Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Arkkitehtuuri pääkuva

Kerroksellista kaupunkia eli kuinka ottaa haltuun jättialue

Kaupunki uusiksi -sarjan ensimmäisessä jaksossa pohditaan kaupunkikehityksen isoja linjoja. Miten yhdistää jättikokoinen uudisrakentamisalue toimivaksi osaksi kasvavaa kaupunkia?

Oulussa Uusi Kaupunki -kollektiivin kuusi tiimiä saivat kaupungilta visioitavaksi laajan ratapiha-alueen ja pienteollisuusalueet sen reunoilta. Alueelle mahtuisi kokonaisuudessaan Oulun nykyinen keskusta. Kaksi tiimeistä pohti asemanseudun kehittämistä ja neljä muuta koko eteläisen ratapihan tulevaisuutta.

Sekä auto- että raskas raideliikenne vievät nykyisellään huomattavan paljon arvokasta tilaa Suomen kaupunkikeskustoissa. Ne jakavat kaupunkialueita ja tukkivat yhteyksiä niiden välillä. Usein maa-alueen omistaa valtion virasto joka tuo maankäytön suunnitteluun omat lisämausteensa. Tämä on tilanne myös Oulussa.

Suurista aluerakentamiskohteista tulee herkästi monotonisia ja yksiulotteisia. Työpajassa haettiinkin eri näkökulmia ja lähtökohtia kehittämiselle eri otsikoilla, kuten “Luova ratapiha” ja “Asumme ratapihalla” yhdessä kunkin teeman paikalliseksperttien avustuksella. Muutoin tiimien toivottiin ideoivan vapautuvan rata-alueen käyttöä lähes puhtaalta pöydältä 48-tuntisen työpajan aikana.

Syntyneissä suunnitelmissa Hukkatila esitti, miten uusien alueiden identiteetti, sekä uudisrakentaminen lähtisi käyntiin alueelta tunnistettujen “kulttuuripisteiden” ympärille. Kiinnostava kehitys saataisiin käyntiin tilojen ja tonttien väliaikaiskäytöillä, minkä kautta olisi mahdollisuus testata eri toimintojen taloudellista kantavuutta.

Rudanko-Kankkusen suunnitelmassa laajalle alueelle saadaan luonnetta tyypittelemällä asuminen erilaisiin typologioihin paikallisliikenteen uusien asemien ympärille - erottuvaa, eri mittakaavojen ja elämäntyylien asumista urbaaneista yhteisökortteleista superjoustaviin lofteihin.

Futudesign tarttui Oulun metropoliunelmiin ja loi näyttävän ja tehokkaan asemanseudun. Toistaiseksi toteutumaton matkakeskus ja uusi juna-asema ovat olleet kuuma puheenaihe Oulussa. Futun loihtima asema tarjoaa pohjoisen pääkaupungille vaikuttavan saapumisen julkisivuissa leikittelevällä Oulun klassikko-sloganilla.

Tv-jaksossa esiintyvien edellisten tiimien lisäksi suunnitelmia työstivät myös kolme muuta Uusi Kaupunki -kollektiivin jäsentä:

Pro Toton ajatuksena oli yhdistää radan jakama kaupunki sitä sitovilla suurilla rakennusmassoilla, sekä eri teemaisilla avoimilla kaupunkitiloilla. Kun alueen skaala on valmiiksi jättimäinen, miksi ujostella sen hyödyntämisessä.

Jadan fokuksena oli ratkoa kahtiajakautuneen kaupungin ongelmaa asemaseudulla, missä kaupunki kurottiin yhteen jatkamalla olemassa olevaa ruutukaavaa.

Studio Puisto tutki junaraiteen uudelleen linjaamista sekä poikittaisia kävely- ja pyöräyhteyksiä ja miten nämä yhdistäisivät alueen olemassa olevia palveluita sekä loisivat uusia. Erityisfokuksena oli liikunnan ja urheilun tukeminen alueella.

Suuruudenhulluutta vai tavoitteellisuutta?

Oulun kaupunki kutsuu itseään “Pohjoisen Skandinavian pääkaupungiksi ja metropoliksi”. Joitakin paikallisia tämä tuntui hieman naurattavan ja jopa puistattavan. Kieltämättä autoväylien halkomia pienteollisuusalueita tai uneliaita ja harmahtavia asuinkortteleita aivan keskustan ytimessä kiertäessä tietynlainen realismi nousi ajatuksiin. Toisaalta Oululla on jo oma pieni mutta leppoisan urbaani keskustansa. Onko siis suuriluontoinen visiointi turhaa ja pitäisikö Oulun tyytyä olemaan tavallinen maakuntakeskus yksi muiden joukossa?

Mielenkiintoista kaupunkia voi luoda monella tapaa ja urbaaniutta voi löytyä pienestäkin mittakaavasta.

Ehkä kyse ei ole pelkästään koosta ja komeudesta. Mielenkiintoista kaupunkia voi luoda monella tapaa ja urbaaniutta voi löytyä pienestäkin mittakaavasta - kunhan asumisen, palveluiden, liikkumisen, kaupunkiympäristön ja -kulttuurin palaset ovat kohdillaan. Vanhan rakennuskannan nivominen uudisrakentamiseen on tähän tehokas, ehkä välttämätönkin keino. Vanhan uudistaminen uudisrakentamisen tasoon tekee kuitenkin korjaamisesta usein mahdottoman kallista. Oulun Kulttuurikasarmit on yksi hyvä esimerkki kiinteistöjen fiksusta uusiokäytöstä. Ehkä vastaavia kokeiluja pitäisi ottaa rohkeammin mukaan uudisrakentamishankkeisiin.

Osallisista aktiivisiksi toimijoiksi

Vaikka osallistavaa kaupunkisuunnittelua tehdään jo maa- ja rakennuslain edellyttämänä, lienee epätietoisuus todellisista kaupunkikehityksen prosesseista yksi tekijä, miksi nykyiselle kaupunkikehitykselle ei välttämättä nähdä vaihtoehtoja tai siihen vaikuttaminen koetaan toivottomaksi. Se on harmi, sillä jolleivät kaupunkien organisaatiot, rakennus- ja sijoitusyhtiöt sekä kiinteistön- ja maanomistajat pysty toimimaan johdonmukaisesti yhteistyössä ja kaupunkilaisille avoimesti, eivät etenkään verrattain pienen kaupungin resurssit tule käytetyksi parhaalla mahdollisella tavalla, vaan tuloksena on “sitä mitä aina ennenkin”.

Uusi Kaupunki -kollektiivin tärkein viesti on kuitenkin se että joka tapauksessa muutos kohti parempia kaupunkeja syntyy alhaalta ylös. Toivomme että yhdessä paikallisten kanssa luodut visiot innostavat kaupunkien asukkaita, yrittäjiä, yhdistyksiä, opiskelijoita, työssäkäyviä, lapsia, eläkeläisiä, niin toreilla viihtyviä poliitikoita, kuin “maan alla” vaikuttavaa kulttuuriväkeä osoittamaan yhdessä että monipuolisemmalle, toimivammalle ja elävämmälle kaupungille on kysyntää. Parempaa kaupunkia pitää osata vaatia!

Jaakko Lehtonen, Hukkatila Oy

Oulun suunnittelua
Oulun suunnittelua Kuva: Hukkatila hukkatila 19

Uusi kaupunki -kollektiivi

  • Väinö Linna, väärin kerrottu ja oikein suututtu!

    Eihän se noin ollut. Väärin kirjoitettu!

    Minusta on aina tavattoman hauskaa, kun jotkut suuttuvat kaunokirjallisuuden kuvaamista tapahtumista ja sanovat että ei, eihän se noin ollut. Väärin kerrottu! Käsittääkseni tällöin luullaan, että aikoinaan jossain tapahtuneet asiat muuttuvatkin kirjan julkaisun myötä kirjalliseen muotoon ja maailma siitä luetun tekstin mukaiseksi.

  • Yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä

    Monenlaisia kansallisia henkilöitymiä Suomi-neidon lisäksi

    Miksi meillä on kansallisena symbolina heiveröinen neito, kun naapureilla on valkyriamaisia äitihahmoja miekkoineen? Usein kuulee väitettävän, että Suomi-neito on kehittynyt Suomen kartan muodosta. Siinähän näyttäisi olevan hameeseen pukeutunut henkilö käsivarsi kohotettuna.

  • Oikea joulu sielumusiikilla maustettuna

    The right x-mas

    "Suomessa oli jo 1990-luvun lopulla paljon maahanmuuttajia ja me mietimme ohjelmaan antirasistista teemaa. White christmas ei tuntunut hyvältä. Miksi se ei voisi olla vaikka black tai red christmas.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Timo Rautiaisen Tiernapojat - raskaalla poljennolla joulua kohti

    Timo Rautiainen

    Teeman Elävä arkisto toivottaa hyvää joulua itse kullekin säädylle ja lähtee tiernapoikien matkaan. Timo Rautiainen kertoo, miten tiernapojat taittuivat hevirockin tyyliin ja lopuksi näemme sen aidon ja alkupeärisen version. Tiernapojat Yle Teemalla: Torstaina 14.12. klo 23.11 Perjantaina 15.12. klo 14.55 Maanantaina 18.12.

  • Metsä huokaa ja hiljenee. Avaruusromua 17.12.2017

    Äänien ihmeellisessä maailmassa, metsissä ja maisemissa.

    Yhtäkkiä metsä hiljenee ympärillä. Linnunlaulu lakkaa ja metsä vaikenee. Valo tulee oudosta suunnasta. Kaikki on ylösalaisin. Kaikki on väärinpäin. Tuttu metsä on muuttunut vieraaksi paikaksi. Metsänpeittoon joutuneelle tulee omituinen, vieras olo. Metsänpeitto on suomalaisessa kansanuskomusperinteessä tila tai paikka, johon metsässä kulkeva ihminen tai kotieläin voi joutua. Metsänpeitossa kulkija joutuu metsänhaltijoiden ja maahisten maailmaan. Avaruusromussa seikkaillaan äänien ihmeellisessä maailmassa, metsissä ja maisemissa. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Star Wars: The Last Jedi - Hyvä, paha, hyvä, paha...

    Uusi Star Wars vetoaa vauhdilla ja söpöydellä

    Star Warsin uusi trilogia ilmestyy joka toinen vuosi, ja välivuosina tulee spinoff-elokuvia. Sarjan ensi-iltatahti alkaa olla äärirajoilla, joten on hyvä kysymys, miten uusi elokuva The Last Jedi kestää toiston ja arkipäiväistymisen. Uudessa sarjassa on otettu konservatiivinen linja sarjan uudistamiseen.

  • Väinö Linna, väärin kerrottu ja oikein suututtu!

    Eihän se noin ollut. Väärin kirjoitettu!

    Minusta on aina tavattoman hauskaa, kun jotkut suuttuvat kaunokirjallisuuden kuvaamista tapahtumista ja sanovat että ei, eihän se noin ollut. Väärin kerrottu! Käsittääkseni tällöin luullaan, että aikoinaan jossain tapahtuneet asiat muuttuvatkin kirjan julkaisun myötä kirjalliseen muotoon ja maailma siitä luetun tekstin mukaiseksi.

  • Yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä

    Monenlaisia kansallisia henkilöitymiä Suomi-neidon lisäksi

    Miksi meillä on kansallisena symbolina heiveröinen neito, kun naapureilla on valkyriamaisia äitihahmoja miekkoineen? Usein kuulee väitettävän, että Suomi-neito on kehittynyt Suomen kartan muodosta. Siinähän näyttäisi olevan hameeseen pukeutunut henkilö käsivarsi kohotettuna.

  • Kriisien, uppoamisten, surujen ja ilojen 1990-luku - lue vuosikymmenen klassikot e-kirjoina!

    Lukulista 1990-luvulle

    1990-luvun alussa Suomessa oli maan historian pahimpia lamakausia ja ennennäkemätön suurtyöttömyys. Neuvostoliitto hajosi, Euroopan kartta meni uusiksi ja Jugoslaviassa syyllistyttiin kansanmurhiin. Teknologian, kännyköiden ja pöytätietokoneiden kehitys synnytti www-tietoverkon ja auttoi Suomen lamasta. 90-luvulla kotimaiset romaanit nostivat esiin monia yhteiskunnallisia kysymyksiä, kuten ihmisten pahoinvoinnin, huolen Suomen asemasta Euroopassa sekä jatkuvan kasvun ideologian mahdottomuudesta. Afrikan ongelmista, nälästä, pakolaisuudesta, rikollisuudesta ja terrorismista kirjoitettiin 2000-luvun kriisejä ennakoiden, mutta ilmastomuutoksesta ei vielä oltu tietoisia.

  • Antti Heikkinen: Jag är en juntti!

    Puikulaperuna nenään ja loukkaantumaan.

    Lukeudun niihin juntteihin, jotka kouluaikoina näyttivät ruotsinkielelle keskisormea ja tuumivat, että ei jumalauta sisämaassa asuvan savolaisen tarvitse länsinaapurin kanssa kommunikoida.