Hyppää pääsisältöön

Näkökulma: Luonnollista liikuntaa ei ole!

roikuntahaaste, ihmisen evoluutio
Ihmisen kehityshistoria antaa vihjeitä siitä, millainen liikkumistapa on kulloinkin auttanut ihmistä selviytymään maapallolla. roikuntahaaste, ihmisen evoluutio Kuva: Markku Vahtila (valokuvat) & Milla Vahtila (kuvankäsittely) evoluutio

Harrastamme liikuntaa usein esimerkiksi siksi, että haluamme edistää terveyttämme. Mikä sitten on terveellistä liikuntaa? Kenties sellainen liikunta, joka on ihmiselle mahdollisimman luontaista eli johon olemme kehityshistoriamme aikana sopeutuneet, vai mitä luulette?

Edellisessä artikkelissani pohdin, miten ihminen on tarkoitettu liikkumaan, ja päätin nyt lähestyä aihetta juuri biologisen kehityshistoriamme sekä evoluution kautta.

Voisi nimittäin kuvitella, että se, millaiseksi olemme evoluution myötä kehittyneet, antaisi vastauksen siihen, millainen liikunta parhaiten soveltuu myös nykyihmiselle – toisin sanoen mitä liikkumistapaa varten me olemme kuin luodut.

Puussa flengailijasta metsästäjäksi

Kun pikakelataan ihmisen kehitys, niin löytyy heti muutama potentiaalinen ”luonnonmukainen” liikkumismuoto.

Ihmisen varhainen esi-isä on ollut puussa flengaamalla liikkuva ihmisapina. Vuosimiljoonien kuluessa nämä esi-isät siirtyivätkin puusta maan pinnalle ja kehittyivät liikkumaan pystyasennossa kävellen. Kävelystä kehittyi hiljalleen kyky juosta, mahdollisesti, jotta ihminen voisi paeta maan pinnalla uhkaavia petoja ja siten selviytyä paremmin hengissä. Hiljalleen juoksutaidon rinnalle kehittyi metsästystaito ja esimerkiksi kyky saalistaa keihästä heittämällä.

Voisiko siis olla niin, että roikkuminen, käveleminen, juokseminen ja heittäminen ovat meille luontaisia liikuntamuotoja, joita kenties nykyihmisenkin olisi hyvä harrastaa?

Vastaus ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen – siitä vähän esimakua seuraavien kysymys-vastaus -pohdintojen kautta.

Millaiseksi liikkujaksi evoluutio on ihmisen muokannut?

Evoluutio ei ensinnäkään pyri mihinkään tavoitteelliseen päämäärään tai kehittämään eliöitä johonkin tiettyyn suuntaan. Evoluution myötä eliöt pikkuhiljaa muuttuvat siten, että ne sopeutuvat paremmin niitä ympäröiviin olosuhteisiin, selviävät hengissä ja pääsevät jatkamaan sukua. Ihmisen liikkumiskykykin on siten historian aikana muotoutunut sellaiseksi, että se palvelisi mahdollisimman hyvin hengissä säilymistä ja lajin jatkumista.

Olemme kehittyneet puusta toiseen flengaavista ihmisapinoista eli roikkuminen on meille luonnollista?

Siitä on miljoonia vuosia, kun esi-isämme elelivät puissa. Sen jälkeen ihmisen anatomia on muuttunut paljon. Olemme kehittyneet siten, että olemme muun muassa sopeutuneet pystyasennossa liikkumiseen sekä siihen, että pystymme käyttämään ylävartaloamme monipuolisesti erilaisiin toimintoihin, kuten heittämiseen.

Kätemme ovat myös kehittyneet erilaisiin sorminäppäryyttä vaativiin tehtäviin. Kaikki tämä on tapahtunut sen kustannuksella, ettei anatomiamme enää mahdollista samanlaista puissa liikkumistapaa kuin mitä esi-isämme joskus hyödynsivät.

Mutta käveleminen ja juokseminen sitten ainakin ovat meille optimaalisia liikkumistapoja.

Kyllä, mutta nykyään juoksemme aina kengät jalassa, jolloin askelluksemme on erilainen kuin mitä se on ollut aikana, jolloin ihminen esimerkiksi eli metsästyskulttuurissa. Lisäksi, kun nykyihminen lähtee lenkille, niin hänen tavoitteena on usein kuluttaa mahdollisimman paljon kaloreita, jotta hän laihtuisi.

Evoluution näkökulmasta taas on optimaalista, että eliöt liikkuvat mahdollisimman energiatehokkaasti eli siten, että ne kuluttaisivat mahdollisimman vähän energiaa ja siten säästäisivät resursseja. Näin ollen emme siis juokse sillä tavoin tai niistä motiiveista, joihin evoluutio on meidät ”luonut”.

No mutta olisiko sentään se heittäminen nykyihmiselle terveellinen liikuntamuoto?

Heittämistaito on kehittynyt ihmiselle melko myöhään ja siten ihminen kykenee kyllä vielä anatomisesti hyvin heittämään, kun taas puusta toiseen svengailu on nykyihmiselle mahdotonta.

On kuitenkin hassua perustella jonkin liikuntamuodon terveellisyyttä evoluutiolla tai ”luonnollisuudella”, sillä itse asiassa luonnossa eliöt liikkuvat vain silloin, kun se on välttämätöntä esimerkiksi ruuanhankinnan, selviytymisen tai lisääntymisen kannalta. Liikkuminenhan kuluttaa paljon energiaa ja on siten eliöille kallista, ja lisäksi siihen liittyy paljon riskejä.

Lisäksi meille terveys merkitsee usein myös pitkään elämistä. Evoluutiivisesti ei kuitenkaan ole mitään perustetta sille, että ihmisen pitäisi elää kovinkaan vanhaksi. Riittää, että selviämme aikuisiksi ja ehdimme lisääntyä sekä kasvattaa jälkeläisemme aikuisiksi.

Sille, että liikumme jotta pidentäisimme elinikäämme, ei ainakaan löydy perusteita evoluutiosta. Ihmistä kun ei ole tarkoitettukaan kestämään loputtomiin.

Luonnollista liikuntaa ei olemassakaan?

Ihmisen kehityshistoriasta voi toki etsiä liikuntamuotoja, jotka ovat auttaneet meitä selviämään ja sopeutumaan kulloinkin vallitseviin olosuhteisiin ja elintapoihin.

Kysymys liikunnan ”luonnollisuudesta” lienee kuitenkin täysin absurdi, sillä nykyliikunnassa pyrimme sellaisiin tavoitteisiin, joilla ei ole merkitystä esimerkiksi selviytymisemme, lisääntymisemme tai evolutiivisen kelpoisuutemme kanssa.

"Luonnollinen" liikkuja liikkuu mahdollisimman vähän - kuten vain sohvalta jääkaapille.

Me esimerkiksi nostamme ahterimme irti sohvasta ja lähdemme lenkille, jotta laihtuisimme – emme siksi, että se olisi meille täysin välttämätöntä. Ulkonäköpaineiden lisäksi vallitsevat terveyskäsitykset, pitkän iän haikailu sekä sosiaalinen paine ja liikuntatrendit kiskovat meitä hikoilemaan, ei luontomme.

Sillä jos luonnon säännöillä mentäisiin, niin meistä se kaikken ”luonnollisin” liikkuja olisi kenties se, joka liikkuu ainoastaan sen verran kuin on aivan pakko (kuten sohvalta jääkaapille tai lisääntymiskumppanin kainaloon) ja säästää siten energiaa ja minimoi liikkumiseen liittyvät riskit.

Tämä ei toki ehkä ole fyysisen tai henkisen terveytemme kannalta järkevintä, mutta evoluutiomme ei olekaan tähdännyt siihen, että voimme mahdollisimman hyvin tai viihdymme täällä maailmassa parhaalla mahdollisella tavalla. Se on luonut meidät selviytymään ja jatkamaan elämää.

Mutta koska biologinen liikkumistapamme ei enää juuri vaikuta selviytymiseemme tässä maailmassa, niin voimme rauhassa liikkua siten kuin haluamme – oli se sitten luonnollista tai ei.

Artikkelia varten on haastateltu paleontologi Suvi Viranta-Kovasta Helsingin yliopistolta.

Katso myös liikuntaa ja terveyttä käsitellyt Prisma Studion jakso, jossa käsiteltiin mm. roikkumista ja luomuliikuntaa (28.10.2014):

Kommentit