Hyppää pääsisältöön

Filmikameran kanssa Roomassa ja salaa Pompejissa 1954

Leo Hildénin vuonna 1954 Italiassa kuvaamat lyhytelokuvat ovat erinomainen esimerkki siitä innosta, millä filmikatsauksia tuolloin tehtiin. Filmeistä kaksi esittelee Roomaa ja yksi Pompejia. Jälkimmäisen hän kuvasi vastoin nimenomaista kieltoa.

Roomassa filmikamera ei toki ollut uusi näky, vaan Ikuinen kaupunki oli tallentunut jo aiemmin suomalaiskuvaajienkin filmille. Hildénin käsittelyssä korostuu kaupungin historia: ensimmäisessä filmissä käsitellään "vanhaa" Roomaa, toisessa "uutta". Kaikki, mikä on antiikkia nuorempaa, on tulkittu "uudeksi".

Vanhasta Roomasta esitellään mm. Forum romanum, Colosseum sekä Caracallan termit. Uudessa Roomassa käydään mm. Terminin rautatieasemalla, Pietarinkirkossa sekä sen Palazzo Venezian parvekkeen alla, mistä Mussolini piti puheitaan. Vaikka filmi on kuvattu hyvin nopeasti ja sen tavoite on sivistyksellinen, on sille tarttunut myös kauniita tuokiokuvia mm. lapsista ja häistä.

Elokuvallinen, paikoin lyyrinen musiikki vie tarinaa eteenpäin. Selostus on tekijälleen tunnusomaisesti tarkoin punnittua, välistä jopa runollista. "Verkkaisena virtaa Tiberin keltainen vesi kapeassa uomassaan halki Ikuisen kaupungin."

Salakuvausta Pompejissa

Pompejissa kameran ja jalustan kanssa liikkunut suomalaisseurue pysäytettiin portilla. Filmaaminen alueella ei ollut sallittua. Hildén kohautti olkapäitään ja väitti, ettei kamerassa ollut filmiä — aikomuksena oli vain harjoitella kuvaamista tyhjällä kameralla. Aikansa pohdittuaan vartijat päästivät miehet sisään, mutta sillä ehdolla, että jalusta jää autoon. Heidän ajatuksensa oli, ettei ilman jalustaa ole mahdollista mitään ainakaan onnistuneesti kuvata.

Toisin kuitenkin kävi, ja harvinaiset kuvat Pompejista tallentuivat filmille komeasti. Lähikuvat interiööreistä on kuvattu myöhemmin kirjoista — näin oli näin on laita myös monissa muissa Hildénin filmeissä. Kuvan laatu ja informaatioarvo ratkaisivat.

Innostus, jonka käynti Pompejissa Hildénissä herätti, tarttui myös nopeasti työstetylle filmille. Loppusanat ovat mahtipontiset, mutta uskottavat.

"Vaikka pian jo 1 900 vuotta kuolleina, kertovat Pompejin vanhat rauniot, sen hiljaiset kadut ja kadonnut loisto ikuisesta taistelusta, eri kulttuurikausien synnystä ja katoamisesta, henkisestä näytelmästä, johon tuskin löytyy vertaansa historiamme lehdiltä."

Teksti: Petra Himberg

  • Tehtaankadun poliisimurhat järkyttivät kansaa 1997

    Steen Christensen surmasi kaksi poliisia ryöstön jälkeen.

    Koko Suomi järkyttyi, kun tanskalainen Steen Christensen surmasi teloitustyylillä kaksi suomalaista poliisia Helsingissä Tehtaankadulla 22.10.1997. Hän oli vähän aiemmin ryöstänyt Hotelli Palacen kassan Helsingin Eteläranta 10:ssä. Saaliikseen Christensen sai vähän yli 6000 markkaa (reilut 1000 euroa).

  • Seilin saarelle matkattiin arkkulaudat mukana

    Saarelle eristettiin spitaalisia ja mielisairaita.

    Turun saaristossa sijaitseva idyllinen ja vehreä Seilin saari kätkee sisäänsä hautausmaan ja monta karua kohtaloa. Saarelle perustettiin 1600-luvulla sairaala spitaalisille. Tosin lääkäreitä tai hoitoa ei ollut, perillä odotti vain eristys ja sopivaa maata hautuumaaksi. Myöhemmin Seilissä toimi naisille tarkoitettu mielisairaala. Terveen ja hullun raja oli häilyvä ja riippui usein yhteiskuntaluokasta.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto