Hyppää pääsisältöön

Filmikameran kanssa Roomassa ja salaa Pompejissa 1954

Leo Hildénin vuonna 1954 Italiassa kuvaamat lyhytelokuvat ovat erinomainen esimerkki siitä innosta, millä filmikatsauksia tuolloin tehtiin. Filmeistä kaksi esittelee Roomaa ja yksi Pompejia. Jälkimmäisen hän kuvasi vastoin nimenomaista kieltoa.

Roomassa filmikamera ei toki ollut uusi näky, vaan Ikuinen kaupunki oli tallentunut jo aiemmin suomalaiskuvaajienkin filmille. Hildénin käsittelyssä korostuu kaupungin historia: ensimmäisessä filmissä käsitellään "vanhaa" Roomaa, toisessa "uutta". Kaikki, mikä on antiikkia nuorempaa, on tulkittu "uudeksi".

Vanhasta Roomasta esitellään mm. Forum romanum, Colosseum sekä Caracallan termit. Uudessa Roomassa käydään mm. Terminin rautatieasemalla, Pietarinkirkossa sekä sen Palazzo Venezian parvekkeen alla, mistä Mussolini piti puheitaan. Vaikka filmi on kuvattu hyvin nopeasti ja sen tavoite on sivistyksellinen, on sille tarttunut myös kauniita tuokiokuvia mm. lapsista ja häistä.

Elokuvallinen, paikoin lyyrinen musiikki vie tarinaa eteenpäin. Selostus on tekijälleen tunnusomaisesti tarkoin punnittua, välistä jopa runollista. "Verkkaisena virtaa Tiberin keltainen vesi kapeassa uomassaan halki Ikuisen kaupungin."

Salakuvausta Pompejissa

Pompejissa kameran ja jalustan kanssa liikkunut suomalaisseurue pysäytettiin portilla. Filmaaminen alueella ei ollut sallittua. Hildén kohautti olkapäitään ja väitti, ettei kamerassa ollut filmiä — aikomuksena oli vain harjoitella kuvaamista tyhjällä kameralla. Aikansa pohdittuaan vartijat päästivät miehet sisään, mutta sillä ehdolla, että jalusta jää autoon. Heidän ajatuksensa oli, ettei ilman jalustaa ole mahdollista mitään ainakaan onnistuneesti kuvata.

Toisin kuitenkin kävi, ja harvinaiset kuvat Pompejista tallentuivat filmille komeasti. Lähikuvat interiööreistä on kuvattu myöhemmin kirjoista — näin oli näin on laita myös monissa muissa Hildénin filmeissä. Kuvan laatu ja informaatioarvo ratkaisivat.

Innostus, jonka käynti Pompejissa Hildénissä herätti, tarttui myös nopeasti työstetylle filmille. Loppusanat ovat mahtipontiset, mutta uskottavat.

"Vaikka pian jo 1 900 vuotta kuolleina, kertovat Pompejin vanhat rauniot, sen hiljaiset kadut ja kadonnut loisto ikuisesta taistelusta, eri kulttuurikausien synnystä ja katoamisesta, henkisestä näytelmästä, johon tuskin löytyy vertaansa historiamme lehdiltä."

Teksti: Petra Himberg

  • ”Tervetuloa rahinan pariin!” – Kansanmusan legendat ja kadonneet taitajat tallentuivat Ylen muinaisille pikalevyille

    1930-luvun ääniaarteita sarjassa Ylen kansanmusiikkipatinaa.

    Suorakaiverruslevyt olivat aikanaan mullistava äänitystekninen uutuus. Niille tallentuivat 1930–1950-lukujen suomalaisen juurimusiikin tärkeimmät osaajat, osa heistä myöhempiä folklegendoja, jotkut unohdettuja, monet jo tuolloin katoamassa olleen maailman viimeisiä edustajia. Ylen varastoihin unohtuneet ääniaarteet nostettiin vuonna 1991 päivänvaloon sarjassa Ylen kansanmusiikkipatinaa, joka on nyt kokonaan kuunneltavana Elävässä arkistossa ja Yle Areenassa.

  • Suomalaiset taistelivat puukot tanassa vapaan Viron puolesta 1919

    Liki 4 000 suomalaista soti Viron vapaussodassa.

    Loppuvuodesta 1918 puhjennut Viron vapaussota sai lähes neljätuhatta suomalaista ylittämään Suomenlahden taistellakseen siellä vapaaehtoisjoukoissa bolševismia vastaan. Osa lähteneistä oli vasta kouluikäisiä nuorukaisia. Vuonna 1993 valmistunut Untamo Eerolan ytimekäs dokumentti antaa puheenvuoron sekä heille itselleen sekä virolaisille: millaisen hengen vallassa sotaa käytiin entä millaisista teoista suomalaiset Virossa muistetaan? Dokumentti sisältää runsaasti arvokasta arkistomateriaalia.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto