Hyppää pääsisältöön

Jouko Harjanne soittaa musiikkia, ei trumpettia

trumpetisti Jouko Harjanne
trumpetisti Jouko Harjanne Kuva: Kimmo Varjoranta jouko harjanne

Jouko Harjanne sai RSO:n soolotrumpetistin paikan kolmekymmentä vuotta sitten. ”Orkesteri on kehittynyt vuosien varrella valtavasti, ja myös kansainvälistynyt – aloittaessani 1984, kaikki vaskisoittajat olivat suomalaisia.” Trumpettikirjallisuuden tunnetuinta klassikkoa, Haydnin konserttoa Jouko on esittänyt yli parikymmentä kertaa. Haasteita teoksen soittamisessa silti aina riittää. ”Konsertto paljastaa nopeasti esittäjän musikaalisuuden tason. Lisäksi se on niin tunnettu, että kaikilla on tietty käsitys siitä, miten se pitäisi soittaa.” Harjanne esittää konserton RSO:n solistina 29.10.

Ensimmäisen kerran Jouko muistelee esittäneensä Haydnin konserton 1978 Tampereen Konservatorion orkesterin solistina. ”En muista esityksestä mitään muuta kuin, että esitin teoksen B-trumpetilla, vaikka vakiintunut tapa on esittää se Es-trumpetilla. Se oli varmasti paljon vaikeampaa, mutta ei sitä silloin nuorempana osannut pelätä”, nauraa Jouko. Oman orkesterin solistina kotisalissa soittaminen on kaksipiippuinen juttu. ”Toisaalta se on kivaa, mutta toisaalta kotikentällä onnistuminen tuo paineitakin.”

Trumpetti on muutakin kuin torisoitin

Vaskimusiikkiin liittyy usein mielikuva kovaäänisesti pauhaavasta soittimesta, jota toreilla tuutataan. Joukoa tämä yksipuolinen kuva harmittaa. ”Usein saa lehdestä lukea kuinka esimerkiksi vaskimusiikkifestivaali ’töräytettiin’ käyntiin. Eihän pianistinkaan todeta ’pimputtavan’ tai viulistin ’vinguttavan’.” Itse hän vertaisi vaskipuhaltimien soittoa laulamiseen. ”Hengitys on siinä samalla tavalla tärkeässä roolissa, ja lauluäänen tapaan myös trumpetin soundia voi värittää.”

Tärkeintä on innostava opettaja

Trumpetissa on kolme venttiiliä, joilla säädellään äänen korkeutta. Vielä tärkeämpää on kuitenkin oppia ansatsi eli huuliote, jolla suukappaleeseen puhaltamalla saadaan ääni aikaan. Soittimessa riittää teknisiä haasteita, mutta Joukon mielestä niitä ei saisi jäädä liikaa miettimään. ”Sanon aina oppilaille, että älkää soittako trumpettia vaan soittakaa musiikkia.”
Jouko pitää säännöllisesti mestarikursseja ympäri maailmaa ja on vuodesta 2012 asti toiminut japanilaisen Senzoku Gakuen College of Music -korkeakoulun vierailevana trumpettiprofessorina. Uuden trumpetistisukupolven kouluttamisessa hän korostaa alkuopetuksen merkitystä. ”Nostan todella paljon hattua pienten lasten opettajille. Kaikki on kiinni heidän tekemästään perustyöstä, jolla joko karkotetaan kyllästynyt oppilas pois tai koukutetaan niin, että hänestä tulee huippusoittaja.” Joukolla itsellään oli onni päästä juuri tällaisen opettajan oppilaaksi. ”Soittaisin varmasti vain hyvänä harrastelijana jossakin Rauman soittokunnassa ilman opettajaani Raimo Sarmasta”, hän kiittelee.

Kesät kuluvat Lieksassa

Jouko Harjanne on toiminut Suomen suurimman ja kansainvälisimmän vaskitapahtuman, Lieksan Vaskiviikkojen taiteellisena johtajana vuodesta 1997. Heinä-elokuun vaihteessa järjestettävällä festivaalilla on konserttien lisäksi opetusta ja joka vuosi kansainvälinen kilpailu jossakin vaskisoittimessa.
Festivaalin johtamisen lisäksi Jouko esiintyy maailmalla solistina ja levyttää ahkerasti. Vähäinen vapaa-aika kuluu kuskatessa lapsia harrastuksiin. ”Koripallotreenejä on viisi kertaa viikossa”, Jouko nauraa. Mutta osaa hän rentoutuakin. ”Parasta on olla vain jouten, eikä tehdä mitään. Toisaalta teatteriin lähden kyllä heti, jos joku pyytää.” Musiikkia ei tämäkään muusikko mielellään vapaalla kuuntele. ”Melusaastetta on päivän aikana ihan tarpeeksi.” Silloin tällöin hän laittaa kuitenkin oopperalevyn soimaan ja nauttii hyvää punaviiniä lasillisen tai kaksi.

Satu Kahila