Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Arkkitehtuuri pääkuva

Kerroksellista kaupunkia eli kuinka ottaa haltuun jättialue

Kaupunki uusiksi -sarjan ensimmäisessä jaksossa pohditaan kaupunkikehityksen isoja linjoja. Miten yhdistää jättikokoinen uudisrakentamisalue toimivaksi osaksi kasvavaa kaupunkia?

Oulussa Uusi Kaupunki -kollektiivin kuusi tiimiä saivat kaupungilta visioitavaksi laajan ratapiha-alueen ja pienteollisuusalueet sen reunoilta. Alueelle mahtuisi kokonaisuudessaan Oulun nykyinen keskusta. Kaksi tiimeistä pohti asemanseudun kehittämistä ja neljä muuta koko eteläisen ratapihan tulevaisuutta.

Sekä auto- että raskas raideliikenne vievät nykyisellään huomattavan paljon arvokasta tilaa Suomen kaupunkikeskustoissa. Ne jakavat kaupunkialueita ja tukkivat yhteyksiä niiden välillä. Usein maa-alueen omistaa valtion virasto joka tuo maankäytön suunnitteluun omat lisämausteensa. Tämä on tilanne myös Oulussa.

Suurista aluerakentamiskohteista tulee herkästi monotonisia ja yksiulotteisia. Työpajassa haettiinkin eri näkökulmia ja lähtökohtia kehittämiselle eri otsikoilla, kuten “Luova ratapiha” ja “Asumme ratapihalla” yhdessä kunkin teeman paikalliseksperttien avustuksella. Muutoin tiimien toivottiin ideoivan vapautuvan rata-alueen käyttöä lähes puhtaalta pöydältä 48-tuntisen työpajan aikana.

Syntyneissä suunnitelmissa Hukkatila esitti, miten uusien alueiden identiteetti, sekä uudisrakentaminen lähtisi käyntiin alueelta tunnistettujen “kulttuuripisteiden” ympärille. Kiinnostava kehitys saataisiin käyntiin tilojen ja tonttien väliaikaiskäytöillä, minkä kautta olisi mahdollisuus testata eri toimintojen taloudellista kantavuutta.

Rudanko-Kankkusen suunnitelmassa laajalle alueelle saadaan luonnetta tyypittelemällä asuminen erilaisiin typologioihin paikallisliikenteen uusien asemien ympärille - erottuvaa, eri mittakaavojen ja elämäntyylien asumista urbaaneista yhteisökortteleista superjoustaviin lofteihin.

Futudesign tarttui Oulun metropoliunelmiin ja loi näyttävän ja tehokkaan asemanseudun. Toistaiseksi toteutumaton matkakeskus ja uusi juna-asema ovat olleet kuuma puheenaihe Oulussa. Futun loihtima asema tarjoaa pohjoisen pääkaupungille vaikuttavan saapumisen julkisivuissa leikittelevällä Oulun klassikko-sloganilla.

Tv-jaksossa esiintyvien edellisten tiimien lisäksi suunnitelmia työstivät myös kolme muuta Uusi Kaupunki -kollektiivin jäsentä:

Pro Toton ajatuksena oli yhdistää radan jakama kaupunki sitä sitovilla suurilla rakennusmassoilla, sekä eri teemaisilla avoimilla kaupunkitiloilla. Kun alueen skaala on valmiiksi jättimäinen, miksi ujostella sen hyödyntämisessä.

Jadan fokuksena oli ratkoa kahtiajakautuneen kaupungin ongelmaa asemaseudulla, missä kaupunki kurottiin yhteen jatkamalla olemassa olevaa ruutukaavaa.

Studio Puisto tutki junaraiteen uudelleen linjaamista sekä poikittaisia kävely- ja pyöräyhteyksiä ja miten nämä yhdistäisivät alueen olemassa olevia palveluita sekä loisivat uusia. Erityisfokuksena oli liikunnan ja urheilun tukeminen alueella.

Suuruudenhulluutta vai tavoitteellisuutta?

Oulun kaupunki kutsuu itseään “Pohjoisen Skandinavian pääkaupungiksi ja metropoliksi”. Joitakin paikallisia tämä tuntui hieman naurattavan ja jopa puistattavan. Kieltämättä autoväylien halkomia pienteollisuusalueita tai uneliaita ja harmahtavia asuinkortteleita aivan keskustan ytimessä kiertäessä tietynlainen realismi nousi ajatuksiin. Toisaalta Oululla on jo oma pieni mutta leppoisan urbaani keskustansa. Onko siis suuriluontoinen visiointi turhaa ja pitäisikö Oulun tyytyä olemaan tavallinen maakuntakeskus yksi muiden joukossa?

Mielenkiintoista kaupunkia voi luoda monella tapaa ja urbaaniutta voi löytyä pienestäkin mittakaavasta.

Ehkä kyse ei ole pelkästään koosta ja komeudesta. Mielenkiintoista kaupunkia voi luoda monella tapaa ja urbaaniutta voi löytyä pienestäkin mittakaavasta - kunhan asumisen, palveluiden, liikkumisen, kaupunkiympäristön ja -kulttuurin palaset ovat kohdillaan. Vanhan rakennuskannan nivominen uudisrakentamiseen on tähän tehokas, ehkä välttämätönkin keino. Vanhan uudistaminen uudisrakentamisen tasoon tekee kuitenkin korjaamisesta usein mahdottoman kallista. Oulun Kulttuurikasarmit on yksi hyvä esimerkki kiinteistöjen fiksusta uusiokäytöstä. Ehkä vastaavia kokeiluja pitäisi ottaa rohkeammin mukaan uudisrakentamishankkeisiin.

Osallisista aktiivisiksi toimijoiksi

Vaikka osallistavaa kaupunkisuunnittelua tehdään jo maa- ja rakennuslain edellyttämänä, lienee epätietoisuus todellisista kaupunkikehityksen prosesseista yksi tekijä, miksi nykyiselle kaupunkikehitykselle ei välttämättä nähdä vaihtoehtoja tai siihen vaikuttaminen koetaan toivottomaksi. Se on harmi, sillä jolleivät kaupunkien organisaatiot, rakennus- ja sijoitusyhtiöt sekä kiinteistön- ja maanomistajat pysty toimimaan johdonmukaisesti yhteistyössä ja kaupunkilaisille avoimesti, eivät etenkään verrattain pienen kaupungin resurssit tule käytetyksi parhaalla mahdollisella tavalla, vaan tuloksena on “sitä mitä aina ennenkin”.

Uusi Kaupunki -kollektiivin tärkein viesti on kuitenkin se että joka tapauksessa muutos kohti parempia kaupunkeja syntyy alhaalta ylös. Toivomme että yhdessä paikallisten kanssa luodut visiot innostavat kaupunkien asukkaita, yrittäjiä, yhdistyksiä, opiskelijoita, työssäkäyviä, lapsia, eläkeläisiä, niin toreilla viihtyviä poliitikoita, kuin “maan alla” vaikuttavaa kulttuuriväkeä osoittamaan yhdessä että monipuolisemmalle, toimivammalle ja elävämmälle kaupungille on kysyntää. Parempaa kaupunkia pitää osata vaatia!

Jaakko Lehtonen, Hukkatila Oy

Oulun suunnittelua
Oulun suunnittelua Kuva: Hukkatila hukkatila 19

Uusi kaupunki -kollektiivi

  • Seitsemän nuorta kapinallista

    Seitsemän veljeksen uudet tulkinnat

    Mitä jos ei luettaisikaan Seitsemää veljestä suomalaisen 1800-luvun talonpoikaiselämän roisina kuvauksena, vaan tulkittaisiin veljeksiä yhteisöön sopeutumattomina kapinallisina tai peräti hylkiöinä, muukalaisina ja suvaitsevaisuuden opettajina. Saitko sinäkin Aleksis Kiven Seitsemän veljestä -romaanin luettavaksesi äidinkielen tunnilla?

  • Purevan hauska Huovinen

    Veikko Huovisen huumori ei ole hampaatonta

    Veikko Huovinen oli vain 24-vuotias luodessaan korpifilosofi Konsta Pylkkäsen. Havukka-ahon ajattelija saattaisi olla rasittava kaveri oikeassa elämässä, mutta kirjallisena hahmona hän on täydellinen.

  • Koivu ja tähti skoolaa kossupiimällä isänmaalle

    Pirkko Saision näytelmä sekoittaa myyttejä ja tragikomediaa

    Pirkko Saisio on kirjoittanut oman näkemyksensä Zacharias Topeliuksen Koivun ja Tähden tarinasta. Alkuteos antaa raamit, joiden puitteissa kirjailija kuljettaa humoristisina, raakoina väläyksinä maamme historiaa. Kansallisteatterin juhlanäytelmä on älyttömän hauska, tyly – ja kovin lohduton.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Ratkaisu tekstiilijätevuoriin: näin T-paitasi syntyy uudelleen

    Tuotat elämäsi aikana 1000 kg tekstiilijätettä.

    70 000 tonnia vaatteita ja kodintekstiilejä päätyy joka vuosi paremman puutteessa jätteenpolttolaitoksiin Suomessa. Mutta ei enää kauan! Iso osa siitä voidaan jatkossa kierrättää, kun puhkikulutetusta puuvillasta voidaan kemiallisesti synnyttää uutta kuitua. Jos VTT:n kehittämä tekniikka lyö läpi, poisheitettävästä puuvillasta polttoon joutuu enää 15 prosenttia.

  • Finalaska - unelma suomalaisesta osavaltiosta

    Suunnitelmat suomalaisten evakuoimiseksi Alaskaan.

    Talvisodan aikaan Suomesta oltiin huolissaan Yhdysvalloissa. Pieni ja sympaattinen Suomi näytti jäävän suuren Neuvostoliiton jyräämäksi. Yhdysvallat kuitenkin pysytteli vielä tuolloin erossa Euroopan sodista, eikä apua juuri herunut. Alkuvuodesta 1940 nuoret amerikkalaiset Robert Black ja Leonard Sutton laativat suunnitelman suomalaisten evakuoimisesta Yhdysvaltoihin.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Vuosisadan kirja on Sinuhe egyptiläinen

    Vuosisadan kirja on Sinuhe egyptiläinen

    Yleisö on äänestänyt Vuosisadan kirjaksi Mika Waltarin Sinuhe egyptiläisen. Onnea, Sinuhe! Voittaja julkistettiin Vuosisadan kulttuurigaalassa 18.10.2017. Toiseksi eniten ääniä sai Väinö Linnan Tuntematon sotilas ja kolmanneksi Väinö Linnan trilogia Täällä Pohjantähden alla.

  • Kuinka helppoa olikaan hermostuttaa kaikki! Avaruusromua 22.10.2017

    Miltä kuulostaa neljällä vanhalla Casiolla tehty musiikki?

    Ne olivat laitteita, joilla oli helppo saada läheiset raivon partaalle. Niissä oli usein normaalia pienempi pianokoskettimisto, jonkin verran automatiikkaa ja melko hupaisia soundeja. Ne olivat pieniä muovisia kosketinsoittimia. Varsinkin 1980- ja 90-luvuilla niihin törmäsi siellä täällä. Useimmiten niiden nimi oli Casio. Miltä kuulostaa neljällä vanhalla Casiolla tehty musiikki? Entä kun musiikkia tehdään kolmella rikkakasvilla? Miltä kuulostavat pujo, hevonhierakka ja pelto-ohdake? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Virolainen muusikko Raul Saaremets muistelee karua neuvostoaikaa: “Oikeus musiikkiin riistettiin minulta”

    Melodija-levy-yhtiö päätti mitä Virossa kuunneltiin.

    Neuvostoliitossa musiikkia tuotettiin vain valtiovallan tarkan kontrollin alla. Vuonna 1964 perustettiin kulttuuriministeriön alainen Melodija, joka oli maan ainoa levy-yhtiö lähes 30 vuotta. Sen alaisuudessa toimi käytännössä koko musiikkiteollisuus: levytysstudiot, levyjen valmistus ja jakelu, levykaupat sekä promootio.

  • Kitaranrakennusblogi, osa 5: Ensimmäinen kosketus

    Jonni Roos tekee ensimmmäiset sahaukset ja höyläykset.

    Puutavaraa hankittuani, aihioita katseltuani ja luettuani kitaranrakennusta koskevia kirjoja koitti vihdoin sitten se odotettu päivä, jolloin astuin ensi kertaa Omnian Nikkariverstaan ovesta sisään.

  • Kitaranrakennusblogi, osa 6: Parhaat mahdolliset neuvot

    Jonni Roos saa neuvoja kitaranrakentamiseen Kari Niemiseltä.

    Koska olen aloittelija, tarvitsen parhaat mahdolliset neuvot. Kitaranrakentaja Kari Nieminen tekee Versoul-tuotemerkillä kitaroita maailman huipulle. Mm. Rolling Stonesin Ronnie Woodilla ja ZZ Topin Billy Gibbonsilla on useita Niemisen rakentamia kitaroita. Kari koputtelee tuomaani ruusupuuotelaudan aihiota, ja kuuntelee. Helähdys on soiva ja se soi melko korkealta.

  • Kitaranrakennusblogi, osa 4: Puutavarakaupassa

    Jonni Roos menee ihan oikeaan puutavaramyymälään.

    Kerroin aikaisemmassa blogauksessani, että ostin kitaran rungon valmiiksi höylättynä ja liimattuna lankunpalana, ja sain vielä lisäksi kolme pitkälle tehtyä runkoaihiota kaupan päälle. Stratocaster- ja telecaster -tyyppiset kitarat tehdään usein lepästä, ja ostamani lankku on kotimaista tervaleppää. Kaulaan tarvitaan kuitenkin kovempaa ja jäykempää puuta, ja näissä kitaroissa tyypillinen kaulapuu on vaahtera.

  • Kitaranrakennusblogi, osa 3: Työkaluja, neuvoja ja kirjallisuutta

    Jonni Roos kertoo, mistä löysi kitaranrakennustietoa.

    Olen jo muutamien vuosien ajan ostanut halvalla eteen tulevia puutyökaluja ilman sen kummempaa tarkoitusta. Päätettyäni rakentaa kitaran, uskoin niille tulevan käyttöä. Autotallin perukoilla minulla oli avaamaton käsisirkkeli pakkauksessaan, pienehkö yläjyrsin, pienoispora ja akkuporakone. Rakentamisen alkuvaiheessa näiden käyttökelpoisuus kitaranrakennukseen oli kuitenkin minulle epäselvää.

  • Kitaranrakennusblogi, osa 2: Lentävä lähtö

    Jonni Roos ostaa runkoaihion ensimmäiseen kitaraansa.

    Kitaranrakennukseni sai lentävän lähdön. Muusikoiden.net -ilmoituspalastalla Esa ilmoitti myyvänsä kitaran rungoksi soveltuvan palan tervaleppää.

  • Rakenna oma soitin - osallistu KulttuuriCocktailin rakennushaasteeseen!

    Rakenna soitin - ja näytä meille mitä rakennat!

    Sinäkin voit rakentaa soittimen! Aloita nyt, ja lähetä meille päivityksiä siitä, miten rakentaminen edistyy. Tammikuun loppuun mennessä kutsumme rakentamiseen osallistuneet Ylen tiloihin Pasilaan, jossa ihmettelemme valmistuneita soittimia yhdessä. Soitin voi olla mikä tahansa soiva peli. Tee vaikka rumpu, triangeli tai kitara!

  • Unohdettu supertutkija Edvard Westermarck tutki insestiä ja puolusti naisia

    Viisi ydinkohtaa Edward Westermarckin elämäntyöstä

    Edvard Westermarckin (1862–1939) nimi tunnetaan hyvin maailmalla, mutta ei Suomessa. Tietämättömyyteemme saattaa vaikuttaa se, ettei hänen teoksistaan ole suomennettu kuin muutama eikä hänen elämäntarinaansa tunneta täällä juurikaan. Syytä olisi, koska Westermarck on vaikuttanut käänteentekevästi monella tieteen alueella.

  • Seitsemän nuorta kapinallista

    Seitsemän veljeksen uudet tulkinnat

    Mitä jos ei luettaisikaan Seitsemää veljestä suomalaisen 1800-luvun talonpoikaiselämän roisina kuvauksena, vaan tulkittaisiin veljeksiä yhteisöön sopeutumattomina kapinallisina tai peräti hylkiöinä, muukalaisina ja suvaitsevaisuuden opettajina. Saitko sinäkin Aleksis Kiven Seitsemän veljestä -romaanin luettavaksesi äidinkielen tunnilla?