Jyväskylän Uusi kaupunki -työpajassa kaupunki oli antanut jokaiselle työryhmälle julkista tilaa koskevan tehtävän. Meidän tulisi hahmotella Jyväskylän keskustan aukioiden merkitystä ja tulevaa
käyttöä. Tapasimme paikallisia, ja sama kehitysehdotus toistui jokaisessa keskustelussa: lisää ihmisiä!
Kauppatori on liian syrjässä, joten siellä ei ole ihmisiä. Kirkkopuisto on liian suuri, joten sinne ei riitä ihmisiä. Asema-aukiolla autot vievät kaiken tilan, joten sielläkään ei ole ihmisiä. Lisää pitäisi saada, jotta palvelut toimisivat ja julkinen tila olisi viihtyisä. Voisiko arkkitehti jollain konstilla suunnitella kaupunkitilaan lisää ihmisiä.
Aihe oli meille tuttu, sillä sama pulma toistuu lähes jokaisen pienen kaupungin keskustassa. Ihmiset tekevät kaupungin. Mitä enemmän ihmisiä saadaan viettämään aikaa yhteen
paikkaan, sitä paremmat edellytykset paikassa on liiketoimintaan, julkisiin palveluihin, maan arvon nousuun – ja toimivaan kaupunkiympäristöön.
Kauppakeskukset vetävät ihmisiä
Kasvavassa Jyväskylässä asukkaita on noin 135 000, joten kolmelle aukiolle pitäisi riittää käyttäjiä. Asukkaat eivät kuitenkaan ole aukioilla, vaan jossain muualla. Jyväskylässä vilinää löytyy keskustan ostoskeskuksista ja niitä halkovalta kävelykadulta. Kaupallinen tila on merkittävä kilpailija julkiselle tilalle. Kauppakeskusten sisätilat ovat houkuttelevampia kuin ulkoaukiot, mutta samalla säännellympiä. Kauppakeskuksessa tilat ovat yksityisten omistajien hallinnassa, ja oikeudesta istahtaa tuolille saatat joutua maksamaan kahvikupin hinnan. Kaupallinen ei kuitenkaan ole julkisen vastakohta.
Julkisen aukiotilan merkitys kaupungeissa on alun perin ollut poliittinen, uskonnollinen, sosiaalinen, kulttuurinen, liikenteellinen – ja kaupallinen. Jyväskylän ruutukaavan aukioilla on ollut selvä työnjako: Kirkkopuistossa on hoidettu uskonnollisia asioita ja
virkistäydytty pyhänä, sen laidalla kaupungitalon paraatiaukiolla on pidetty poliittisia kokoontumisia ja juhlallisuuksia, Asema-aukio on aikoinaan palvellut junaliikennettä ja Kauppatorilla on tehty kauppaa. Nämä julkisten ulkotilojen vanhat käyttötarkoitukset ovat kuitenkin hiljalleen menettäneet merkitystään. Kauppa, uskonto ja politiikka ovat siirtynyt toreilta verkkoon tai kauppakeskuksiin. Eikö julkiselle tilalle ole enää käyttöä suomalaisessa kaupungissa?
Ihmiset käyttävät tiloja, joilla on merkitys
Eurooppalainen julkisen tilan palkinto European Award for Urban Public Space on joka toinen vuosi jaettava palkinto hyvin suunnitellulle kaupunkitilalle. Palkinnon jakaminen aloitettiin vuonna 2000, sillä seitsemän eurooppalaista arkkitehtuuri- ja kulttuurikeskusta halusivat yhdessä rohkaista julkisen tilan elävöittämiseen ja puolustamiseen. Tänä vuonna palkinnon saivat Marseilles’n vanhan sataman elävöittäminen ja espanjalaisen Elxin kaupungin uudet kevyen liikenteen sillat sekä puisto kuivuneessa jokiuomassa.
Suomeen palkintoa ei ole vielä saatu kertaakaan, mutta tänä vuonna Helsingin keskustan vanhan ratakuilun pyörätie Baana sai kunniamaininnan. Muita mielenkiintoisia ehdotuksia lähivuosilta ovat mm. vuoden 2010 jaettu voittaja Madgeburgin ulkoilmakirjasto, jossa asukkaat päättivät rakentaa suojaisan kirjastokeitaan hylätylle tontille. Palkituille ehdotuksille on yhteistä se, että ne onnistuvat uudistamaan julkista tilaa nykyisen kaupunkielämän tarpeisiin kuunnelleen paikallisia asukkaita. Ihmiset saapuvat käyttämään julkisia tiloja, joilla on merkitys.
Pilkotaan julkinen tila!
Suomen keskisuurissa kaupungeissa kuten Jyväskylässä kaupunkiaukioille ei ole vielä keksitty uusia merkityksiä. Kaupunkitilaa ajatellaan Suomessa usein ankaran julkiseksi: suomalaisessa julkisessa tilassa mummot eivät saa myydä kutomuksiaan tai liikkuva kioski jäätelöä ilman lupaa. Julkisen tilan tapahtumat vaativat pitkän lupaprosessin. Tämän haluaisin muuttuvan. Julkinen tila on kuitenkin loppujen lopuksi meitä yksilöitä varten: kukin saa käyttää sitä omiin tarpeisiinsa ottaen toiset huomioon. Marseilles’ssa, Elxissä ja Magdeburgissa tämä on hoksattu: julkista tilaa on muovattu palvelemaan kaupunkilaisten tarpeita. Julkinen tila ja yksityiset tarpeet eivät ole ristiriidassa.
Kuinka sitten luovuttaa Jyväskylän aukiot kaupunkilaisten haltuun? Jokainen työryhmä päätyi erilaisiin lopputuloksiin: Futudesign päätti haukata palan Kirkkopuistosta asumiseen ja tiivistää siten kaupunkia, Studio Puisto paransi Kauppatorin käytettävyyttä jakamalla sen pieniin helposti varattaviin palasiin, ja me Arkkitehdit Rudanko & Kankkunen teimme Asema-aukiosta kulinaristisen pyöräkeskuksen.
Jokaiselle ehdotukselle on yhteistä se, että ne esittävät selkokielistä toimintaa aukioille. Vaikeasti hahmotettava ja suuri julkinen tila pilkotaan yksilöllisten mahdollisuuksien kirjoksi: pyörävuokraamo, kioskipaikkoja, esiintymislava, pikniknurmi, mahdollisuus kokoontumisiin tai konsertteihin, kutomiseen, pelaamiseen, lepäämiseen, uuden oppimiseen, yhdessä tekemiseen. Julkinen tila on mahdollisuuksien tilaa, ja kaupungin tehtävänä on avata nämä mahdollisuudet kaupunkilaisille.
Hilla Rudanko, arkkitehti SAFA, Uusi Kaupunki Kollektiivi
Hilla Rudanko on helsinkiläinen arkkitehti, joka on innostunut kaupunkien
ennakkoluulottomasta kehittämisestä ja kokeiluista.
Ps. Lopuksi vinkki Jyväskylän ja Suomen kaupunkien kehityshistoriasta kiinnostuneille: Jyväskyläläinen tietokirjailija ja graafikko Jussi Jäppinen on koonnut keskisuomalaisen suurkaupungin kehityksen kuvia teokseensa Oletko koskaan nähnyt kauniin kaupungin? (2006). Jäppisen teos avaa näkökulmia julkisen tilan merkitykseen ja kehitykseen suomalaisissa kaupungeissa. Tästä kirjasta oli meille paljon hyötyä Jyväskylän suunnittelutyöpajassa. Jäppinen on kuukausi sitten julkaissut myös uuden kuvakirjan. Kirjassa Kaupunki siipien alla tutkitaan Jyväskylän kehitystä näyttävien ilmakuvien avulla.
