Hyppää pääsisältöön

Inhimillinen tekijä: Nuoren viha

Inhimillinen tekijä, Yle TV1
Maria Peura (oik.), Tatjana Pajamäki, Eero Vainio ja Anne Flinkkilä puhuvat kiusatun nuoren elämästä. Inhimillinen tekijä, Yle TV1 inhimillinen tekijä

TV1 perjantaina 31.10. klo 22.00 - 22.50, uusinta sunnuntaina 2.11. klo 17.10
Yle Areenassa vuoden ajan.

”Kiusaamisesta puhutaan paljon, mutta lasten ja nuorten mielestä ei vieläkään riittävästi”, sanoo Mannerheimin Lastensuojeluliiton auttavien puhelinten päällikkö Tatjana Pajamäki.

Auttavaan puhelimeen soittaa vuosittain kymmeniä tuhansia nuoria. Kiusaaminen on yksi suurimmista murheista.

Inhimillinen tekijä sukeltaa kiusatun maailmaan. Entä miksi kiusatusta tulee joskus kiusaaja?

Raastava yksinäisyys

Nuori poliitikko Eero Vainio toimi Jutta Urpilaisen kaudella SDP:n varapuheenjohtajana.

Kiusaamiskokemuksistaan Eero on tähän asti vaiennut, mutta ääriteot ja nuorten pahoinvointi ovat nostaneet pintaan omat kokemukset yksinäisyydestä ja ulkopuolisuudesta. Hän haluaa antaa toivoa muille kiusatuille.

Eero oli pikkuvanha poika, jolla oli päässään äidin virkkaama pipo. Siitä kiusattiin. Mikä sitten aiheutti jatkuvan kiusaamisen, sitä hänen on vaikea sanoa.

Koulun alkutaival oli yhtä eloonjäämistaistelua, sillä kiusaaminen oli fyysistä ja henkistä. Tappelut olivat jokapäiväisiä. Lopulta kiusaaminen aiheutti sen, että Eero ei oppinut lukemaan eikä kirjoittamaan.

Raastavinta oli yksinäisyys, kavereiden kaipuu oli isoin asia. Lopulta Eero karkasi kesken koulupäivän ja kieltäytyi palaamasta kouluun.

Opettaja nöyryytti

Kirjailija Maria Peura kirjoittaa uusimmassa romaanissaan Kivikoulusta, jossa vallitsevat viidakon lait ja sadistinen opettaja.

Kivikoulu on olemassa, sillä se on Marian lapsuuden koulu pohjoisessa. Opettaja otti Marian silmätikukseen, nöyryytti ja nolasi muiden oppilaiden edessä.

Maria kuvaa, että nöyryytykset tappoivat hänestä jotakin sisältä. Miltä mahtoi pienestä tytöstä tuntua, kun opettaja pilkkaa hartaudella tehtyä piirustusta yläluokan oppilaille. "Heräsin joka aamu kauhuun, mutta menin silti kouluun. Hain hyväksyntää suorittamalla, olemalla hyvä oppilas."

Mariasta tuli koulussa myös kiusaaja. Omaa pahaa olla piti purkaa muihin, mutta siitä seurasi vain enemmän pahaa oloa. Maria sanoo paljon pohtineensa sitä miksi muiden oppilaiden itku ja heikkous ärsyttivät häntä.

Aikuinen, älä vähättele

”Lapselle ja nuorelle on pahinta joutua oman vertaisryhmänsä hyljeksimäksi, on kiusaaja sitten ikätoveri tai opettaja”, Tatjana sanoo.

”Aikuisten usein harrastama kiusaamisen vähättely on väärin, sillä lapsi tai nuori on täysin ymmällään omista tunteistaan. Hän ihmettelee, mikä minussa on vikana, kun kiusaaminen satuttaa.”

Aikuisten on vaikea samaistua lapsen maailmaan, ja Tatjanan mielestä työpaikkakiusaaminen ei ole hyvä vertailukohta. Työpaikalla on edunvalvojat ja erilaiset menettelytavat, lapsella ei välttämättä mitään.

Priimus ja ulkopuolinen

Eero vaihtoi koulua, koska ei enää suostunut menemään vanhaan kouluun. Vanhemmat tukivat ja koulunvaihto oli hyvä ratkaisu. Tilanne rauhoittui ja jämäkkä opettaja sai aikaan työrauhan.

Eero oppi pikavauhtia lukemaan, mutta nyt luokan priimuksena oleminen sysi hänet taas ulkopuolelle. Syntymäpäiville ei tullut ketään ja yksinäisyys jatkui. Vasta lukiossa alkoi löytyä kavereita.

Tatjana sanoo, että kisaamisella on pitkät jäljet. Ihminen voi omaksua kiusatun roolin ja ruveta jopa odottamaan kiusaamista. Ketju olisi katkaistava, ja aikuisten olisi saatettava lapsi tai nuori takaisin ryhmään, vaikka sitten koulua vaihtamalla.

Pahaa oloa sisäänpäin

Kiusaajan demonisointi ei auta mitään, vaan hänkin tarvitsisi apua.

Vaikka Eero väritteli kiusaajiensa silmiä mustiksi luokkakuvassa, hän ei silti tunne vihaa kiusaajia tai koko maailmaa kohtaan. Hän tietää tunteen, kun jää lauman ulkopuolelle.

”Missä menee se raja, että viha kääntyy joko itseä kohtaan tai sitten yhteiskuntaa kohtaan. Oma kostoni oli näyttää, että pärjään”, hän sanoo.

Marialla viha ja paha olo kääntyivät sisäänpäin. Tuli syömisongelmia, päihteitä. Vanhemmat veivät Marian terapiaan, ja se pelasti hänet.

Anteeksi!

Pitäisikö kiusatulta pyytää anteeksi, vaikka vuosien jälkeen.

Eero ei kaivannut anteeksipyyntöä, hän kaipasi kavereita. Marian mielestä anteeksipyyntö voi olla hyvä asia, jos se vaikuttaa tekoihin.

Tatjanan kokemuksen mukaan anteeksipyynnöllä on merkitystä kiusatulle.

”Se, että esimerkiksi aikuinen kertoo, että sinulle on tehty väärin, olen pahoillani, en silloin ymmärtänyt. Oikeudenmukaisuuden kokemus voi olla tärkeä avain eteenpäin.”

Kommentit