Hyppää pääsisältöön

Iijoki virtaa taas!

Kalle Päätalo -romaanit ikkunassa
Kalle Päätalo -romaanit ikkunassa Kuva: Yle Kalle Päätalo,kalle päätalo -romaanit

Miksi Iijoki virtaa taas, ja mikä Päätalon romaaneissa meitä vielä tänäänkin koskettaa?

Kalle Päätalon Iijoki-sarjaa julkaistaan Gummeruksen toimesta uudelleen. Sarjan ensimmäisen osan Huonemiehen pojan kertoja, pieni Kalle Päätalo, saa selkäsaunansa ja aloittaa seikkailunsa 1920-luvun taitteessa Iijoen törmillä kuin Mark Twainin Huckleberry Finn aikoinaan Missisipin rannoilla. 26-osainen Iijoki-sarja vie Päätalon lukijan halki 1900-luvun Suomen ja yhden kirjailijan elämän.

Halusin tallentaa kielen, elinehdot ja elintavat.― Kalle Päätalo

– Taitelija pyrkii mahdollisimman rehelliseen todellisuuden kuvaukseen ja se on varmaan niitä suosion syitä. Lukija kokee millainen maailma on tai on ollut, sanoo Tampereen yliopiston professori Risto Heiskala.

– Päätalon teksti tuntuu niin realistiselta, ja kun hän kuvaa kurjia oloja ja tulee itse vielä kovista oloista ja on joutunut kamalan kovan työn kautta lunastamaan asemansa, niin se vahvistaa kuvaa siitä, että todellisuutta kuvataan näin ja todellisuus puhuu.

Professori Risto Heiskala Tampereen yliopistosta ja toimittaja Jukka Kuosmanen keskustelevat Päätalon romaanien suosion syistä ja tavasta kuvata mennyttä Suomea. (Kirjakerho 2014)

Kalle Päätalon romaanin kansi
Kalle Päätalon romaanin kansi Kuva: Gummerus kalle päätalo
Kalle Päätalon romaanin kansi
Kalle Päätalon romaanin kansi Kuva: Gummerus kalle päätalo -romaanit
Kalle Päätalon romaanin kansi
Kalle Päätalon romaanin kansi Kuva: Gummerus kalle päätalo -romaanit

– Koillismaalla kotitalon toimeentulo oli kirvesvarressa niin kuin siellä sanotaan. Savotasta oli saatava leipä. Ei ollut mitään herkkua lähteä reppu selässä katselemaan mistä päin savottapaikan aina löytäisi. Olin 11-vuotias kun olin ensimmäisen kerran uitossa, muistelee Kalle Päätalo.

Vierailemme kirjailija Kalle Päätalon luona vuonna 1963. Kirjailija kertoo nuoruudestaan ja kirjallisista vaikutteista, sekä kirjoittamisesta. Karu lapsuus ja jo lapsena kovaan työhön joutuminen leimaavat vielä aikuisenkin miehen elämää. Päätalo johdattaa kuulijan Koillismaan erityislaatuisuuden pariin. Seula-ohjelman toimittajana on Olavi Viljanen. Alkusanat Aino Räty.

Minulla ei ole yhteiskunnallisia näkemyksiä, eikä parannusehdotuksia, enkä osallistu― Kalle Päätalo

– Minulla tuli entistä voimakkaampana halu, että pystyisin antamaan leikkauksen, erään kaistaleen, tästä yhteiskunnasta, jonka kehitystä minä ja meidän sukupolvi on ollut seuraamassa. Jälkikäteen voisin kaunistella asioita, mutta koska olen lähtenyt kovan tinkimättömän rehellisyyden pohjalta, täytyy minun pysyä niissä puitteissa, kertoo Kalle Päätalo.

Kuuntele kirjailija Kalle Päätalon haastattelu vuodelta 1975, kun Iijoki-sarja on vasta alussa, mutta kirjailijan ura jo pitkällä. Kirjailija kertoo myös oman tyylin löytymisestä ja pettymyksistäkin. Taiteessa tapahtuu -ohjelman on toimittanut Kirsti Penttinen.

Voisin kaunistella asioita, mutta olen lähtenyt liikkeelle tinkimättömän rehellisyyden pohjalta― Kalle Päätalo

– Ilman Päätalon Viimeisen savotan ja Kairankävijän lukemista ei kellään voi olla konkreettista käsitystä mitä Pohjois-Suomen savotat olivat. Kirjailija Päätalo auttaa meitä myös ymmärtämään suomalaisuutta ja mistä menestymisemme tai menestymättömyytemme juontaa juurensa. Lukeminen kannattaa aloittaa Huonemiehen pojasta, sanoo Kalle Päätalo –seuran pj. Raimo Aro.

Lukupiiri: Kalle Päätalon Hyvästi, Iijoki Yle Radio 1 la 31.3.-18 klo 19.02
Verkkokeskustelu ohjelman aikana yle.fi/kirjat

Kalle Päätalon romaanin kansi
Kalle Päätalon romaanin kansi Kuva: Gummerus kalle päätalo -romaanit
Kalle Päätalon romaanin kansi
Kalle Päätalon romaanin kansi Kuva: Gummerus kalle päätalo -romaanit
Kalle Päätalon romaanin kansi
Kalle Päätalon romaanin kansi Kuva: Gummerus kalle päätalo -romaanit

Kalle Päätalon tuotantoa

  • Ihmisiä telineillä 1958
  • Ennen ruskaa 1964
  • Koillismaa kuvina 1964
  • Viimeinen savotta 1996
  • Nälkämäki 1967
  • Kairankävijä 1968
  • Höylin miehen syksy 1970
  • Susipari 1971

Koillismaa-sarja

  • Koillismaa 1960
  • Selkosen kansaa 1962
  • Myrsky Koillismaassa 1963
  • Myrskyn jälkeen 1965
  • Mustan lumen talvi 1969

Iijoki-sarja

  • Huonemiehen poika 1971
  • Tammettu virta 1972
  • Kunnan jauhot 1973
  • Täysi tuntiraha 1974
  • Nuoruuden savotat 1975
  • Loimujen aikaan 1976
  • Ahdistettu maa 1977
  • Miinoitettu rauha 1978
  • Ukkosen ääni 1979
  • Liekkejä laulumailla 1980
  • Tuulessa ja tuiskussa 1981
  • Tammerkosken sillalla 1982
  • Pohjalta ponnistaen 1983
  • Nuorikkoa näyttämässä 1984
  • Nouseva maa 1985
  • Ratkaisujen aika 1986
  • Pyynikin rinteessä 1987
  • Reissutyössä 1988
  • Oman katon alle 1989
  • Iijoen kutsu 1990
  • Muuttunut selkonen 1991
  • Epätietoisuuden talvi 1992
  • Iijoelta etelään 1993
  • Pato murtuu 1994
  • Hyvästi, Iijoki 1995
  • Pölhökanto Iijoen törmässä 1998
Kommentit
  • Rakkaus on ruma sana, mutta kaunis asia

    Rakas äiti on suomen kaunein sanapari.

    Kun kysytään, mikä on suomen kielen kaunein sana, pitäisi ensin tarkentaa, tarkoitetaanko sillä ihanimman asian nimeä vai soinniltaan miellyttävintä sanaa. Moni pitää kauniina pehmeitä soljuvia äänteitä. Alavilla mailla hallanvaara on klassikko, vaikka sen merkitys uhkaa sadon paleltuvan.

  • Avaruusromua: Sumutorvia, tuhkaa, aaltoja ja aavekaupungin ääniä

    Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia.

    "Yhtäkkiä tajusin, että tein kaiken aivan väärin", toteaa amerikkalainen säveltäjä Steve Moore. "Pyrin aina luomaan jotakin, jolla ei ole alkua eikä loppua", sanoo amerikkalainen elektronimuusikko Taylor Deupree. "Tahdon kertoa äänillä samalla tavoin kuin elokuvaohjaajat kertovat kuvilla", selittää australialainen musiikintekijä Martin Kay. "Me emme tiedä luonnosta vielä juuri mitään", väittää japanilainen äänitaiteilija Yoshio Machida. Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia, kummallisia ajatuksia ja omalaatuista musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Oletko tosikko vai uppoaako ironia?

    Ironia on taitolaji.

    Törmääkö sarkasmiin, ironiaan ja ivaan nykyään yhä useammin, vai tuntuuko vain siltä? Poliitikot selittelevät sanomisiaan väärinymmärrettynä ironiana: “se oli vain läppä!”. Nuoriso muodostaa sarkastisen salakielen salaseuroja. Käänteistä kieltä ymmärtämätön joutuu naurunalaiseksi. Ironia on monesti hauskaa ja nokkelaa.

  • Arto Paasilinnan Ulvova mylläri Lukupiirissä - tule mukaan keskustelemaan!

    Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800

    Tule mukaan radion Lukupiiriin 30.3. klo 19! Ulvova mylläri kysyy, missä menevät normaalin ja hyväksytyn rajat? Kuka lopulta on Ulvovassa myllärissä hullu? Paasilinnan romaani ilmestyi vuonna 1981 ja sen tapahtumat sijoittuvat 1950-luvun Suomeen. Onko kirjan sanoma edelleen ajankohtainen? Entä millaista on Ulvovan myllärin huumori? Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri