Hyppää pääsisältöön

Onko musiikkikriitikko saalistaja vai sukupuuttoon saalistettu?

Janne Koskinen tapaa HBL:n musiikkikritikon Wilkelm Kvistin.
Janne Koskinen tapaa HBL:n musiikkikritikon Wilkelm Kvistin. Kuva: Olli Kangassalo/Yle wilhelm kvist

Musiikkikriitikot ovat susia. Niitä on kuulemma enää tosi vähän, mutta aina niitä jossain nähdään ja vähän pelätäänkin. Ei kannata tehdä liian läheistä tuttavuutta. Kun aamu valkenee, on lauma taas ollut liikkeellä ja jostain löytyy raadeltu peura.

Yksi lajin edustajista pitää pesäänsä edelleen Mannerheimintiellä, Helsingin keskustassa Hufvudstadsbladetin toimituksessa. Vaikka lehteä kustantava KSF Media irtisanoi lokakuun alussa yt-neuvottelujen jälkeen 19 työntekijää, musiikkikriitikko Wilhelm Kvist saa jatkaa konserttien arvioimista.

Ei kritiikki ole kuollut, toteaa hänkin työhuoneessaan hyvinvoivan näköisenä ja lähtee Strada-ohjelman kanssa RSOn konserttiin Musiikkitaloon. Aulassa Kvist tapaa kriitikkolauman vanhimman, Helsingin Sanomille kritiikkiä vuodesta 1972 kirjoittaneen Hannu-Ilari Lampilan, jolla on synkeitä uutisia maailman sanomalehdistä. Kritiikkien määrä on yhä vain vähentynyt, kaikkialla. Mitä vähemmän lajitovereita on, sitä tärkeämmiksi eloon jääneet käyvät.

Kritiikkien määrä on yhä vain vähentynyt, kaikkialla. Mitä vähemmän lajitovereita on, sitä tärkeämmiksi eloon jääneet käyvät.

Mihin kriitikoita sitten tarvitaan? Demokratian ja vapauden takia, vastaa Suomessa hiljattain vieraillut lontoolainen musiikkikriitikko Norman Lebrecht. Kritiikki on hänen mielestään niin tärkeää, että sen pitäisi irtautua sanomalehdistä, joka puolestaan on kuoleva organismi.

Lebrecht lähti online-maailmaan vuonna 2007 perustamalla Slipped Disc -blogin ja jätti kaksi vuotta myöhemmin työnsä Evening Standard -lehdessä. Nykyään Lebrechtin blogi kerää 1,25 miljoonaa lukijaa kuukaudessa. Lukijoista 51% on alle 35-vuotiaita, 45% naisia.

Kritiikki on Lebrechtin mielestä uuden nousun kynnyksellä, kun kuka tahansa voi saada äänensä kuuluviin ja internet tarjoaa suoran yhteyden kirjoittajan ja lukijan välille

Kritiikki on Lebrechtin mielestä uuden nousun kynnyksellä, kun kuka tahansa voi saada äänensä kuuluviin ja internet tarjoaa suoran yhteyden kirjoittajan ja lukijan välille. Erikoisaiheet keräävät myös asiasta innostuneita ja perustiedot hankkineita lukijoita, jolloin sanomalehtijutuille tyypillisen selittävän aineiston voi jättää pois.

Mihin sitten susia tarvitaan? Ehkä jonkin epämääräisen käsitteen, kuten luonnon monimuotoisuuden takia. Ja riistassa riittää harvennettavaa.

Teksti: Janne Koskinen

Käy tutustumassa Lebrechtin musiikkisivuun!
Lebrechtin musiikkisivu slippedisc.com

Kriitikot Kantapöydässä:

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri