Kirjoittaja Veera Lindström on 13-vuotias koululainen. Hän ratsastaa kerran viikossa sekä hoitaa ratsastuskoulun ponia Pollya sekä Ronjan Mira-ponia.
Pääsin tänä vuonna ensimmäistä kertaa osallistumaan Helsinki International UB Horse Show:hun (HIHS). Aavistin, että edessä olisi rankka, mutta varmasti unohtumaton viikonloppu.
Parkkipaikat olivat täynnä hevosautoja ja trailereita. Ihmisiä käveli ympäri jäähallia, välillä hevosen kanssa ja välillä ilman.
Ihmisiä oli tuhansia ja välillä käytävillä oli kamala ruuhka, jonka takia oli välillä vaikea hahmottaa missä oli.
Jäähallilla paikat olivat laitettu hyvin kuntoon ja oli paljon kylttejä missä on mitäkin, joka helpotti kulkemista.
Expo-alue oli valtava, jossa tavaraa vaan riitti! Kaikkea mitä etsi, tuntui löytävän. Missään en ole nähnyt tuommoista määrää hevoskamaa! Nyt Expo oli laitettu yhtenäiseen "halliin", mutta koska porukkaa oli niin paljon samaan aikaan, oli miltei mahdotonta kulkea siellä. Tarvittavia kamoja kuitenkin löytyi.
Katsomosta näki hyvin Areenalle ja isolle kuvataululle, jossa näkyi ratsukon suoritus. Katsomossa oli hirvittävän kuuma, ja penkit olivat kovia, mutta kilpailua ja esityksiä jaksoi silti katsoa tuntitolkulla. Kisa-areena oli iso, ja sen sisällä seisovat upeat esteet hienoilla johteilla tai vitivalkoiset kouluaidat. Jotkut esteistä olivat myös hurjan isoja. Pääsin kävelemään ja tutustumaan World Cupin esterataan areenalla ja siellä esteiden suuruus vasta paljastui.
Ohjelmassa oli kouluratsastusta, esteratsastusta, showesityksiä, poneja ja vaikka mitä muuta. Eniten oli kuitenkin esteratsastusta. Esteradoilla iso osa hevosista oli kuumuvia ja ketteriä, jotka kiitivät radan nopeasti ohi. Jotkut tiputtelivat puomeja ja joillekin tuli kieltoja, mutta enemmän tuli onnistumisia.
Kouluradoilla näytti, että hevoset vain liitäisivät, ja tanssivat. Vaikka varmasti myös hevoset olivat hermostuneita, näytti, että heillä ei olisi ollut minkäänlaisia ongelmia.
Jäähallilla oli mahdollisuus mennä seuraamaan ratsukoitten verryttelyä. Oli mielenkiintoista katsoa miten huippuratsastajat verryttelivät ennen radalle lähtöä. Alhaalla, verryttelyhallissa pääsi lähelle laitoja seuraamaan verkkaa.
Parasta oli se, kun suomalaiset hyppäsivät nollaradat, ja katsomossa ihmiset hurrasivat ja taputtivat mikä käsistä lähti. Musiikki alkoi soida nollaradan tultua, ja kylmät väreet nousivat selkää pitkin ylös. Siinä vaiheessa olin onnellinen ratsastajien puolesta.
Aikaiset herätykset veivät energiaa ja illalla tulimme vielä myöhään kotiin. Silti koko tapahtuma oli mieletön ja fiilis oli mahtava. Kokemus olla ensimmäistä kertaa Helsinki international UB Horse Showssa oli uskomaton ja kerrasta oli enemmän kuin hyötyä. Oli mahtavaa nähdä huipputason ratsastusta paikan päältä. Vaikka väsymys painoi, oli kivaa, ja mukava seurata tapahtumaa, ja pyöriä Expo-alueella.
Reissu oli mahtava, porukka oli ihana, eikä missään vaiheessa tullut tylsää. Opin jo paljon vain katsoessakin!
