Hyppää pääsisältöön

Ismo Leikolan ensikosketus stand upiin oli Seinfeld

Jyväskylästä koko Suomen tuntemaksi stand up -koomikoksi ponkaissut Ismo Leikola kertoi radiossa vuonna 2012, miten hänen leipälajinsa on tullut rapakon takaa Suomeen. Entä mistä kaikesta Suomessa saa heittää läppää? No lihavuudesta nyt ainakin.

"Sinä olet siis se vähän pihalla olevalta vaikuttava hauska mies", radiojuontaja Olga K esitteli Ismo Leikolan Yle Puheen Aamussa vuonna 2012. Mumisevasta puhetyylistään tunnettu jyväskyläläiskoomikko Leikola voitti stand up -tulokaskilpailun jo vuonna 2003, minkä jälkeen hänestä on tullut yksi Suomen menestyneimmistä stand up -koomikoista.

Leikolan oma ensikosketus stand uppiin olivat amerikkalaissarja Seinfeldin (1989–1998) lopputekstien aikaan tulevat lyhyet esityspätkät. Hänen omassa kotikaupungissaan Jyväskylässä stand uppia alettiin esittää vuonna 2001. Tällöin Leikola ilokseen oivalsi, että tehdäkseen huumoria ei tarvittu tv-kuvausryhmää tai peruukkeja – riittäisi, että seisoisi lavalla yksin, ihan omana itsenään ja omalla tyylillään.

"Jos yrittää rakentaa itselleen tyylin ulkoa päin, se on aina vähän päälle liimattua", Leikola sanoo.

Suomeen stand up alkoi rantautua pikku hiljaa 1990-luvulla, mikä oli paljon myöhemmin kuin esimerkiksi Ruotsissa. Leikola mainitsee ensimmäisiksi suomalaisiksi stand up -koomikoiksi muun muassa Markku Toikan, André Wickströmin ja Riku Suokkaan.

Stand up -koomikkona Leikola pyrkii löytämään universaaleja ja ajattomia aiheita, eli vitsejä, jotka eivät vanhenisi heti. Usein se tarkoittaa sitä, että aivot löytävät ihan outoja näkökulmia tuttuihin asioihin.

Suomessa stand up -koomikoilla on rajoituksia verrattuna esimerkiksi amerikkalaisiin kollegoihin. Leikola selittää, että Amerikassa koomikoilta odotetaan aina tiettyä näkökulmaa, josta vitsejä heitetään. Esimerkiksi vähemmistöt voivat puhua vähemmistöistä eri tavalla kuin enemmistö, ja hauskuus voi syntyä siitä, mitä ei oikeastaan saisi sanoa.

"Suomessa koko homma on vähän uudempi ja tulenarempi. Täällä ei oikein voi välttämättä tehdä huumoria siitä, mitä ei saisi sanoa, koska täällä ei ole ihan selkeää, mitä ei saisi sanoa", Leikola vertaa.

Omasta ulkonäöstä, kuten pulleasta mahasta vitsaileminen taas on sallittua. Leikolan mukaan pelkkä maininta omasta lihavuudesta on yleisön mielestä aina hauskaa, koska altavastaajan asemaan asettautuminen on sympaattista. Laihduttamisesta ja urheilusta vitsailemalla taasen ei välttämättä saa tiristettyä nauruja yleisöstä.

Teksti: Sonja Fogelholm

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto