Hyppää pääsisältöön

Punaiset ja valkoiset

Punaiset ja valkoiset. Yle kuvapalvelu.
Punaiset ja valkoiset. Yle kuvapalvelu. Kuva: Punaiset ja valkoiset. Yle kuvapalvelu. punaiset ja valkoiset

Sodan ja vallankumouksen sattumanvaraista kaaosta geometrisella tarkkuudella kuvaava elokuva unkarilaisista kommunisteista Venäjän sisällissodassa vuonna 1919.

1960-luvulla maailman elokuvataide koki suuren murroksen, kun Ranskan uuden aallon innoittamana yksi jos toinenkin maa koki oman uuden elokuvan ”aaltonsa”. Haettiin uudenlaisia kerrontatapoja, jotka haastoivat perinteisiä omia tai Hollywoodin synnyttämiä tapoja kertoa elokuvaa.

Yksi virkistävämpiä ja persoonallisimpia uuden elokuvan tekijöitä oli unkarilainen Miklós Jancsó, jonka elokuvat koostuivat pitkistä, tavattoman huolellisesti rakennetuista ja alati liikkuvista otoksista. Niissä katse ulottui niin kauas kuin Unkarin pusta kantaa, mutta muutaman kameran kaarroksen jälkeen saattoi yllättäen päätyä tarkastelemaan ihmisten kasvoja hyvinkin läheltä.

Jancsón elokuvista ehkä kuuluisin on Punaiset ja valkoiset (Csillagosok, katonák, 1967), jonka tapahtumat sijoittuvat Venäjän sisällissotaan vuonna 1919. Joukko unkarilaisia vapaaehtoisia on liittynyt puna-armeijaan ja taistelee muutaman kukkulan hallinnasta jossain Volgan rannalla. Taistelut liikkuvat ja rintamalinjat muuttuvat alituiseen. Kaiken keskipisteenä oleva, kenttäsairaalaksi muutettu entinen luostari joutuu vuoron perään kummankin osapuolen haltuun.

Jancsón vangitseva kuvallinen tyyli on elokuvassa parhaimmillaan: hän sijoittelee ihmisiä niin yksilöinä kuin massoina suureen maisemapalettiinsa. Kuvissa on hämmästyttävää ja hämmentävää syvyyttä samalla kun sotilaat taistelujen edetessä ilmestyvät, poistuvat ja palaavat kuviin hiljalleen liikkuvissa, pitkissä otoksissa. Katsojasta tulee näkymätön ja hiljainen silminnäkijä, joka saa todistaa sirpaleisia ihmiskohtaloita valtavan mullistuksen keskellä.

Kerrontatapa korostaa sodan ja vallankumouksen arvaamatonta kaoottisuutta, jossa elämä ja kuolema ovat sattumasta kiinni. Tilanteet muuttuvat koko ajan, ja mielivaltainen väkivalta korvaa yksi kerrallaan normaalin yhteiskunnan säännöt. Katsojakin pysyy koko ajan varuillaan, kykenemättä arvaamaan mitä seuraavaksi tapahtuu.

Elokuva tilattiin unkarilais-neuvostoliittolaisena yhteistyönä juhlistamaan lokakuun vallankumouksen 50-vuotisjuhlaa, mutta Jancsó kehitti siitä jotain aivan muuta, kuvauksen kaaoksesta, jota myös sodaksi kutsutaan. Elokuvassa ei ole varsinaisia päähenkilöitä eikä siten sankareitakaan joihin voisi samaistua. Jopa osapuolia on usein vaikea erottaa toisistaan, ja itse sotiminen alkaa näyttäytyä yksinkertaisesti järjettömyydeltä, jossa sattumalla on suurempi merkitys kuin sankaruudella.

Neuvostoliitossa tätä ei haluttu juhlaelokuvalta, ja tuskin muutenkaan. Elokuva leikattiin Neuvostoliitossa uusiksi, mutta kun sekään ei tehnyt elokuvasta sankaripropagandaa, se kiellettiin kokonaan. Unkarissa ja lännessä elokuva sai kuitenkin hyvän vastaanoton, ja siitä on tullut Jancsón tunnetuin elokuva.

Esittelyteksti: Vesa Nykänen

Punaiset ja valkoiset -elokuvan esitys ja Kino Klassikon syksy liittyvät Mark Cousinsin 15-osaiseen tv-sarjaan Elokuvan tarina, joka esitetään Teemalla keskiviikkoisin 10.9.–17.12. sekä pikauusintana sunnuntain myöhäisilloissa.

  • Punaiset ja valkoiset (Csillagosok, katonák, Unkari 1967) Ohjaus Miklós Jancsó. Pääosissa József Madaras, Tibor Molnár, András Kozák, Jácint Juhász, Anatoli Jabbarov.
Punaiset ja valkoiset (Csillagosok, katonák) Kuva: Tibor Inkey.
Punaiset ja valkoiset (Csillagosok, katonák) Kuva: Tibor Inkey. Kuva: Punaiset ja valkoiset (Csillagosok, katonák) Kuva: Tibor Inkey. punaiset ja valkoiset
Kommentit
  • Taidetta vai mainostemppuja? Banksy valtasi New Yorkin kuukaudeksi

    Dokumentti seuraa salaperäisen taiteilijan happeningia.

    Teeman kuukauden dokumentti seuraa salaperäisen katutaiteilijan kuukauden mittaista vierailua New Yorkissa vuonna 2013. Teemalla sunnuntaina 20.1. klo 12.00, Areenassa 70 päivää Banksy on taiteilija, joka eräiden mielestä ei ole taiteilija; graffitimaalari, joka joidenkin mielestä on myynyt koko aatteen; outsider, joka on tehnyt seinämaalauksista salonkikelpoisia.

  • Uuden Kinon kevät 2019

    Lyhytelokuvia, joita näet televisiosta vain Yleltä.

    Uuden Kinon kevään pääteema on luopuminen. Useassa elokuvassa jokin asia päättyy: nuoruus, tv-sarja, elämä itse, ilkeä kiusaaminen, ystävyys, viattomuus ja lemmikkieläimestäkin täytyy luopua. Toisissa asiat päättyvät onnellisesti ja toisissa huonosti.

  • Olisiko teillä hetki aikaa keskustella Elviksestä?

    "Aika kiehtovan oloinen tyyppi. Kuka hän oli? Oikeasti."

    "Aika kiehtovan oloinen tyyppi. Kuka hän oli? Oikeasti." Elvis Presleylle omistetun Teemalauantain pitkä dokumentti saa Pekka Laineen – sittenkin – innostumaan.

Yle Teema