Hyppää pääsisältöön

Kissankehto: Hotellielämää

Kissankehto: Hotellielämää
Hotellielämää, laulun mittaisin tarinoin. Kissankehto: Hotellielämää Kuva: Riikka Kurki Kissankehto - Susanna Vainiola,kissankehto

Hotellielämä kiehtoo elokuvantekijöitä. Kissankehdon hotellissa koetaan ensilumi, vilkuillaan aamupalapöydässä Sofia Coppolaa ja pohditaan elämää lainalakanoissa ympäri maailman. Hotellin baarissa uutta musiikkiaan tarjoilevat mm. Paleface, Manna, Aino Venna ja Puppa J.

Maa odottaa kuin hengitystään pidättäen, se ei voi muutakaan. Ihan milloin vain, näinä päivänä, koittaa se hetki kun kulmat pyöristyvät ja äänet pehmenevät, valkoinen ketto laskeutuu kaiken ylle. Hetken on hiljaista – sitten ilman täyttävät lasten rieumunkiljahdukset. Vain ihan pieni kerroskin riittää: ensilumi!

Madonna oli jo 90-luvun lopulla tietämättään kuin lasten suosikkielokuvan kuningatar Elsa. Kiltin tytön viittansa heittänyt ja voimiaan säikähtänyt sankari ja hänen hassu ja neuvokas sisarensa Anna, siinä elokuvassa, jossa poro puhui ja sydänkin jäätyi.

Onneksi käy ilmi sekin, että rakkaudella voi voittaa vaikka sellaisenkin syntymässä saadun kirouksen, jonka takia kaikki mihin käsillä koskee, jäätyy. Lapset katsovat elokuvaa yhä uudestaan ja uudestaan ja palvovat pitkäkutrista sankaritarta, jäälinnan hallitsijatarta – ja sitten hihkuvat riemusta kun hentoinen lumisade on vä’rjännyt maan juuri ja juuri valkoiseksi.

Kohti marraskuuta mennään ystävät, uljain ja lämpimin sydämin.

Onneksi on internet, josta voi katsoa vaikkapa mikä on hiukkaskiihdytin. Hauskinta on tietysti kun näihin kysymyksiin pääsee vastamaan julkisella paikalla – tietoisena ympärillä olevista uteliaista korvista jotka huvittuneina ja hitusen vahingoniloisina odottavat kuinka tuostakin kiperästä tilanteesta selvitään.

Palefacen lapsi on tullut kyselyikään. Se kuuluu myös hänen uudella, 7.11.2014 julkaistavalla Luova tuho -levyllään ja on innoittanut Jonna Tervomaan kanssa tehtyä yhteisvetoa Askarrellaan maailmaa.

Sellaista se on, kun maailma alkaa alusta.

Seuraava leikkaus onkin hotellin aamiaishuoneessa, jonne reippaat ihmiset astelevat tiukoissa fitness-pöksyissä suoraan hotellin omalta gymiltä. Lapsiperheitä sotkuisine pöytineen, hiljaisiksi ja juoksemattomiksi vannoteltuine lapsineen, vanhempia pingotettuine hymyineen, huomenia ja vaimeita keskusteluja vierailla kielillä, tarkkailuun taipuvaisen on vaikea keskittyä munakokkeliinsa koska on niin paljon tarinoita löydettäväksi ja pohdittavaksi.

Aamiainen on intiimi hetki, mutta nyt se jaetaan vieraiden ihmisten kanssa tässä kummallisessa kuplassa, tönitään toisia vasta heränneitä tuntemattomia matkalla hakemaan leikkeleitä. Välitila oman maailman ja uuden kaupungin välissä.

Toiset näyttävät liikkuvan siellä kuin kala vedessä, kuin tällainen ympäristö hymyilevine, palvelualttiine henkilökuntineen olisi täysin tavallista, toiset taas ovat niitä jotka kokoevat elämyksiä ja keräävät pienet saippuapalat ja miniatyyriset shampoopullot mukaansa lähtiessään.

Ei ole vaikea arvata mihin porukkaan Sofia Coppola kuuluu. Rikkumattomuuden ja täydellisyyden ruumiillistuma kuten elokuvansakin.

Sofia Coppola: Somewhere. Kuvassa Elle Fanning.
Elle Fanning Sofia Coppolan elokuvassa Somewhere Sofia Coppola: Somewhere. Kuvassa Elle Fanning. Kuva: Yle Kuvapalvelu somewhere

Hotellielämä on kiehtonut häntä selvästi, Lost In Translationissa ja sittemmin myös elokuvassa Somewhere, jossa ollaan Los Angelesin legendaarisessa Chateau Marmontissa.

Parempien piirien pojista koostuneen newyorkilaisen The Strokes -yhtyeen keulakuva Julian Casablancas soolona ja I’ll try anything once. Se on musiikkia Sofia Coppolan Somewhere-elokuvasta joka esitetään Yle Teemalla maanantaina 27.10.

Sofia Coppolan kirjoittama ja ohjaama Somewhere on tarkka kuva epämääräisestä elämästä. Se kertoo yltäkylläisessä tyhjyydessä elävästä Hollywood-näyttelijästä ja tämän tyttärestä. Pääosia näyttelevät Stephen Dorff ja Elle Fanning.

Elokuvan päähenkilö Johnny Marco on maailmankuulu nuori elokuvatähti, joka viettää ajelehtivaa elämää tähtien suosimassa Chateau Marmont -hotellissa Hollywoodissa. Joutilaan oleilun "jossakin" keskeyttävät erilaiset elokuvabisnekseen liittyvät tehtävät: käynti pr-kuvauksissa, kipsimaskin teko elokuvaroolia varten, lehdistötilaisuus, palkintogaala Italiassa... Kuuluisuus näyttää keinoelämältä. Marcon 11-vuotiaan Cleo-tyttären saapuminen isänsä hoteisiin ei näytä muuttavan mitään, ainakaan aluksi.

Siinäpä oiva tapa viettää maanantai-iltaa, ystävällinen leffavinkki Kissankehdosta. Lisää elokuvasta voi lukea Yle Teeman tekemästä jutusta.

Sofia Coppolalta voisi kysyä vaikka mitä. Hänen elämänsä vaikuttaa niin täydelliseltä. Kuinkahan Sofia Coppola suhtautuu sellaiseen tilanteeseen, jos hänen lapsensa vaikka saattuu saamaan hepulin hotelliaamiaisella? On vaikea kuvitella häntä ainakaan kiihtymässä mitenkään. Ehkä hänelle voisi vaikka lähettää postikortin ja kysyä?

Kortti postiin siis ja matka kohti seuraavaa hotellia. Legendaarinen Hotel Pennsylvania sijaitsee New Yorkissa siinä Madison Square Guardensin ja Penn Stationin läheisyydessä. Sen puhelinnumero on pysynyt likipitäen samana kuin niihin aikoihin kun Andrews Sistersit soittivat sinne – eli 1940-luvulla.

90-luvun ja vielä 2000-luvun alunkin hienouksia olivat huippudeejiiden koostamat hotellin tunnelmaan solahtavat soundtrackit. Pariisilainen Hotel Costes on omilla levykokoelmillaan yksi tunnetuimmista. Stephane Pompougnacin koostamilta soittolistoilta löytyy mm. amerikkalaista Pink Martinia ja heidän kappaleensa Symphatique.

Samaan aikaan toisaalla, ja sen jälkeen kun luokituksesta on pudotettu aika monta tähteä. Hotellissa voi olla myös piilossa. Moraalinen krapula iskee sitten ehkä myöhemmin, jos on iskeäkseen. Voihan sitä vain todeta, että ollaan taas yhtä kokemusta rikkaampia. Jossain huoneessa sielä Topi Saha harjoittaa syntiä Pietarsaaren Wilhelmiinan kanssa.

Aino Venna
Kuka onkaan tuo nainen? Aino Venna Kuva: Tero Ahonen kissankehto

Mutta kuka onkaan tuo nainen? Kuin Virginia Woolfin Orlando, hän on alati muuttuva, liikkuva, rooliaan vapaasti vaihtava. Hän seilaa suolaiset tyrskyt uljaana. Hän taistelee sisällisodan, pitää saluunaa villissä lännessä, istuu siinä kuppilassa, siinä pöydässä jonka Edward Hopper ikuisti kuuluisaan tauluunsa, hän astuu keikaroiden esiin koristeellisen pukeutumissermin takaa ja räpsäyttää pitkiä ripsiään kuin vaarallinen nainen Philip Marlowe -elokuvassa.

Kuin Orlando, hän on taistellut halki vuosisatojen, mutta me emme ole huolissamme hänestä, hän kyllä pärjää, hän on lihaa ja verta, itkua ja naurua, häneen sattuu, mutta hän tuntee väliin myös suurta nautintoa.

Me saamme voimaa hänen tarinastaan ja jaksamme kannatella niitäkin jotka ovat taiston tyrskeissä väsyneet. She ain’t heavy, she’s my sister.

Hän on Aino Venna. Sons of Nakhimov on hänen tulevalta, toiselta levyltään Tin Roof. Albumin tunnelma on kuin pääsisi hyvän tyttökaverin kanssa leikkimään pukuleikkiä, sovittelemaan kaikkia kauniita mekkoja ja siis välillä myös vähän univormuja ja koppalakkejakin.

Sons of Nakhimov -kappaleen taustalta löytynee myös suomalaisen valokuvaajan Nelli Palomäen kuvasarja, jonka hän otti pietarilaisessa Nakhimovin laivastokoulussa.

Aino Vennan levy ilmestyy marraskuun alussa, joten tässä on vahvasti ennakkoherkuttelun makua. Kun ei ole maltettu pitää näppejä irti herkullisen näköisestä suklaarasiasta. Mutta ei huolta sikäli, että nämä herkut varmasti kestävät pitkälle joulun ylikin.

Nyt sankarittaremme on syytää vaihtaa se parempi mekko yllensä, hänelle on nimittäin varattu päärooli kappaleessa Eeva, jonka esittävät Topi Sorsakoski ja Agents.

Manna Jäntti
Manna, omien sanojensa mukaan ei oikein suomalainen, ei ranskalainen eikä algerialainenkaan. Manna Jäntti Kuva: Sebastian Johansson manna jäntti

Manna, omien sanojensa mukaan ei oikein suomalainen, ei ranskalainen eikä algerialainenkaan. Ulkopuolinen – sikäli siis oiva asukas Kissankehdon hotelliin tarinoiden tarkkailijaksi. Hänen uudella Blackbird -levyllään tanssitaan rampa valssi, Cripple Woman’s Waltz.

Vähän kuin siinä hotellissa, johon astuu sisään vanha tuttu asiakas. Selvästikin diiva, joka haluaa tuoreita orvokkeja huoneeseensa keskellä talven viimaa. Vaikeasti askeltava raajarikkoinen pikkolo tuo hänelle niitä ja rakentaa näyttämän valmiiksi viimeistä kohtausta varten. Kun suuret pari-ikkunat avataan ja valkoiset ohuet verhot heiluvat tuulessa, kuka onkaan se, joka niiden välistä lopulta sukeltaa alas kadulle?

Ja mikä olikaan se elokuva josta nuo kuvat ovat päähän jääneet? En voi muistaa. Mutta muistaako joku teistä? Viestin voi laittaa vaikka kommenttina tälle sivulle.

Kissankehto: Hotellielämää
Kissankehto: Hotellielämää Kuva: Riikka Kurki Kissankehto - Susanna Vainiola,kissankehto

Maailmahan on täynnä legendaarisia hotelleja, joista tarinoita riittää. Olen itse parikin kertaa yöpynyt New Yorkissa hotellissa, jossa Madonna oli kuvannut Erotica (Justify my love) -videotaan ja sitä kuvakirjaansa. Samaisessa hotellissa myös tapahtui hämäriä asioita Woody Allenin elokuvassa Manhattanin murhamysteeri.

Hotel Chelseaankin mieli olisi halannut, kokemaan paikat joissa moni kuuluisa rokkarikin oli hengaillut, mutta se oli jo liian kallis. Sen hotellin aulassa saattoi aikoinaan tavata vaikka Salvador Dalin tai William Burroughsin, kuten Patti Smithin Just kids -kirjasta käy ilmi.

Enkä panisi pahakseni jos pääsisin nukkumaan yöni Monsieur Gustaven isännöimässä Grand Budapestissa. Paitsi että sitä ei oikeasti ole olemassa, se sijaitsee jossain WesAndersoniassa!

Sen sijaan siinä vuoristohotellissa jossa Jack Nicholson sekosi Hohdossa, siinä ei kai kukaan haluaisi asua?

Ja hotellikierroksella täytyy tietysti poiketa Las Vegasissa ja ottaa koko rahalla Elvis-paketti, mitä siihen sitten sisältyykään. Elvistä lujaa, Always on my mind – ja siihen ei liene paljon lisättävää edelleenkään.

Vielä yksi kappale olisi mielessä henkilöltä, jolla on on pipo päässään, tällä kiertelevällä skooparilla. Eikä sitä vanhoista suomielokuvista tuttua hatunreuhkaa, mutta silti samaan kulkureiden perimään hänkin lukeutuu – vaikka välillä pyörän selkään hypätenkin. Häntä ei niillä loistohotellin designsohvilla näe, laulajalla on perhe elätettävänään ja leipä tiukassa kun sitä soitolla koittaa tienata. Silti hän hymyilee; hän on upporikas.

Kuin kulkuri Nuuskamuikkunen, hän omistaa kaiken sen minkä näkee ja heinikkoon kerääntyneet kastehelmet ovat hänen jalokiviään. Hänen kultansa suu on kiulukanpunainen. Puppa J:n Katuvalon loisteeseen päättää tämän Kissankehdon.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua