Suomalaisia kaupunkeja on suunniteltu kasvu mielessä ja suurta ihannoiden, ja monesti on unohdettu niiden todellinen luonne ja aidot kehittymisen mahdollisuudet.
Kaupunki uusiksi -sarjan kakkosjakso käsittelee pikkukaupunkien vetovoimatekijöitä. Voidaanko ihmiset saada arkkitehtuurin keinoin pysähtymään kaupunkeihin ohikulkumatkallaan? Ja riittääkö sekään lopulta pitämään pikkukaupunkien keskustoja viihtyisinä tai elinvoimaisina?
Paraisilla Uusi Kaupunki -kollektiivin tehtävänä oli ideoida keskustan vetovoimaisuutta erityisesti sesonkiaikaan. Saaristokuntien liitoksen jälkeen Parainen on yksi Suomen suurimmista sesonkikaupungeista ja saariston rengastie on mökkeilykaudella lomailijoiden kansoittama. Mietimme, miten voidaan nostaa esiin Paraisten keskustan hyviä puolia ja mitkä asiat vaatisivat uudistamista.
Parainen sijoittuu usealle suuremmalle siltojen yhdistämälle saarelle, mutta monelle saaristo alkaa vasta kun pysähdytään Nauvon lossijonoon. Lossia jonottaneista suuri osa oli ajanut Paraisten kuuluisaan purjekiertoliittymään läpi pysähtymättä ja yllättävän monelle Paraisten keskusta ei ollut kovinkaan tuttu, vaikka tietä olikin ajettu useat vuodet. Kiertoliittymän ympäristö ei nykyasussaan erityisesti houkuttele matkailijoita pysähtymään vaan avautuu valtavana parkkipaikkana, jolle on väljästi ripoteltu muutama huoltoasema. Taajaman alueella tien varresta löytyvät tutut marketit ja hieno keskuspuistokin jää valitettavasti huomaamatta. Tältä näyttää myös varsin moni muu suomalainen pikkukaupunki.
Mitkä sitten ovat Paraisten viehättävimmät puolet? Kysyimme kaupunkilaisilta minne he vievät vieraansa. Vastauksista nousi esiin historiallinen Vanha Malmi ja kirkonseutu, keskuspuisto ja kaupungin läpi kulkeva kanaali Sundet sekä keskustan pienimittakaavainen kahviloiden reunustama kävelykatu. Suosituin kohde oli kuitenkin, jonkinlainen hiomaton timantti, aivan keskustan liepeille ulottuva valtava kalkkikaivos.
Miten Saaristotiellä kaupungin ohi ajavat mökkiläiset ja turistit saataisiin ohjattua keskustaan? Studio Puisto pohti miten kiertoliittymä ja tienvarsi toimii kaupungin näyteikkunana tai käyntikorttina, jossa voi nähdä pilkahduksen kaupungin viihtyisimmistä paikoista, erikoisuuksista ja historiasta.
Paraisten valtava kalkkikaivos Gruvan on hämmästyttävä näky varsinkin kun se sijaitsee aivan kiinni kaupallisessa keskustassa. Se on ollut kaupungin tärkeimpiä elinkeinoja jo 1300-luvulta asti. Jada ideoi kaivosta kaupungin moottorina tulevaisuudessa. Jossain vaiheessa kalkkivarannot joka tapauksessa loppuvat ja kaivokselle pitää löytää uutta käyttöä.
Parainen tavoittelee imagoa merellisenä satamakaupunkina, mutta satama kaipaa piristysruisketta houkutellakseen veneilijöitä ja kaupunkilaisia rantaan. Futudesign mietti millainen on houkutteleva vierasvenesatama ja miten se yhdistyy paremmin kaupungin keskustaan.
Autolla liikkumisen helppous on pantu viihtyissyyden edelle useassa suomalaisessa pikkukaupungissa, eikä Parainen ole poikkeus. Hukkatila suunnitteli vanhan VPK:n, eli Brankkiksen, sekä torin ympäristön toimintojen uudelleenjärjestämistä siten, että alue muodostaisi viihtyisämmän kokonaisuuden erityisesti jalankulkijoille ja pyöräilijöille.
Parkkipaikkojen rakentamisen sijaan kaupunkikeskustat kaipaavat palvelujen sijoittumista tiiviimmin, jolloin autoilijatkin voivat siirtyä jalkaisin suutarilta kalapuodin kautta konditoriaan kahville. Pienille kaupungeille on ominaista myös inhimillinen mittakaava, joka Paraisilla ilmenee kaupunkilaisten viihtymisenä kävelykadulla. Kun suunnitellaan uutta rakentamista, on kaupunkilaisten kannalta tärkeämpää ajatella viihtyisää kaupunkiympäristöä kuin tehokkuutta suhteessa myytävään asuinpinta-alaan. Arkkitehtuuritoimisto Heikki Muntola ja Studio Puisto miettivät kaupallisen keskustakorttelin brändiä sekä tekivät ehdotuksen Kortteli 1:n ja kävelykadun kehittämiseksi.
Useimpien suomalaisten pienten kaupunkien tärkein valtti on luonto. Paraisilla hienon keskuspuiston lisäksi lähietäisyydellä sijaitsee Lillholmenin saari, jossa on mm kesäteatteri. Rudanko-Kankkunen kehitti ajatusta retkisaaresta, jossa vetonauloina toimivat mm. kesäteatteri, uimala ja ulkoilureitit.
Kaupunkien hyvä puolet esiin
Brändäys yhdistetään kuluttajatuotteisiin, yrityksiin ja palveluihin. Nykyään myös kaupungit pohtivat kovasti omia vahvuuksiaan, jotta voisivat houkutella alueilleen lisää turisteja, asukkaita ja investointeja. Kaupunkien keskinäisen kilpailun kautta brändäys on löytänyt näin tiensä myös kaupunkisuunnitteluun. Yhdyskuntasuunnittelun professori Juho Rajaniemen mukaan kaupunkien brändiä rakennetaan usein ulkopuolisia ajatellen, vaikka sen pitäisi pohjautua aitoon identiteettiin, joka on kehittynyt hitaasti. Kuinka hyvin pienten kaupunkien nopeasti rakennettu brändi vastaa niiden todellista identiteettiä?
Ehkä me suomalaiset jäämme turhaan voivottelemaan kaupungeissamme yhtä tai toista ikävää rakennusta tai paikkaa, ja samalla unohdamme niiden viehättävimmät puolet.
Onnistunut brändäys perustuu pitkälti olemassa olevien vetovoimatekijöiden tunnistamiseen ja niiden vahvistamiseen. Kaupungeissa voi myös olla ”piileviä voimavaroja”, joita ei vielä ole osattu hyödyntää kaupungin markkinoinnissa. Myös suuret muutokset, kuten teollisuuden siirtyminen yhä kauemmas kaupunkien keskustoista avaa uusia mahdollisuuksia uusien vetovoimatekijöiden rakentamiseen ja sitä kautta myös uuden brändin luomiseen.
Kaupunkien kehittyminen vie vuosikymmeniä, mutta niiden suunnittelussa tulisi yhä useammin rohkeasti kokeilla erilaisia pieniäkin keinoja. Esimerkiksi valaistuksella paikkoja voi muuttaa nopeasti viihtyisämpään suuntaan. Nykypäivän kaupungeilla itsellään on harvoin resursseja suuriin muutoksiin ja ne kehittyvätkin yhä useammin aktiivisten asukkaiden ja yrittäjien varassa. Paraisilla kaupunkilaiset ovat järjestäneet konsertteja kaivoksessa ja kehittäneet yhdessä Vanhaa Malmia. Paraisille on myös perustettu kävelykadun varteen pohjoismaiden ainoa Salvador Dali-museo. Vuosikausia louhoksen ylijäämä on kasattu Saaristotien varteen koivikon suojiin. Voisiko ylijäämästä muodostua sen sijaan esimerkiksi Paraisten uusi valkoinen hiekkaranta?
Ehkä me suomalaiset jäämme turhaan voivottelemaan kaupungeissamme yhtä tai toista ikävää rakennusta tai paikkaa, ja samalla unohdamme niiden viehättävimmät puolet. Työpajoissamme olemme huomanneet, että monasti tarvitaan ulkopuolinen kertomaan mistä asioista kaupunki voi hyvällä syyllä olla ylpeä. Kaupunkisuunnittelun avulla on mahdollista tukea kaupunkilaisten halua yhdessä muuttaa asuinpaikkaansa viihtyisämmäksi. Pienet kaupungit ovat tulevaisuudessakin vetovoimaisia, kun ovat aidosti sitä mitä ne ovat.
Heikki Riitahuhta, arkkitehti
