Hyppää pääsisältöön

Anna Laine: Svetlana Rönkkö, tee venäläisistä kivoja!

Toimittaja Anna Laine
Toimittaja Anna Laine Kuva: Yle, Jyrki Valkama anna laine

Minulla on suuria odotuksia Svetlana Rönkön suhteen. Hän on yksi pari viikkoa sitten alkaneen Putous-ohjelman sketsihahmoista, jotka jälleen kisaavat paremmuudesta. Svetlana Rönkkö parodioi venäläistä, hieman Alla Pugatsovan kaltaista naista, joka heti ensitöikseen suuteli kiihkeästi ohjelman juontaja Heikki Paasosta suoraan suulle – suurieleisesti ja ylittäen räikeästi suomalaisille tärkeän henkilökohtaisen rajan: suunnilleen käsivarren mitta.

Svetlana Rönkkö puhuu suomea ljiudentuneella aksentilla. Hänellä on valtava tukkapehko ja hänen mielestään kaikki on hieman tjuhmaa. Mutta ennen kaikkea hän on loistava karikatyyri avarasydämisistä, avoimista ja maailmaa syleilevistä venäläisistä.

Kyllä! Heitäkin on! Viime aikoina kuva Venäjästä on ollut niin masentava ja ahdistava, että tuntuu melkein mahdottomalta muistaa, kuinka kaikkialla, ihan kaikkialla, on myös kauniita, hauskoja ja hyväntahtoisia ihmisiä. Myös Venäjällä. Kukaan ei takuulla pysty hyväksymään Venäjällä tehtäviä ihmisoikeusloukkauksia tai sodanlietsontaa naapurivaltioissa, mutta edes huonoina aikoina ei saa unohtaa, että Venäjälläkin on äärimmäisen sydämellisiä ihmisiä, jotka haluavat vain hyvää. Mielestäni Putouksen Svetlana Rönkkö muistuttaa juuri tästä.

Mieleeni on kuitenkin hiipinyt yksi epämiellyttävä kysymys. Onko Svetlana Rönkön hahmo rasistinen? Olen pohtinut voisiko tv-ohjelman sketsihahmo olla yhtä railakkaasti esimerkiksi somali? Tai romani?

Siis muistatteko te Naima-Aslakin ja Soikiapään? 80-lukulaisen huumorinkukan eli Hymyhuulet-ohjelman poromiehet, jotka kännissä laukkasivat pitkin tunturia ja lauloivat ”nunnukhanunnukha lailailailaa” ja lähtivät jokaisen sketsin lopussa ”Luostholle lysthinpithoon”. Naima-Aslak ja Soikiapää aiheuttivat tiukkaa keskustelua siitä, levittivätkö Aake Kallialan ja Pirkka-Pekka Peteliuksen esittämät hahmot stereotyyppistä kuvaa saamelaisista.

Eihän se kuva kaunis ollut, juovuksissa loilottavat saamelaiset, tekemässä milloin mitäkin. Vaikka huumori itsessään perustuu usein ja ihan lähtökohtaisesti stereotypioille nauramiselle, on ymmärrettävää, että kyllä se voi mielen pahoittaa.

Mutta palaan vielä Putouksen Svetlana Rönkköön. Mitäpä jos sketsihahmo olisikin vaikka somalialainen Halima Abdullah al Pulla, joka vitsailisi mustan säkin sisältä ja kertoilisi mitä kaikkea jännää sieltä löytyy? Sketsin päätteeksi hän aina kehaisisi, että taas mennään, hakemaan sossusta kymmenennet lastenvaunut. Hmm, nauraisimmeko me Halimalle yhtä riemuissamme kuin Svetlanalle?

Rasismi on vaikea määriteltävä, kun se verhotaan huumoriin ja kuorrutetaan naurulla.

Suomessa tuntuu olevan täysin sallittua suhtautua halveksivasti tai jopa rasistisesti juuri venäläisiin. Venäjän läheisyys, kinkkinen yhteinen historia ja äärimilleen pingottunut nykytilanne ovat ymmärrettävä selitys kiristyneisiin suhteisiin, mutta tekeekö se naurusta kuitenkaan sen sallittavampaa?

Rasismi on vaikea määriteltävä, kun se verhotaan huumoriin ja kuorrutetaan naurulla. On niin helppo vain sanoa, että ”vitsi, vitsi!” Huumori on yksi niistä muodoista, jotka kuvastavat ennakkoluulojamme, kuten muitakin julkisia yhteiskunnallisia diskursseja.

Luin artikkelin, jossa kerrottiin yhdysvaltalaiskoomikko Dave Chapellesta. Hänen sketsinsä ammentavat usein aiheensa juuri rotuennakkoluuloista ja stereotypioista. Chapellen kerrotaan päättäneen televisio-shownsa sen jälkeen, kun näki valkoisen miehen nauravan LIIAN kovasti tietylle sketsille. Kyse on siis siitä, miten me nauramme ja mille.

Sanoin heti alkuun, että minulla on suuria odotuksia Svetlana Rönkön suhteen. Se johtuu siitä, että uskon ja toivon sketsihahmon tuovan lämpöä suhteisiimme venäläisten kanssa. Onnistuessaan Svetlana saa meidät nauramaan lämpimästi yhdessä, suomalaiset ja venäläiset.

Kommentit
  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

  • Avaruusromua: Mistä se tuli?

    Mistä tuli ajatus?

    Mistä tuli ajatus? Tätä pohtii historiantutkija, professori Yuval Noah Harari. Hän muistuttaa meitä siitä, että me emme hallitse ulkopuolellamme olevaa maailmaa. Hän toteaa, että me emme myöskään hallitse sitä, mikä tapahtuu ruumiimme sisällä. Me emme myöskään hallitse omia aivojamme, hän sanoo ja huomauttaa, että tämän kaiken ymmärtäminen voi auttaa meitä. Miten tämä liittyy taiteelliseen luomiseen? Liittyykö tämä musiikkiin? Toimittajana Jukka Mikkola.