Leo Kosola
Yle
Risto Rytin yhden asian hallituksen muodostamisesta ei ole oikein selvää kuvaa. Kyseessä näyttää olleen jonkinlainen sisäpiirin on sovittu -hengessä sanelema ratkaisu. Loogisena johtoajatuksena oli sanoutua irti edellisen hallituksen politiikasta ja viestiä näin vastustajalle Suomen rauhantahtoa.
Sisäpoliittisesti hallituksen vaihdos ei ollut oikeastaan siirtymä mihinkään suuntaan. Toisaalta talvisodan hallituksen tärkein tehtävä oli kaikkea muuta kuin sisäpoliittinen. Itse asiassa eduskunta oli sanan mukaisesti siirtynyt syrjään eikä sillä ollut paljon tekemistäkään.
- Hallituksen vaihdos ei voinut olla kuin ennalta sovitun käsikirjoituksen mukainen. Sotaan oli jouduttu, joten piti näyttää sodan toiselle osapuolelle ja suurvalloille, että Suomella on muutoshalukkuutta, arvioi historioitsija Kauko Rumpunen.
Cajanderin hallituksesta uhrattiin itse pääministeri A. K. Cajander ja aluevaatimuksiin taipumaton ulkoministeri Eljas Erkko. Erkko ja Cajander edustivat sitä poliittista ajattelua - ja toiveajattelua - jotka olivat johtaneet kriisiin.
Jokainen sana paperille
Uusi pääministeri Ryti piti huolen siitä, että vakavassa tilanteessa työskentelevän hallituksen kenties kohtalokkaatkin toimet ja päätökset tulivat dokumentoiduiksi paljon tarkemmin kuin normaalioloissa. Pääministerin sihteeri laati pikakirjoituksella keskustelupöytäkirjat hallituksen ja sen eri elimien kokouksista.
Tällaisilla pääministerin virallisilla yksityismuistiinpanoilla, eräänlaisella hallituspäiväkirjalla oli ajankohtainen ja käytännöllinen asioiden seuraamiseen liittyvä merkityksensä. Käytetyt puheenvuorot verraten tarkasti toistavalla asiakirjalla oli varmasti myös ennaltaehkäisevää vaikutusta mahdolliseen, poliitikoille ominaiseen irtopisteiden keruuseen tai käsien pesuun.
Jälkeenpäin Rytin päätökseen voidaan olla äärimmäisen tyytyväisiä, sillä perusteellinen dokumentointi on tärkeä poikkeusoloista kertova lähde.
Allaolevassa ohjelmassa äkillisestä hallituksen vaihdosta kertoo kansallisarkiston tutkija Kauko Rumpunen.
