Hyppää pääsisältöön

Buenos Aires Borgesista Cortázariin

Kirjankansia Ikuiset kaupungit -sarjaan
Kirjankansia Ikuiset kaupungit -sarjaan Kuva: Yle/JP Pulkkinen sankareista ja haudoista

Kaikki suuret kaupungit ovat Rooman lailla ikuisia ja muutoksessa. Kaupunki on orgaaninen kokonaisuus. Vaikka se pommitettaisiin maan tasalle, se kohoaa uudelleen, koska sillä on muisti. Kaupungeista kertovat tarinat pätevät vuodesta toiseen, ne saavat vain lisää kerrostumia. Siksi kaupunkeihin ei ole kiire, ne eivät katoa mihinkään, niihin voi tehdä nojatuolimatkoja. Ikuiset kaupungit kertoo kahdeksassa ohjelmassa kahdeksasta kaupungista, niiden muutoksesta ja pysyvyydestä. Matkat tehdään 3.11. alkaen Yle Radio 1:ssä kirjojen avulla. Esilukijana ja oppaana on J.P. Pulkkinen.

Kasatessani Buenos Aires –jaksoa en muistanut, että Bruce Chatwinin Patagonia, Patagoniassa (In Patagonia, 1977; suom. Leena Tamminen, Tammi 1987) on toisessa luvussa hieno Buenos Aires –jakso. Näin se alkaa: "Buenos Airesin historia on kirjoitettu sen puhelinluetteloon. Pompey Romanov, Emilio Rommel, Crespina D.Z. de Rose, Ladislao Radziwil ja Elizabeta Marta Callman de Rotschild - viisi R:n kohdalta umpimähkään otettua nimeä - kertovat maanpaosta, pettymyksestä ja hädästä pitsiverhojen takana." Etteivätkö puhelinluettelot olisi mielenkiintoisia!

Nyt kun kirjoitan tätä, muistan Chatwinin, mutta jakso on jo onnellisesti purkissa, kaikki tekstit kirjoitettu, kaikki lukunäytteet valittu, Erja Manto ja Jarmo Heikkinen luetettu ja Mikko Lohenoja säätänyt äänimaiseman kohdalleen. Olisipa Bruce sopinut hyvin, paremmin kuin Nathan Englanderin Erikoistapausten ministeriö (The Ministry of Special Cases, 2007; suom. Sirkka Tuovinen, Like 2008), jonka luin ja jätin väliin innostumatta. Sen kuvaamat tapaukset ovat tosin oireellisia, ne tulevat vastaan Buenos Airesin historiaa kaivellessa. Juutalainen haudankaivaja Kaddish Poznan elää ja kärvistelee perheineen vuoden 1976 likaisen sodan Argentiinassa. Poznanit kuuluvat juuri niihin verhojen takana piileskelleisiin, jotka Argentiinan sotilasdiktaaturi tiettyinä aikakausina mielellään tallasi olemattomiin.

Manuel Puigin Hämähäkkinaisen suudelma (El beso de la mujer araña, 1976; suom. Tarja Härkönen, Teos 2009) ilmestyi tuona samana vuonna, johon Englanderin kirja sijoittuu. Siinä päähenkilöt ovat jo vankilassa, toinen on poliittinen, toinen homo. Elokuvakin on hyvä. Muita tässä sarjassa sivuun jääneitä kirjoja ovat Colm Tóibínin The Story of the Night (1996) , joka kertoo Falklandin sodan aikaisessa Argentiinasta. Sen päähenkilöllä Richardilla on pahassa raossa brittikansalaisuutensa ja seksuaalisuutensa vuoksi. Tóibín on kirjallinen emigrantti, hän tulee myöhemmin vastaan Barcelona-jaksossa (Homage to Barcelona, 1990) ja on häntä suomennettukin (mm. Brooklyn, 2009; suom. Kaijamari Sivill, Tammi 2011).

Mutta se kirjoista, joita Ikuiset kaupungit ei käytä. (”Käyttää” on tässä sopiva termi, sillä kirjat ovat tässä liikkumisen välineitä niin kuin polkupyörät, veneet ja raitiovaunut: mennään eteenpäin tilassa ja ajassa.) Pääasiallinen aikakausi on 1900-luku, analoginen ja rutiseva, jazzin ja globalisaation vuosisata, vaikka eräissä jaksoissa mennäänkin kauemmas historiaan.

Buenos Airesissa lähdetään liikkeelle Olavi Paavolaisesta (Lähtö ja loitsu, 1937) ja David Byrnestä (Bicycle Diaries, 2009), joista edellinen kävi kaupungissa 1930-luvulla, jälkimmäinen vuosisadan lopulla. Mutta olennainen kirja tätä jaksoa ja koko sarjaa ajatellen oli Julio Cortázarin Ruutuhyppelyä (Rayuela, 1963; suom. Anu Partanen, Loki-Kirjat 2005), josta mukaan tarttui sarjaa leimaava jazz.

Julio Cortázarista ja jazzista on koottu kokonainen levy, kirjan alkuperäistä nimeä myötäilevä Jazzuela.

Sarjan tunnariksi tuli Jazzuelan vuoden 1943 versiota vanhempi eli Duke Ellingtonin orkesterin ja Ivie Andersonin It Don’t Mean a Thing if It Ain’t Got that Swing vuodelta 1932. Pankaapa merkille äänisuunnittelija Mikko Lohenojan luomat ekstrarutinat ja kohinat.

Ilman Peroneita ja peronismia Buenos Airesista ei voi puhua. Evita piti viimeisen, kiihkeän puheensa vuonna 1951, mutta niin kuin Tomás Eloy Martínezin Santa Evita (1995; suom. Anu Partanen, WSOY 1996) kertoo, hänen elämänsä lähti todella lentoon vasta kuoleman jäkeen.

Olennainen paikkakunnan kirjallinen hahmo on Jorge Luis Borges, jonka kirjoissa näkyvä Buenos Aires on tosin yhtä konkreettinen kuin hänen tarinansa fiktiiviset Tlön, Uqbar ja Urbis Tertius. Ernesto Sábaton romaanin Sankareista ja haudoista (Sobre héroes y tumbas, 1961; suom. Sanna Pernu, Tammi 1981) hahmot pilkkaavat kadulla näkemäänsä Borgesia, jonka kasvot "näyttivät aivan siltä kuin ne olisi piirretty ja pyyhitty sitten puoliksi kumilla pois". Hän on ”liian hienosteleva ollakseen suuri kirjailija”, hän on ”skandinavialais-buenosaireslainen kentauri”, jonka päättely on ”maalattua teologiaa”, ”englantilainen kirjailija, joka lähtee esikaupunkeihin herjaamaan”.

Radioarkiston aarrearkusta löytyi tähän jaksoon pätkä Martti Silvennoisen radioreportaasia Eteläamerikkalaisesta päiväkirjasta (1963), kansalle vuoden 1972 lopulla Buenos Airesissa näyttäytyvä Juan Perón, hänen kuoltuaan 1974 puhetta pitävä varapresidentti Isabel Perón ja Aamun peilin raportti vuoden 1982 Falkland-seikkailun jälkeen, kun Argentiinan johdossa tapahtui – uutiskielellä - ”muutoksia”.

Muita mukaan tulleita kirjoja ovat Jukka Koskelaisen: Anteeksi häiriö, mutta tämä on vallankumous (Tammi 2004) ja Peter Englundin Menneisyyden maisema (Förflutenhetens landskap, 1991, suom. Kari Koski, WSOY 2011). Muuta musiikkia: Fred Waring’s Pennsylvanians: Stack O’Lee Blues (1924), Louis Armstrong And His Orchestra: Don’t You Play Me Cheap (1933).

Sarjan alkusanat ovat peräisin kaupunkisuunnittelun legendalta Jane Jacobsilta (1916-2006), joka taisteli kaupungin, New Yorkin, sielun puolesta. Vastapuolena oli Robert Moses, mestarirakentaja ja New Yorkin versio Pariisin paroni Haussmanista, bulevardien luojasta. Kamppailu löytyy kirjasta Wrestling with Moses: How Jane Jacobs Took On New York's Master Builder and Transformed the American City (2011). Jacobs vastusti suunnitelmaa Lower Manhattan Expresswaysta, joka olisi halkaissut Greenwich Villagen, pilkkonut puistot ja tehnyt lisätilaa autoille.

Jane Jacobsin The Death and Life of Great American Cities (1961) on kaupunkikirjallisuuden klassikko, joka korostaa kaupunkien orgaanisuutta ja monimuotoisuutta. Nimeän sen tämän sarjan kummiteokseksi. Toinen useammassa jaksossa vilahtava kirja on Jan Morrisin (vuoteen 1972 James Humphrey Morris) The World: Life and Travel 1950-2000 (2003).

Sarja alkaa YLE Radio 1:llä maanantaina 3.11. klo 17.20. Jaksot tulevat viikon välein ja päätyvän Areenaan kuunneltaviksi. Buenos Aires, Kööpenhamina, Barcelona...

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri