Hyppää pääsisältöön

Henrik VIII nai politiikan ja taiteen perusteella

Englantia vuosina 1509–1547 hallinnut kuningas Henrik VIII tunnetaan erityisesti kuudesta avioliitostaan. Eeva Luotosen radio-ohjelmassa ruoditaan Tudor-suvun pitkäaikaisen hallitsijan kahta ensimmäistä avioliittoa. Kai Lehtonen paljastaa, miten kuvataide vaikutti olennaisesti Henrikin naimakauppoihin.

Englannin kuninkaaksi 18-vuotiaana noussut Henrik VIII halusi tulla tunnetuksi sotilaallisista saavutuksistaan.

"Mutta hänet muistetaan etupäässä näistä kuudesta vaimostaan", totesi toimittaja Eeva Luotonen radio-ohjelmassaan vuonna 2009. Hänen kanssaan keskustelemassa Henrikin kahdesta ensimmäisestä avioliitosta oli filosofian tohtori Maria Salenius. Keskustelun ponnahduslautana naiset käyttivät kahta hyvin erilaista teosta Henrikin elämästä: William Shakespearen viimeistä näytelmää Henrik VIII vuodelta 1613 sekä vuonna 2007 alkanutta tv-sarjaa The Tudors.

Henrikin ensimmäinen vaimo oli Katariina Aragonialainen, Espanjan kuningas Ferninand II:n ja kuningatar Isabellan nuorin tytär. Avioliitolla oli selkeä poliittinen tavoite saada linkki Englannin ja Espanjan välille. Saleniuksen mukaan Henrikin kaikki muutkin avioliitot olivat politiikkaa.

Henrikin ja Katariinan avioliittoa hiersi poikalapsien puuttuminen. Kun sitten Henrik rakastui hovineiti Anna Boleyniin 1520-luvulla, hän alkoi järjestää ensimmäisen avioliittonsa mitätöintiä. Paavi Klemens VII ei kuitenkaan antanut lupaa mitätöinnille, ja tämä sysäsi liikkeelle Englannin irtautumisen roomalaiskatolisen kirkon alaisuudesta. Henrikistä tuli anglikaanisen kirkon pää. Henrik nai Annan salaa 1530-luvun alussa seitsemän vuoden platonisen suhteen jälkeen.

Sekä Katariina että Anna esitetään The Tudors-tv-sarjassa vahvoina naisina. Henrikin kuudesta vaimosta merkittävimmäksi Luotola arvioi Katariinan – kuuluisimmaksi Annan. Salenius muistutti Englannin ja koko maailman muuttuneen merkittäväksi Anna Boleynin aikana. Henrikin rakastuminen protestanttiseen Annaan vähintäänkin vauhditti Englannissa tapahtunutta uskonpuhdistusta, Salenius arvioi. Henrikin ja Annan avioliitosta syntyi myös Elisabet I, josta tuli vahva ja pidetty Englannin kuningatar vuosina 1558–1603.

Kuvataide vaikutti Henrikin neljännen vaimon valinnassa

Anna Boleynin otettua paikkansa kuninkaan rinnalla Katariinan kohtalona oli joutua eristyksiin ja kuolla kaukana hovielämän loistosta vuonna 1536. Samana vuonna Anna Boleyn taasen joutui mestattavaksi aviorikoksesta ja maanpetoksesta syytettynä oltuaan kuningatar vain kolme vuotta. Ainoastaan yksitoista päivää Annan kuoleman jälkeen Henrik avioitui hovineito Jane Seymourin kanssa, joka kuoli seuraavana vuonna lapsivuoteeseen.

Kai Lehtinen paljasti Historiaa pitkin poikin -ohjelmassa vuonna 1986, että Janen kuoleman jälkeen kuvataiteella oli merkittävä rooli Henrikin seuraavan vaimon valinnassa. Silloin Henrik alkoi etsiä uutta vaimoa hovin ulkopuolelta.

Henrik lähetti hovimaalari Hans Holbeinin maalaamaan vaimoehdokkaiden muotokuvia useampaan maahan. Tanskassa Holbein maalasi prinsessa Kristiinan ja Saksassa Kleven prinsessa Annan muotokuvat. Muotokuvien perusteella Henrik allekirjoitti sopimuksen avioliitosta Anna Kleveläisen kanssa vuonna 1539. Kun Henrik sitten kohtasi maalauksen Annan kasvotusten, pettyi hän karvaasti uuden vaimonsa ulkomuotoon.

Näin Lehtinen pohti kuvataiteen merkitystä historian kulkuun:

"Ajatelkaahan jos Holbein olisi sattunut korostamaan Kristiinan silmäin välkettä, puseron nousua taikka tukan kiharaa hiukan toisin, Pohjoismailla ja Englannilla saattaisi olla nyt enemmän yhteistä historiaa."

Teksti: Sonja Fogelholm

  • Miten Ulrika Wilhelmina Johnsonista tuli Minna Canth?

    Minna Canth oli kirjailija, naisasianainen ja liikenainen.

    Minna Canth (1844–1897) oli suomalainen kirjailija, lehtinainen, liikenainen ja yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka omilla toimillaan ja kirjoituksillaan pyrki parantamaan köyhien, heikompiosaisten sekä tyttöjen ja naisten asemaa. Monet hänen kaunokirjallisista teoksistaan ovat suomalaisen kirjallisuuden klassikoita. Canthin syntymäpäivä 19. maaliskuuta on tasa-arvon päivä ja se on ollut liputuspäivä vuodesta 2003 alkaen. Artikkeli koostuu Yleisradiossa esitetyistä ohjelmista sekä Minna Canthin kirjeistä ja lehtikirjoituksista, joita on julkaistu myös monissa teoksissa.

  • "Kaikki murheet poistaa kunnon rock'n'roll-show" – Maija Vilkkumaa nousi sukupolvensa lauluntekijöiden suunnannäyttäjäksi

    Kooste Maija Vilkkumaan urasta vuosien varrelta.

    Laulaja-lauluntekijä Maija Vilkkumaa on kuulunut suomalaisen populaarikulttuurin vakionimiin jo 1990-luvulta lähtien. Hänen musiikkitaipaleensa on sisältänyt ikivihreitä hittejä, täysiä keikkasaleja ja lukuisia listaykkösiä. Myöhemmällä urallaan Maija Vilkkumaa on myös sanoittanut kappaleita muille artisteille ja toiminut kirjoittajana. Elävä arkisto keräsi yhteen Vilkkumaan haastatteluita, live-esiintymisiä ja musiikkivideoita vuosien varrelta.

  • Sata majavaa iskee tulta – vai miten se meni? Testaa, tunnetko suomalaiset euroviisuklassikot!

    Testaa, oletko Euroviisujen lyriikkamestari!

    Suomen euroviisutaival on ollut vähintäänkin monenkirjava. Esitykset ovat sisältäneet niin hevareita, huilumiehiä kuin hirviöitäkin. Sijoitukset ovat olleet pohjamudista jopa kirkkaimpaan kärkeen. Tässä leikkimielisessä testissä pääset kokeilemaan, miten hyvin tunnet suomalaiset euroviisuklassikot! Testin jälkeen voit virittäytyä viisutunnelmaan alta löytyvien videoiden myötä.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Miten Ulrika Wilhelmina Johnsonista tuli Minna Canth?

    Minna Canth oli kirjailija, naisasianainen ja liikenainen.

    Minna Canth (1844–1897) oli suomalainen kirjailija, lehtinainen, liikenainen ja yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka omilla toimillaan ja kirjoituksillaan pyrki parantamaan köyhien, heikompiosaisten sekä tyttöjen ja naisten asemaa. Monet hänen kaunokirjallisista teoksistaan ovat suomalaisen kirjallisuuden klassikoita. Canthin syntymäpäivä 19. maaliskuuta on tasa-arvon päivä ja se on ollut liputuspäivä vuodesta 2003 alkaen. Artikkeli koostuu Yleisradiossa esitetyistä ohjelmista sekä Minna Canthin kirjeistä ja lehtikirjoituksista, joita on julkaistu myös monissa teoksissa.

  • Norman Granz – Kaikkien aikojen jazz-impressaari

    Tuhansien jazzkonserttien ja viiden jazzlevymerkin isä

    Jazzlegendat Suomessa – arkistot aukeavat -sarja tarjoaa huikean kattauksen Suomessa 60-luvulla esiintyneiden amerikkalaisten jazztähtien konsertteja. Täällä promoottorina toimi Paavo Einiö, suomalaisen kevyen musiikin moniottelija, mutta kuka oli amerikkalaiset jazzlegendat Eurooppaan tuonut Norman Granz?

  • "Kaikki murheet poistaa kunnon rock'n'roll-show" – Maija Vilkkumaa nousi sukupolvensa lauluntekijöiden suunnannäyttäjäksi

    Kooste Maija Vilkkumaan urasta vuosien varrelta.

    Laulaja-lauluntekijä Maija Vilkkumaa on kuulunut suomalaisen populaarikulttuurin vakionimiin jo 1990-luvulta lähtien. Hänen musiikkitaipaleensa on sisältänyt ikivihreitä hittejä, täysiä keikkasaleja ja lukuisia listaykkösiä. Myöhemmällä urallaan Maija Vilkkumaa on myös sanoittanut kappaleita muille artisteille ja toiminut kirjoittajana. Elävä arkisto keräsi yhteen Vilkkumaan haastatteluita, live-esiintymisiä ja musiikkivideoita vuosien varrelta.

  • Sata majavaa iskee tulta – vai miten se meni? Testaa, tunnetko suomalaiset euroviisuklassikot!

    Testaa, oletko Euroviisujen lyriikkamestari!

    Suomen euroviisutaival on ollut vähintäänkin monenkirjava. Esitykset ovat sisältäneet niin hevareita, huilumiehiä kuin hirviöitäkin. Sijoitukset ovat olleet pohjamudista jopa kirkkaimpaan kärkeen. Tässä leikkimielisessä testissä pääset kokeilemaan, miten hyvin tunnet suomalaiset euroviisuklassikot! Testin jälkeen voit virittäytyä viisutunnelmaan alta löytyvien videoiden myötä.

  • Kummelin Ympäristöruudun ohjeistamispäällikkö Jaakko Parantainen ja asioiden tilat

    Kummelin Ympäristöruudun kaikki haastattelut vuosilta 91–99

    Ohjeistamispäällikkö Jaakko Parantaisella (Heikki Silvennoinen) on monia titteleitä ja paljon sanottavaa, mutta usein puhetta piisaa enemmän asian vierestä. Voisi sanoa, että hän ei ole haastateltava helpoimmasta päästä. Ympäristöruudun Eero Kakon (Olli Keskinen) ja Parantaisen pohdintoja yhteiskunnasta esitettiin Kummeli-ohjelmassa vuosina 1991–1999.

  • Love Parade kasvoi piskuisesta mielenosoituksesta maailman suurimmaksi teknomusiikkitapahtumaksi

    Rakkauden ja suvaitsevaisuuden Love Parade Ylen uutisissa

    Maailman suurin teknomusiikkitapahtuma Love Parade järjestettiin ensimmäisen kerran Berliinissä vuonna 1989. Virallisesti poliittinen mielenosoitus muuntui vuosien myötä huvitilaisuudeksi, johon osallistui parhaimmillaan yli miljoona ihmistä. Vuosien saatossa Ylen uutiset on raportoinut tanssikansan keskeltä useaan otteeseen.

  • Unelmien maa rakennettiin Norjaan öljyrahalla, ihmishengillä ja ympäristötuhoilla

    Norjan vaiheikas öljyhistoria synnytti menestyssarjan.

    Pohjanmerellä 1969 tehty ennätyssuuri öljylöytö käynnisti muutoksen, joka teki pienestä kalastajavaltiosta johtavan öljymaan. Uusi teollisuus ajoi Norjan yhteiskunnalliseen murrokseen, jota menestyssarja Unelmien maa (Lykkeland) kuvaa. Katastrofaalinen öljyvuoto ja yli sata ihmishenkeä vaatinut porauslautan kaatuminen muistuttivat norjalaisia, että öljyseikkailu ei ole pelkkää rahantuloa.

  • Hiihtokoulussa vedettiin sukset jalkaan ysäritunnelmissa

    Pikku Kakkosen hiihtokoulu opetti hiihdon saloihin.

    Ysärimuotia ja -fiilistä tarjoileva Hiihtokoulu opetti lama-ajan lapsille hiihtämisen perusteita. Hiihtokoulu esitettiin Pikku Kakkosessa ensimmäistä kertaa vuonna 1996 ja sen oppeja voi katsoa nyt pysyvästi Areenasta.

  • ”Nyt sattu muuten Juhaa leukaan” – Kummelin Koistisen kootut kikkailut

    Legendaarinen ja hyväleukainen hätähousu vauhdissa.

    Juha Koistinen jos kuka on syntynyt muurahaisia housuissaan. Mies käyttää käytännössä kaiken vapaa-aikansakin holtittomaan kikkailuun ja heilumiseen. Maskuliinisella leukaluustolla varustettu veikkonen pitää kuitenkin koheltamisellaan työpaikkansa ilmapiirin keveänä. Timo Kahilaisen esittämän Koistisen kikkoja nähtiin Kummelissa vuosina 1993 sekä 1994.