Hyppää pääsisältöön

Luontokuvaaja hirviperheen vieraana

Naarashirvi makaa lumessa pakkasella.
Naarashirvi lepäilee lumessa ennen nukahtamistaan. Naarashirvi makaa lumessa pakkasella. Kuva: Heikki Willamo hirvi

Karjalohjalainen luontovalokuvaaja ja –kirjailija Heikki Willamo seurasi hirviperheen elämää läheltä kokonaisen talven ajan. Willamo on yllättynyt siitä, miten yhdentekevä hirvi tuntuu suomalaisille olevan.

Hirvi on Heikki Willamolle tärkeä eläin. Jo lapsuudesta hän muistaa hienon hetken, kuinka hirvi vasoineen juoksi kotipihan läpi siististi puutarhakäytäviä pitkin ja ui sitten yli Kruunuvuorenselän Laajasaloon.

Aikuisiällä ehkä hienoin kokemus on ollut nähdä hirviemän nukahtavan vain reilun kymmenen metrin päässä.

Hieno hetki, yksi parhaita luonnossa kokemiani.

- Istuin männyn tyvellä ja nautin siitä, että olin saanut suuren eläimen luottamuksen näin täydellisesti. Hieno hetki, yksi parhaita luonnossa kokemiani, Willamo kertoo.

Willamo sai seurata hirviemän ja sen kahden vasan elämää läheltä koko talven.

- Välillä hirvet katosivat minulta viikoksi tai pariksi, mutta aina löysin ne lopulta uudelleen ja pääsin taas niiden seuraan.

Lysti loppui, kun lumi suli ja jäljitysmahdollisuudet katosivat. Naaras vieroitti vasat ja katosi synnyttämään uusia. Myöhemmin kesällä Willamo kohtasi vasat ja naaraan muutaman kerran, mutta uuden pikkuvasan myötä naarashirvi ei enää suostunut päästämään ihmistä lähelleen.

Hirvi pyllymäessä

Willamo on myös päässyt näkemään, miten hirvet laskivat talvella pyllymäkeä.

- Ne tulivat niin jyrkästä paikasta alas, että homma meni pyllymäen laskuksi. Näin ne tekevät varmaankin vain paetessaan, rauhassa ollessaan ne kiertäisivät paremmasta paikasta, Willamo arvelee.

Hirvellä on vahvat luut.

Hirvet päätyivät sellaiseen kivikkoon, että sieltä olisi luullut olevan mahdotonta päästä pois ehjin jaloin. Mutta hirvellä on vahvat luut.

- Ei ihme että hirven luut ovat kivikaudella olleet haluttua tavaraa.

Hirven kunnia pitäisi palauttaa

Willamoa kiinnostaa erityisen paljon hirveen liittyvät myytit. Hirvi on yleinen aihe kalliomaalauksissa ja myös kansanrunoissa se esiintyy usein. Sen sijaan kansansaduissa hirvi loistaa poissaolollaan.

Kansansaduissa hirvi loistaa poissaolollaan.

- Ruotsalaisissa kansansaduissa hirvi on mukana, mutta ei Suomessa, Willamo ihmettelee.

Yksi syy, miksi hän ryhtyi kameroineen seuraamaan hirviperheen elämää ja kirjoittamaan Hirven klaani -kirjaa, oli halu puhdistaa hirven maine. Willamo on yllättynyt siitä, että suomalaisille hirvi tuntuu olevan niin yhdentekevä.

- On sääli, että hirvi on niin monien mielessä menettänyt kunniansa. Se on milloin liikennevaara, milloin taimikkotuholainen.

Hirviemä nuolee vasaa.
Emä nuolee vasan turpaa iltapäivälevon jälkeen. Hirviemä nuolee vasaa. Kuva: Heikki Willamo hirvi

Hajuaisti on hirven tärkein aisti

Willamo on oppinut paljon hirven tavoista ja siitä, kuinka niitä pääsee tarkkailemaan lähietäisyydeltä. Vaaditaan aikaa, malttia, istuskelua ja odottelua, mutta täytyy myös kulkea paljon, katsella hakkuiden laidat, kesäiset luhtarannat ja muut hirvien oleskelupaikat. Ilta, kesäyön hämy ja aamuvarhainen ovat parhaita aikoja.

Willamo samoilee yleensä samoilla tutuilla alueilla. Hänellä ei ole tarvetta vaihtaa maisemaa ja etsiä uusia metsiä. Tuttu metsä tarjoaa enemmän yllätyksiä.

Hirveä täytyy lähestyä aina vastatuuleen.

Hirven lähelle pääsee hiipimällä, jos osaa.

- Hirveä täytyy lähestyä aina vastatuuleen, sillä muuten hirvi haistaa ihmisen ja pakenee.

Autolla ajelu metsissä voi olla oivallinen tapa nähdä hirviä, mutta Willamon mielestä se ei ole kovin ekologinen saati sitten romanttinen tapa etsiä niitä. Matka kuitenkin taittuu eivätkä hirvet pelkää ja lähde karkuun.

Hirviperhe koostuu naaraasta ja vasoista

Hirvi on yksineläjä, joten talvella nähtävät laumat ovat vain samoille hyville laitumille kerääntyneitä yksilöitä. Sonnit ja lehmät kohtaavat oikeastaan vain syksyn kiima-aikana.

Naaras pitää vasat seurassaan yli talven ja vieroittaa ne ennen uutta synnytystä. Touhu voi olla aika rajua ja vieroitetut vasat - varsinkin yksinäiset - ovat hetken aikaa vähän eksyneen oloisia. Willamo kertoo, että niitä on helpohko lähestyä ja houkutella ääntelemällä.

Kiima-aikana myös hirvisonneja voi houkutella naaraan ääntä matkimalla.

- Muutama huuto riittää ja sitten täytyy olla vain hiljaa ja odottaa. Nuoret sonnit tulevat herkästi, sen sijaan vanhempien yksilöiden huijaaminen on paljon vaikeampaa.

Ulos luontoon –sarjassa tutustuttiin hirviin ja harjoiteltiin niiden kutsumista ääntelemällä.

Linkit:

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto