomaamista. Kyse on monimuotoisesta ja monitahoisesta seikasta: säveltämisestä. Avaruusromussa monta näkökulmaa asiaan. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Outoja ääniä jo vuodesta 1964!

    Avaruusromussa uutta suomalaista musiikkia monelta taholta.

    1960-luvun alussa Tukholmaan päätettiin rakentaa Ruotsin ensimmäinen elektronisen musiikin studio. Studion esikuvana oli legendaarinen Kölnin studio, jossa Karlheinz Stockhausen oli työskennellyt jo 1950-luvulla. Vuonna 1964 Tukholman Södermalmissa avattiin Elektronmusikstudion eli EMS. Siellä tapahtuu edelleen. Muiden muassa suomalainen Eero Pulkkinen on työskennellyt EMS-studiossa. Avaruusromussa uutta suomalaista musiikkia monelta taholta. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja ylisti runovuoden satoa

    Jukka Viikilän puhe Kajaanin Runoviikolla

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Jukka Viikilän puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2018. Mikä ylellisyys saada eteisen lattialle vuoden runous, kokoelma kerrallaan. Juuri minulle ojennettu pyrkimys kielellistää jotakin maailmasta, tai ehdotus kauneudeksi juuri tänään.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Miksi olemme niin väsyneitä?

    Yksi väsymyksemme aiheuttaja on krooninen varovaisuus.

    "Mä oon ihan vitun väsynyt!" "Haluaisin vain nukkua!" Kuulostaako tutulta? Olemme pisteessä, jossa työikäiset ihmiset haukottelevat enemmän kuin vanhukset. Väsymykselle on monta syytä, mutta esittelen nyt yhden lisää. Se on ilmiö nimeltään krooninen varovaisuus. Kun psykologisia koreografioita ja varovaisuuden askelmerkkejä joutuu tarkkailemaan päivittäin, ihmisestä tulee väsynyt.

  • Mihin sinä uskot? Testaa itsesi!

    Mihin uskot?

    Mihin uskot? Mikä sinulle on elämässä tärkeätä? Mitä arvostat? Testaa itsesi! Testi perustuu professori Tatjana Schnellin pitkäaikaiseen tutkimustyöhön Innsbruckin yliopistossa.

  • Aivotutkija: Nämä viisi asiaa kaipaavat kipeimmin muutosta suomalaisessa työelämässä

    Kiire, uni, tehokkuus, tilat ja verkostotyö.

    Kun aivotutkija päästetään katselemaan suomalaista työelämää, tulee mieleen pitkä lista asioita, jotka kannattaisi muuttaa. Aloitetaan tärkeimmistä, kirjoittaa aivotutkija Minna Huotilainen blogissaan. 1. Kiire ja hoppu pois! Lyhytjänteinen asioista toiseen hyppiminen ja jatkuvat keskeytykset eivät päästä aivoja vakaviin töihin, vaan pitävät meidät lillukanvarsien parissa.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri