Hyppää pääsisältöön

Ilmari Tapiovaaran tuolit kalustivat sodanjälkeisen Suomen

Ilmari Tapiovaaran suunnittelema Fanett-pinnatuoli on koko Suomen kalustehistorian eniten tuotettuja tuoleja. 2000-luvulla sen kappalemäärä liikkuu miljoonan paikkeilla. Tapiovaaran edulliset, puhdaspiirteiset tuolit hankittiin 1950-luvulla lähes joka kotiin.

Vuoden 2006 Tuolit puhuvat -ohjelmassa Ilmari Tapiovaaran (1914–1999) uraa taustoittaa taideteollisen korkeakoulun professori Pekka Korvenmaa. Ohjelmassa kuullaan Tapiovaaraa itseään ja nähdään hänen kotoaan harvinaista 1960-lukulaista arkistokuvaa, joka on peräisin Tuoli ja sen muoto -ohjelmasta.

Lisää alkuperäistä arkistokuvaa, vuodelta 1966, on mahdollista nähdä ohjelman "Tuoli ja sen muoto" otteissa, jotka ovat uudemmasta ohjelmasta pois jätettyjä kohtauksia.

Sotien jälkeisessä Suomessa tarvittiin edullisia yleiskalusteita. Säännöstelytalouden aikana huonekalut oli tehtävä puusta, sillä metalleja tai ruuveja ei ollut saatavilla. Puun työstäminen myös taidettiin Suomessa parhaiten, ja koivumetsää riitti.

Materiaalipula pakotti suunnittelemaan tarkoituksenmukaisia, yksinkertaisia ja selkeitä esineitä. Keskeistä muotoilijan työssä oli pikemminkin ongelmanratkaisu kuin tuotteen ulkonäkö.

Tapiovaaran mukaan tuoli on avain sisustamiseen. Hän keskittyikin niiden kehittelyyn koko ikänsä.

Ohjelmissa esitellään kaksi tunnetuinta klassikkotuolia. Domus Academica (1947) oli alun perin opiskelija-asuntolaan suunniteltu helposti pinottava tuoli ja Fanett (1949) jokaiseen kotiin sopiva moderni versio talonpoikaisesta pinnatuolista.

Tapiovaara piti esikuvanaan Alvar Aaltoa, joka oli tuonut modernismin ja funktionalismin Suomeen 1930-luvulla. Funktionalismin periaatteena on, että tuotteen tulee palvella mahdollisimman hyvin sen tarkoitusta. Tämä vaikutti muotokieleen pelkistävästi, joten aiempien tyylisuuntien suosimat koristelut karsittiin pois.

Tapiovaara koki funktionalismiin kuuluvan sosiaalisen tasa-arvon tärkeäksi. Jokaisella tuli olla mahdollisuus hankkia Tapiovaaran tuoleja varallisuudesta riippumatta. Sarjatuotannon avulla huonekaluja pystyttiin tarjoamaan myös vähävaraisille.

Ulkomailla paljon oleskellut Tapiovaara välitti Suomeen kansainvälisesti ajankohtaisia muotoiluilmiöitä. Yhdysvaltojen vaikutus näkyi hänen töissään 1950-luvun alusta, jolloin Tapiovaara toimi Illinois Institute of Technologyn opettajana Chicagossa.

Voimakas taideteollisuus ja maailmalla menestyvä muotoilu nähtiin sodan jälkeen myös Suomen siteenä länsimaihin. Tuolloin korostettiin Suomen yhteyttä Skandinaviaan erotukseksi itäblokista. Positiivisen kansainvälisen maineen ansiosta muotoilun valtiollinen tuki kasvoi valtavasti 1950-luvulla.

Teksti: Emmi Karhiaho

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto