Nyt on ongelma. Voiko samaan aikaan itkeä ja laulaa?
Suomalainen itkeä vollottaa vapaa-ajallaan. Vain elämää –ohjelman konsepti perustuu tähän totuuteen. Toistensa lauluja tulkitsevat artistit pillahtavat itkuun ja kotikatsomoissa koetaan suuria tunteita. Kyseinen viihdeohjelma on kirittänyt suomalaisen paperiteollisuuden nenäliinaklusterin ennennäkemättömään kasvuun.
Milloin muistat päähenkilöiden itkeneen oopperassa (enkä tarkoita tällä nyt mitään pieleen mennyttä aariaa)?
Jos joku luuli, että korkeakulttuurista nautitaan kuivin silmin, arvaus ei voisi enemmän mennä pieleen. Tervetuloa Joulun tähti –oopperan harjoituksiin.
Hetkistä aiemmin on naurettu vedet silmissä erilaisille äänenavauksille, leikitty rikkinäistä puhelinta laulaen ja hypitty kuin heikkopäiset rentoutumista tavoitellen.
Ja sitten: tarvitaan vain yksi Ave Maria, ja naiskuoro niiskuttaa.
Tarvitaan vain yksi Ave Maria, ja naiskuoro niiskuttaa.
Ei silikonikyyneleitä eikä raakaa sipulia, me itkemme ihan omin avuin. Mitä nyt vettyneiden silmälasien takaa pystyn havaitsemaan, ihan kuin ohjaajankin silmäkulmassa kiiltelisi jokin.
Annukka Aholan säveltämän oopperan sanoma vetää vakavaksi. Jouluisesta nimestään huolimatta libretto eli oopperan teksti käsittelee vakavia aiheita kuten ihmisen julmuutta ja pahuutta, joka ei sivuuta viattomia lapsiakaan. Onko ihmiskunnalla toivoa?
Suunnittelen taittelevani johonkin hihanliepeeseen nenäliinan, jotta pystyn tarvittaessa pyyhkäisemään sillä silmäkulmat kuiviksi. Tosin näyttämöllä se ei voi tapahtua täysin huomaamattomasti.
Suunnittelen taittelevani hihanliepeeseen nenäliinan.
Koska Joulun tähteen ei ole käsikirjoitettu niiskuttavia oopperalaulajia, ongelma on pakko ratkaista jotenkin ennen ensi-iltaa.
Voi itku.
Kohti Joulun tähteä -kirjoitussarja seuraa kirkkonummelaisten projektia: saavatko amatöörit ammattilaisten avulla aikaiseksi kokoillan oopperan? Millaista draamaa oopperan kulisseissa koetaan, ennen kuin teos on ensi-illassa? Lue sarjan edellinen kirjoitus klikkaamalla tästä.
