Kotimainen näköpuhelin oli kaukonäköinen keksintö

Julkaistu 27.10.2014 - 15:15. Päivitetty 30.10.2020 - 08:33

Suomessa kehitettiin näköpuhelin jo parikymmentä vuotta ennen Skype-nettipuhelujen aikaa. Laitteet olivat kuitenkin kalliita, eikä kasvokkain käydyistä puheluista tullutkaan toivottua hittiä 1980- ja 1990-luvuilla. Humoristiset toimittajat tarjosivat keksinnölle käyttöä mm. puhelinsensseissä tai hammaslääkärien etätarkastusvälineenä.

Näköpuhelujen mahdollisuutta pohdiskeltiin jo tavallisen puhelimen keksimisestä alkaen. Yhdysvalloissa ja Saksassa videopuhelintekniikkaa alettiin kehitellä jo 1920-luvulla. Saksassa avattiin vuonna 1936 maailman ensimmäinen videopuhelinverkko. Amerikkalaisen AT&T:n Picturephone esiteltiin keväällä 1964 New Yorkin maailmannäyttelyssä.

Lataa

Kuluttajat eivät innostuneet hintavasta ja kömpelöstä Picturephonesta, mutta huumoria siitä irtosi. Matti Kuuslan Piikkis-ohjelmassa ennusteltiin laitteen aiheuttavan kiusallisia ihmissuhdetilanteita.

1980-luvulla Suomessa alettiin kehitellä puhelinlinjoitse tapahtuvaa kuvaviestintää ensisijaisesti yritysten tarpeisiin. Posti- ja telelaitoksen vuonna 1982 esittelemä teleneuvottelujärjestelmä ei tarjonnut vielä edes liikkuvaa kuvaa vaan perustui hitaasti vaihtuviin stillkuviin. Neuvottelutkin olisi pitänyt käydä telepiirien vuokraamissa erillisissä konferenssihuoneissa.

Ensimmäinen näköpuhelin Euroopassa

Vuonna 1984 Valtion tekninen tutkimuskeskus kehitti elävää kuvaa välittävän siirtolaitteen, jonka kuva tosin hajosi puhujan liikkuessa. Laitteisto, johon kuului puhelin, tietokone, kamera ja monitori, maksoi "alle 100 000 markkaa" (vuoden 2014 rahassa runsaat 34 000 euroa).

Vehjettä luonnehdittiinkin "johtajien huomispäivän välineeksi", olkoonkin että tämä Euroopan ensimmäinen näköpuhelin oli tuntuvasti huokeampi kuin historialliset edeltäjänsä.

Kotimaisilla yrityksillä ei kuitenkaan ollut kiinnostusta VTT:n laitteen teolliseen valmistamiseen. Sen tuotantoa varten perustettiinkin vuonna 1986 VistaCom-niminen yritys, jonka pääosakas oli Kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan riskisijoitusyhtiö Ecomen.

Vuonna 1986 arvioitiin optimistisesti, että seuraavalla vuosikymmenellä näköpuhelinten menekki Euroopassa nousisi 25 miljoonaan. Ainakin "puhelinsenssien" tekoa se avittaisi, toimittaja Arto Nurmi ehdotti jutussaan leikillisesti.

Vuonna 1988 VistaCom julkaisi pöytämallisen värikuvapuhelimen prototyypin. Seuraavana vuonna lähetetyn uutisjutun mukaan vantaalainen Rotator Oy otti sen käyttöön ensimmäisenä Suomessa.

VistaComin laitteeseen saattoi kytkeä toisen kameran erillisten kuvien lähettämistä varten, mutta Muutoksen tuulet -ohjelman näytteen perusteella kameran vaihto vaati hieman hankalaa kytkentöjen muuttamista.

Posti- ja telelaitos kehitteli samaan aikaan monipalvelukeskuksia, jotka mahdollistivat kuvapuhelimen, kotimikron, teleksin ja faksin käytön samasta liittymästä.

"Haloo, täällä Boris"

Suurista odotuksista huolimatta kuvapuhelinten kaupallinen läpimurto epäonnistui, eikä edes yritysmaailma ottanut keksintöä omakseen. Ennen konkurssiaan VistaCom valmisti vielä Macintosh-tietokoneeseen yhdistetyn kuvapuhelimen prototyypin. Mallissa oli tietokoneen päälle sijoitettu kamera, mutta puhelut käytiin edelleen perinteisen lankaluurin välityksellä.

Videopuhelimet pysyivät pitkään erikoisuutena, jolla viihdytettiin esimerkiksi Venäjän presidenttiä Boris Jeltsiniä tämän valtiovierailulla Saksassa.

Laitekehittely jatkui vuosikymmenen mittaan. Vuonna 1995 Geneven telemessuilla esiteltiin näköpuhelimen langaton malli.

Kodin uusi lelu

1990-luvun lopulla aiempaa nopeammat tietoliikenneyhteydet alkoivat mahdollistaa kuvapuhelut myös kotipäätteillä. Nopeiden tietoverkkojen kaupungiksi mielivässä Oulussa paikallinen puhelinyhtiö kokeili kuvallista yhteydenpitoa vuonna 2000.

Puhelinyhtiöt olivatkin innolla mukana kehitystyössä. Helsingin puhelinyhdistystä edustava Teppo Turkki visio tulevaisuuden mahdollisuuksia Aamu-tv:n haastattelussa 1998. HPY:n tarjoamien ISDN-liittymien taustalla olevaan verkkoon saattoi rakentaa vaikka oman tv-kanavan.

Ylen aamustudion koneessa on vielä "vanhanaikainen internetyhteys", ja toimittajat sähläävät hieman tuskastuneen oloisesti laitteeseen piuhalla kytketyn minikameran kanssa. Kuvapuhelinta kutsutaan "leluksi", ja toimittaja Leo Riski epäilee, mitä uutta ruudussa näkyvä nykivä kuva oikein tarjosi. ”Onko tämmöinen ISDN-yhteys edes kaikille mahdollinen?" hän epäilee.

Uusi teknologia ohjaa Aamu-tv:n keskustelun ennen pitkää jälleen internetin tarjoamaan aikuisviihteeseen, mutta juontajapari Hilla Blomberg keksii kuvapuhelimelle muitakin sovellutuksia. Kenties potilas saisi sen avulla suuvärkkinsä tarkastetuksi vaivautumatta hammaslääkärin vastaanotolle?

Näköpuhelut alkoivat yleistyä vasta 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä internetin ilmaisten kuvapuhelinohjelmien ja halpojen, nopeiden laajakaistayhteyksien myötä. Vuonna 2005 Raahessa asukkaita opetettiin ilmaisten nettipuheluiden käyttäjiksi.

Konkurssin tehneen kuvapuhelinyhtiö VistaComin toimintaa jatkoi Vista Communication Instruments Oy, joka vuonna 1991 toi markkinoille maailman ensimmäisen tietokoneeseen asennettavan koodekkikortin. Kortti yhdisti videosignaalin ja puhelinlinjan ohjaten puhelut kotimikroon.

2000-luvun taitteessa Vista teki ISDN-yhteyksille tarkoitettuja ohjelmistoja. Vuonna 1999 se julkaisi oheislaitteista riippumattoman kuvapuhelinohjelman, joka mahdollisti kuvapuhelut ja videoneuvottelut tavallisella kotikoneella tai kannettavalla mikrolla ilman puhelinta. Wicom Communications osti Vistan patentit vuonna 2002.

Artikkelin lähteinä on käytetty mm. seuraavia teoksia ja artikkeleita: Mika Pantzar, Tulevaisuuden koti. Arjen tarpeita keksimässä, Otava 2000; Sami Takala, Suomalaiset keksivät Skypen ennen Skypeä, Helsingin Sanomat 18.10.2014; Maria Korteila, Vistacomin näköpuhelin palasi bittijonona, Tekniikka & Talous 2001.