Alta löydät Vihreiden Valojen biisien lyriikoita.
Noustaan ilmaan
(sanat H-R. Siitonen ja K. Ruusukallio)
mitä jos lautaselta putoan?
saanko reunasta kii?
entä jos vahingossa valahdan
muiden vaatteisiin?
kun kaarteissa säädän ja kaatuilen
sä naurat ja kiihdytät kierroksen
on mutkia suoralla, tanssia nuoralla
en enää pelkää
noustaan käsi kädessä ilmaan
(saa sinusta ja minusta)
ei haittaa jos muut on huolella huolissaan
(vielä hyvääkin kauniimpaa)
se tunne, kun muut haluu avautuu
päättää, minne mä meen
on ookoo neuvoo, mut vain sulta saan
luvan leijumiseen
jos sydämen ääni on hiljainen
helposti järki voi voittaa sen
on mutkia suoralla, tanssia nuoralla
en enää pelkää
noustaan käsi kädessä ilmaan…
jos sydämen ääni on hiljainen
helposti järki voi peittää sen
on mutkia suoralla, tanssia nuoralla
en enää pelkää
noustaan käsi kädessä ilmaan…
Saxet
(sanat K. Ruusukallio)
(jätkä:)
kun näen tytön, mä jännitän
tärinä pärinä lopu ei vaikka yritän
punastun ja kuola valuu
kauniita lauseita ei pääse muodostuun
hankala juttu, haluisin kyllä
sanoa sulle sanat, joihin muut ei yllä
mut kun ei pysty ja jään kiikkiin
on mulla yksi ratkaisu tähän paniikkiin…
(mimmi:)
ajetaan rantaan Kalliolahden
mä oon vihdoin sun kanssasi kahden
näitä kohtauksii leffoihin mahtuu
ja mä tiedän, et pian tapahtuu
me vaan katsellaan auringonlaskuu
mä vien kättä sun farkkujen taskuun
sä oot kassalla niinku Siwassa
oon jo melkein sua suutelemassa…
(jätkä:)
MÄ VEDÄN SAXET!
romantiikkaa, i love you
pakkopullalla ei tuu sujuun
anna aikaa, hengitä vähän
tää on niin outoo, en oo tottunu tähän
ajettiin tänne, poltettiin bensaa
hajotan Toyotan ja pään jos sua en saa
mut täs mä veivaan enkä saa sanotuksi
katotaan luistaako saxien jälkeen enää suksi
(mimmi:)
ajetaan rantaan Kalliolahden…
Ei huimaa
(sanat S. Partanen)
buustattu asenne, en enää pakene
mä selätän ne kaikkein turhimmat fiilikset, jotka mua rassaa
fiksaan meikit, paremmat reivit
mä etsin käsiini ne makeimmat bailut, mä en katoa massaan
vielä uskallan väittää, että jälki musta tänne jää
ei yhtään enempää, ei yhtään vähempää
mulla on tuuli tukassa, blingii silmäkulmassa
meren aallot korvissa, maailma huulilla
ehkä jotain hukassa, kaikki haavat ummessa
jalat vie niin kovaa, moottori huutaa
päätä ei huimaa
joku mut nujersi, maan rakoon pakotti
mutta mä nousin niin kuin aurinko nousee sateisen päivän jälkeen
elämä reilassa, Converset jalassa
kadut on kuumina, kun vapaaksi varattuna mä eteenpäin meen
vielä uskallan näyttää, käsikortit pöytään leväyttää
ei yhtään enempää, ei yhtään vähempää
mulla on tuuli tukassa….
Reunalla
(sanat H.-R. Siitonen)
istun taas reunalla
jalat huitoo ilmassa
edessäni näen kirkkaana ne varjot
jotka vetää puoleensa
sitten pimeys laskeutuu
mieli antautuu
tiedän, hetken päästä olen joku toinen
jolle kaikki tapahtuu
ja mä putoan
odotan
yö saavuttaa
lopulta kiinni saa
ja kuka vaan voi jäädä sen alle
ei jää kuittia maksajalle
en enää ohjaa tätä laivaa…
eilen jäin jatkoille
ja parvekkeelta toiselle
huusin, etten pelkää elää, tuntee kipua
mut kaipaan muualle
äänet kaikui sisältä
sade maistui viiniltä
mietin, missä kaikki muut on
miksi istun yhä yksin reunalla
ja mä putoan
odotan
yö saavuttaa
lopulta kiinni saa
ja kuka vaan voi jäädä sen alle
ei jää kuittia maksajalle
ja mä putoan, putoan…
Minä se oon
(sanat H.-R. Siitonen ja K. Ruusukallio)
jäin eloon, tulin takas, sain kiinni, aloin taas
vaihdoin teemaa, ryhdyin kirjoittamaan uutta tarinaa
siinä sankaritar päättää heittää hatun ilmaan
antaa paholaisten olla, jäädä kotiin nukkumaan
ja stoori jatkuu vaan
ja siinä, ettei tapahdukaan
oikein mitään ihmeellistä
löytyy suurin onni
minä se oon, tähän vartaloon syntyi uusi hahmo, uusi nainen
minä se oon, tähän kohtaloon kuuluu jokainen nauru, itku, laulu
minä se oon, tähän kainaloon mahtuu vielä joskus se poika
joka uskoi, että minä se oon
minä se oon!
ensimmäinen luku päättyy ilman romantiikkaa
täytyy opetella ensin miten ollaan ihan vaan
sitten sankaritar säikähtää ja nousee vuoteestaan
kunnes muistaa, ettei maailmaa tarvii tänään pelastaa
ja stoori jatkuu vaan
ja siinä, ettei tapahdukaan
oikein mitään ihmeellistä
löytyy suurin onni
minä se oon, tähän vartaloon…
Instassa
(sanat K. Ruusukallio)
aamuherätys, iPhone soi
whatsappi huutaa moimoimoi!
puhelin käteen ja Insta auki
mun instaprofiili on finska_hauki
kakskyt seuraajaa, parisataa fotoo
parhaat kuvat on tottakai mun kotoo
omassa huoneessa, tapetit takana
näkyy Robinin juliste ja Toy Story – lakanat
otan suihkun ja wäxään tukkaa
vaatteiden valinnassa soijaa pukkaa…
otanko paitaan farkkuu vai raitaa?
toisaalta Bemmiki vetää ilman paitaa…
ja mikä ilme? oisko duckfeissi?
no ehkä cooli hymy on se peruskeissi
etukameraa en todellakaan peitä
sillä tänään otetaan selfieitä
mikset sä koskaan voi olla läsnä?
en tahdo olla vaan tägi tai kikkailla
haluaisin vaan tanssia sun kanssasi tässä
unohtaa luurit, katsoa silmiin, särkeä muurit, jotka erottaa
oikeesti yolo loggaa ulos ja baila baila!
sata kuvaa otettu ja nyt on aika tägittää
#arkihaaste #nököttää
lisään kuvaan kaikki tyypit Summerista
kaikki Vihreet Valot, tulee pitkä lista…
kun joku likettää, liketän takas
Cheekin kuvaan kommaan “nähään pian rakas
joku ajaa videossa Jopolla
hymiöö hymiön perään, niitä pitää olla
mieti, mitä posse teki ennen ku Insta tuli
sillon ku kaikki koneet lähinnä kaatuili
ei missään yhtään kuvaa päivän asuista
mitä sillon puettiin? en mä muista…
kun mä meen syömään, se näkyy Instassa
ja lomakuvat, ne näkyy Instassa
välillä toki pitää Twitterissä likettää
kun mimmikaverin ääni päässä tykyttää
mikset sä koskaan voi olla läsnä…
Parasta ikinä
(sanat K. Suninen ja K. Ruusukallio)
viimeinen päivä
täällä enää kauaa mä istu en
oon kuullut että elämä, kesä, ei niin pitkä
on liian kallis hukattavaks
anteeks, nyt mä en kuullu
katoin ulkona kun papat tanssahtelee
ne nauraa “elämä, kesä, ei niin pitkä
on tarkoitettu nautittavaks!”
hiljaa porukka on
fiilis silti on kovin niin levoton
koska kaikki tuntee sen, päällä pyörivän kesän kosketuksen
illalla mä sit meen
otan kitaran mukaan ja pyyhkeen
olen päättänyt – kesä alkaa NYT!
koko yö juostaan
kotiin tuskin enää koskaan palaan
ja mä tiedän et sä, ja mä, ja tää kesä
on ehkä parasta ikinä
koko yö lauletaan
laitan kauniin kukan sun korvan taa
ja mä tiedän et sä, ja mä, ja tää kesä
on ehkä parasta ikinä
ensimmäinen päivä
tätä kesää alkaa olla jo käynnissä
ties kuinka monta jäljellä
näitä kesäeväitä syödessä tulee kovempi nälkä
en arjesta muista
olinko mä vielä tänä aamuna jossain?
no, en siitä välitä
tätä kesäeläintä ei ihmismurheet nyt vaivaa lain
jalanpohjat vihertää
kun on paljain jaloin ja niin kevyt pää
hiekka iholle jää
ja toi järvikin rupee jo lämpenemään
auton bassot pöllyttää
rantahiekkaa ja iltaa rytmittää
musta tuntuu että tää
kesä mieleen jää..
koko yö juostaan…
aurinko laskee
ilma viilenee, ja porukka pois lähtee
mä viltistä peiton teen
päästän hiuksiini kesän ensisateen
puun alle käperrytään
ja vain ihmetellään meidän elämää
joka vasta on aluillaan
mitä se tuo tullessaan?
koko yö juostaan…
Erikoinen
(sanat S. Partanen ja H-R. Siitonen)
mä olen aina tiennyt että oon vaan vähän lian erikoinen oottamaan
mun ympärilläni ei riitä päivänvalo niille jotka jäävät seuraamaan
jo lapsena mä päätin sen – en kiinni vaan ohi juoksen
opin kuinka muita viihdyttää
auringosta runon tein ja luulin tanssiaskelein voin pakoon päästä pimeää
en haluaisi nuoruuttani tuhlata
ei kai ihminen noin vain voi palaa itsestään hukata
sain ihailua lahjoistain, ja katseet kateellisten ruokki itsetuntoain
ne, jotka täällä pelaa röyhkeimmin, saa parhaimmasta romaanistaan stipendin
yksin suunnittelin sen mun maailmanvalloituksen
tahdoin tietää miltä tuntuu yleisöä huudattaa
mut rakkautta ei ole se, et uskottelee muille pystyvänsä muuttumaan
en haluaisi nuoruuttani tuhlata
ei kai ihminen noin vain voi palaa itsestään hukata
en enää jaksanut tanssia
vedin balettitossut pois jaloista
etsin muiden silmistä kotia
en enää löytänyt sanoja
en edes yhtä ainoaa kirjainta
mutta silti huusin kohti taivasta
en haluaisi nuoruuttani tuhlata
ei kai ihminen noin vain voi palaa itsestään hukata
Järki ei riitä
(Sanat H.-R. Siitonen)
päätäs seinään lyöt
ja ne valvotut yöt…
hoet itselles: jos vielä hetken luen
osaan aamulla ranskaa, kun päälle puen
jos jaksan kesään
jouluna lepään
muistuta itseäs siitä
pelkkä järki ei riitä
täytyy myös tuntea ja puhaltaa
siihen hehkuvaan hiileen
jonka hohteessa kaikki löytää paikkansa
ja rakastua uskaltaa
seisot edessäni
avaan sydämeni
et meiltä saa liekkiä sammumaan
unohditko et kaikkia tarvitaan?
keskellä lavaa
on vielä tilaa
muistuta itseäs siitä…
Jackson-biitti
(sanat K. Ruusukallio)
hei herätkää, nyt loppuu siesta tää
on aika tykittää, laittaa lanteet liikkeelle, tukka taakse
mennä vaan, kaupunkiin huumaavaan
pakko päästä bailaamaan
mullon liian paljon virtaa ja siistit kengät
hey, älä paina stop vaan play
joko rullaa, joo vai ei?
meidän settiin
huikeet bassot ja jackson-biitti
niin, skitta messiin, komppi kii
ja mä laulan do-re-mi
flashii, flashii, oot mun VIPpi, mä otan sut kyytiin
meitä kutsutaan
yön valokeilaan
tän kaupungin kaikki muut kundit väistää tieltä
on kaupungin kaikki muut mimmit yhtä mieltä
vaikka pimeä yö on ja aurinko on poissa
nyt ollaan valoissa, vihreissä valoissa
me lennettiin, kaikki kiinni otettiin
ohi niiden yö juostiin
huudatettiin hurmureita ja redneck-äijii
nyt enää tuskin yllätyt
kun on listat myllätyt
joka topten täynnä vihreitä pienii miehii
meitä kutsutaan
yön valokeilaan
tän kaupungin kaikki muut kundit…
mun mimmikaverini
päällä bikini
sä ihanana
bahama-na-na
tule mukaani
ota banaani
amado mio
lennetään Rioon
mä rokkaan cäppii
ja bassot täppiin
mun pakarani
on takanani
suudellaan honey
oot mun ykkösfani
tän kaupungin kaikki muut kundit…
Taikatyttö
(sanat K. Ruusukallio)
nyt se iskee keskiyöllä
toivo nuppiin humahtaa
taikatyttö täyttää mielen
on mahdotonta simahtaa
päässä heittää, jaloissa horkka
ei se onnaa kuitenkaan…
mä katon peiliin, ruma naama
paita kätkee vararenkaan
valo kertoo et päivä saa taas
mua taitaa ahdistaa
hattu päähän, silmät kiinni
on pakko pumppuu tahdistaa
kuka seuraa ajan kulkuu
ihan tunti tunnilta?
mistä tietää mitkä niistä
on isompii kuin tää ilta?
vaikka mun kello sulaa mun käteen
ja lautasliinasta silppua teen
sulle annan sen ihanan hymyn, josta mut tunnetaan
sillä mä voin
ja niin samoin voit sä jos vaan oot avoin
pienin paloin
mä selvitä kaikesta voin
lauloin illoin
unelmani silloin loin
mä nään sen aamunkoin
me vastakkaisin navoin
hissi kiitää kohti kuuta
ylin kerros kilahtaa
jospa voisin koko tunteen
sittenkin vain unohtaa…
(mut EI!)
elämä hei, aikalisä!
uudet tuulet puhaltaa
alan olla omillani
ja nyt on aika uskaltaa
mä lennän kuin leija, vaikka korkeaa pelkään
ja hyppään vaikka karjuvan leijonan selkään
mä näytän et vallannut oot sydämen ihan erityisen
sillä mä voin…
Kevääksi
sanat S. Partanen)
varasin lennot kevääksi
mä en tykännyt tanssia lumessa
kunnes sä sanoit sitä ikäväksi
etten pysynyt yhdessä paikassa
en uskonut, että tänne juurrun, odotin uutta reissua
mut kun sä annoit mulle lumipesun, mä aloin viimein uskoa
tarvitsin lämpöisen käden, johon tarttua
muuten olisin jo tuuleen saattanut kadota
en aikonut sua mihinkään hukata
vaikka ruoho jo paljastui lumen alta
ja jonain sateisena kevätiltana saatan kaivata sun käsivarsia
mul oli aina pakattu reppu
mä olin aina lähdössä
me oltiin silloin kuin paita ja peppu
ja se viivästytti mun lähtöä
juhlittiin jokaista arki-iltaa, ei osattu yhdessä nukkua
aina juttuihin löytyi sata aasinsiltaa, vaikka aasi meinasi hukkua
tarvitsin lämpöisen käden…
päivät käy vähiin kuin joulukalenterin luukut
pelkään, että kevään aikana mä unohdun ja sä muutut
tarvitsin lämpöisen käden…
Kuumottaa
(sanat K. Ruusukallio)
mä nään sut kahvilassa
nään sut aaltojen harjoilla
mä nään sut otsikoissa
nään sut hiljaisilla silloilla
mä nään sut marketissa
välissä eineshyllyjen
mä nään vain yhden tietyn
seassa kaikkien pyllyjen
mutta kun mä koitan sua saada kii
sä vaihdat galaksii
kuumottaa
kun mä nään sut beibi
kuumottaa
mä tahdon lisää, lisää vaan
ei sua voi yliannostaa
kuulen sut tuntureilla
kuulen sut puro kun solisee
kuulen sut joululauluissa
kuulen sut kulkuset kun helisee
kuulen sut julkisissa
ja silloin kun V8 käynnistyy
kuulen sut pajatsossa
kun kolikko apilaa lähestyy
mutta kun mä koitan sua saada kii
sä vaihdat galaksii
kuumottaa….
et saa liikettäsi lopettaa
muuten mua turhaan kuumottaa
kuumottaa….
Rantzuun
(sanat K. Ruusukallio)
mä heräsin, keräsin mun kamani
aurinko peukutti mun sekaista fledaa
Henkka hei, tänään ei oo kiire mihinkään
eiks vois dallaa ihan suorilta rantzuun?
päivä uus heinäkuussa tarkoittaa
et mä voin ottaa vaikka aurinkotatskan
kello viis, saisko siis viel kaks jädepalloo pliis?
tänään aurinko tai lämpö ei laske
wooo-ooo
kesämies rullaa näin
wooo-ooo
plehat päässä väärinpäin
voiko missään olla bileitä parempii
kun koko jengi juhlii hellelukemii
tänä vuonna tehdään kaikki paremmin
tää on meidän kesä!
otetaan rantaan nää parhaat kaverit
ykkösketjun kakkospäivitys kehiin
Emmi moi, happyhappy joy! ja bändi messiin myös
voidaan leipoo taas uus beach volley -ässä
wooo-ooo
kesäbella sheikkaa niin
wooo-ooo
jätkät ihan tainnoksiin
voiko missään olla bileitä parempii…
wooo-ooo
kesämies rullaa näin
wooo-ooo
plehat päässä väärinpäin
wooo-ooo
kesäbella sheikkaa niin
wooo-ooo
jätkät ihan tainnoksiin
voiko missään olla bileitä parempii…
Hankalaa
(sanat S. Partanen)
en tunnista unia, haluan niitä jatkaa
olen paennut, ottanut taksin, koettanut tehdä matkaa
silti löydän itseni kadunkulmasta
kaikki lähtee aina siitä samasta pulmasta
aina on mahdollista lähteä
vaikka joutuisi kävelemän hangessa ilman kenkiä
ehkä yritän liikaa peitellä jälkiä
hiljentää sisälläni räpytteleviä siipiä
hankalaa
makea voi minut juovuttaa
hankalaa
makeasi minut koukuttaa
silti aamulla jo saattaa janottaa
juhlissa on tänään tarpeeksi nostetta
lähestyt mua, mutten halua vielä puhua
tarjoat hedelmää sun boolilasista
hetken luulen, että aion palan haukata
hankalaa…
kotimatkalla eksyn, ja korko katkeaa
asutkin juuri siinä talossa, josta ovi aukeaa
lämpö pääni sekoittaa, valo kuin kärpästä houkuttaa
käännyn, sillä kotona joku odottaa
hankalaa…
Peli
(sanat S. Partanen)
mä tahtoisin tänään jo vaihtaa lakanat
mut en voi pestä niistä pois sun tuoksua
ja kun yhtenä aamuna me koeteltiin meidän rajoja
sanoit et haluut vain mua
mä tahdon vielä elellä mun kuplassa
jossa mä tanssin yhä valssii sun kanssa
ei kai sun tyttösi voi mua niin paljon vihata
etten sais ees aatella
ja niin sä palasit kotipesään
sanoit “ei tästä tuu kuitenkaan kesää…”
mä oisin voinut olla sun pelinappula.
mut kun sä lähdit, niin noppa katosi mun pelilaudalta
kyllä mä koitan joka päivä liikkua
mut aina eksyn ennen lähtöruutua
miks juuri silloin, kun peli alkoi reilummaksi muuttua
sen toisen täytyi suuttua?
ja niin sä palasit kotipesään…
älä vielä lopeta peliä, en vielä aio hävitä
Neljänlainen nainen (Lissun versio)
(sanat H.-R. Siitonen)
neljänlainen nainen
kolmen kanssa onneton
kahden seuralainen
mutta yhden verran yksin
tanssii vuodet kiinni
uskoo vielä itsekin
matkoiltaan tuo onnen
mutta palaa pettymyksin
eikä koskaan saanut nousta pöydästä
ennen kuin maljoin juhlittiin
juotiin rakkaudelle ja sille ettei satu lopu
lämmöstä kesän haaveiltiin
mut lumi haikein värityksin
peitti alleen, jätti yksin
juotiin rakkaudelle ja sille ettei satu lopu
pimeessä katseet vaihdettiin
ja oltiin hetken sylityksin
mutta aamun tullen yksin
mies ei muista enää
minne kätki aarteensa
seilaa tuulta päin
mut tuuli vastaa kysymyksin
päättää vielä yhden
toisen oman valloittaa
juurtuu mielessään
mut häipyy samoin selityksin
eikä koskaan saanut nousta pöydästä…
eikä kukaan enää muista, miksi
hukkui rakkaat toisilleen
valheen laitumille
kovin vähin yllätyksin
Neljänlainen nainen (Emmin versio)
(sanat H.-R. Siitonen)
neljänlainen nainen
kolmen kanssa onneton
kahden seuralainen
mutta yhden verran yksin
tanssii vuodet kiinni
uskoo vielä itsekin
matkoiltaan tuo onnen
mutta palaa pettymyksin
eikä koskaan saanut nousta pöydästä
ennen kuin maljoin juhlittiin
juotiin rakkaudelle ja sille ettei satu lopu
lämmöstä kesän haaveiltiin
mut lumi haikein värityksin
peitti alleen, jätti yksin
juotiin rakkaudelle ja sille ettei satu lopu
pimeessä katseet vaihdettiin
ja oltiin hetken sylityksin
mutta aamun tullen yksin
mies ei muista enää
minne kätki aarteensa
seilaa tuulta päin
mut tuuli vastaa kysymyksin
eikä koskaan saanut nousta pöydästä…
eikä kukaan mitään voinut sille
(eikä kukaan mitään voinut)
eikä kukaan mitään voinut sille
(eikä kukaan mitään voinut sille)
eikä kukaan mitään voinut sille
eikä koskaan saanut nousta pöydästä
ennen kuin maljoin juhlittiin
juotiin rakkaudelle ja sille ettei satu lopu
lämmöstä kesän haaveiltiin
mut lumi haikein värityksin
peitti alleen, jätti yksin
ja mä olen niin täynnä puhdasta vihaa
kun mä katson vanhan kotini pihaa
juotiin rakkaudelle ja sille ettei satu lopu
pimeessä katseet vaihdettiin
ja oltiin hetken sylityksin
mutta aamun tullen yksin
Lumibiisi
(sanat K. Ruusukallio)
talvella voi jäätymistä olla montaa laatua
yhden niistä kokee, jos vain koittaa hankeen maatua
siksi äiti patisteli monet vaatteet pukemaan
oppisinpa joskus lämpömittaria lukemaan
mutta eipä kylmä meitä taistelutta kangista
lunta tupaan pakkasukko, näytä malli hangista
tuntikaudet lumisotaa, turvaan lumilinnaan
linnan tornin huipulta voin vilkutella Tallinnaan
Talvipäivän taksikuski, saisko kyydin keskustaan?
jaksetaan me kaksin tuskin jalkaa enää liikuttaa
Kaikki, mitä saatiin aikaan
peittyy talven taikaan
on lunta tullut hyvään aikaan
pitkän talven pakkasissa kaipaa lämpöö kesäkuun
mut silti kylmä kuuluu talveen ja vuodenaikojen vaihteluun
lumetonta talvea en osaa kuvitella
ollaan sentään Suomessa eikä Antiguan saarella
Talvipäivän taksikuski…
