Hyppää pääsisältöön

Majava metsästettiin 1800-luvulla sukupuuttoon – seurasi sotku, jota selvitellään vieläkin

Kanadanmajava
Kanadan- eli amerikanmajava Kanadanmajava Kuva: Yle/Vastavalo: Mika Kimmo kanadanmajava

Majavan tarinasta ei juonenkäänteitä puutu. Ensin se metsästettiin Suomesta sukupuuttoon. Sitten se haluttiin takaisin. Kävi pieni kömmähdys, ja nyt meillä onkin kaksi majavalajia, joista vieraslaji valtaa elintilaa alkuperäiseltä.

Majava on aikoinaan ollut tärkeä riistaeläin. Majavannahkoilla on maksettu mm. veroja ja majavan peräpään rauhasten erittämä hauste on ollut suuressa maineessa mm. lääkitsevien ominaisuuksiensa vuoksi.

Onneksi norjalaiset ehtivät rauhoittaa majavan ajoissa.

Ilmeisesti vielä 1500-luvulla majava oli koko Suomessa yleinen. Asutuksen siirtyminen pidemmälle sisämaahan ja lisääntyvä metsästys alkoivat kuitenkin karkottaa majavaa kauemmas syrjäseuduille, kunnes se oli yleinen enää Lapissa.

Ehdotus sukupuuttoon metsästetyn majavan palautuksesta. Hämeen Sanomat vuodelta 1883.
Hämeen Sanomat vuodelta1883. Ehdotus sukupuuttoon metsästetyn majavan palautuksesta. Hämeen Sanomat vuodelta 1883. Kuva: Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot lehtileike

Vuonna 1868 metsästyslakiin lisättiin säädös majavan rauhoittamisesta.

Ajoitus ei mennyt aivan nappiin, sillä samana vuonna Sallassa ammuttiin tiettävästi se viimeinenkin yksilö.

Ruotsin majavien kohtalo oli sama. Onneksi norjalaiset ehtivät rauhoittaa majavan ajoissa, niin että niistä riitti vielä ruotsalaisillekin.

Majavan takaisinistutus Ruotsiin vuonna 1922 onnistui sen verran hyvin, että Suomessakin ryhdyttiin puuhaamaan lajin palautusta ihan vakavissaan.

Aiheesta oli kyllä käyty keskustelua jo pidempään, esimerkiksi Hämeen Sanomissa ehdotettiin vuonna 1883 majavien ostamista, "koska niitä vielä saattaa elävinä saada".

Majava haluttiin takaisin – saatiinkin kaksi eri lajia

Vuonna 1935 Norjasta tuotiin maahamme 17 majavaa, jotka päästettiin vapaaksi Satakuntaan, Hämeeseen, Keski-Suomeen ja Lappiin.

Seuraavana vuonna tuotiin vielä pari naarasta lisää. Ne sijoitettiin Hyvinkään pienviljelysneuvojaopiston piisamitarhaan, josta majavat karkasivat luontoon. Toinen niistä eleli Hyvinkään lähistöllä vielä 60-luvullakin.

Vuonna 1937 Suomi sai New Yorkin osavaltion lahjoituksena kahdeksan majavaa. Erään tarinan mukaan niiden jälkeläisten nahoista oli tarkoitus valmistaa turkkeja olympiaurheilijoille.

Majavien kuljetuslaatikko vuodelta 1937
Tällaisessa laatikossa ensimmäiset kanadanmajavat saapuivat laivalla Amerikasta Suomeen vuonna 1937. Majavien kuljetuslaatikko vuodelta 1937 Kuva: Suomen Metsästysmuseo/Vesa Anttila kuljetuslaatikko

Laivamatkalla Amerikasta Suomeen yksi urosmajavista onnistui karkaamaan Atlantin aaltoihin. Suomeen saapuneet seitsemän majavaa sijoitettiin Saimaan alueelle, Keski-Suomeen ja Pohjois-Hämeeseen.

Lajit eivät risteydy keskenään.

Vielä pitkään aikaan ei tiedetty, että Amerikasta tuodut majavat edustivatkin aivan eri lajia kuin Norjasta tuodut. Sittemmin on saatu selville, että lajit eivät risteydy keskenään.

Euroopan- ja kanadanmajavan levinneisyyskartta
Euroopan- (vihreä) ja kanadanmajavan (punainen) levinneisyys. Euroopan- ja kanadanmajavan levinneisyyskartta Kuva: RKTL levinneisyyskartta

Norjasta tuotu euroopanmajava (Castor fiber) menestyi vain Satakunnassa. Kanta alkoi hiljalleen kasvaa niin, että 1970-luvun puolivälissä majavia oli lähemmäs parisataa yksilöä.

Nykyisin euroopanmajavakanta on karkeasti arvioiden noin 2500 yksilöä.

Kanadan- eli amerikanmajava (Castor canadensis) sen sijaan alkoi lisääntyä vauhdilla. Etenkin Saimaan alueella majavat viihtyivät ja jo 1950-luvun puolivälissä kanadanmajavia oli jo 75 % kaikista Suomen majavista.

Nykyisin kanadanmajavakanta on noin 4000-7000 yksilöä. Eniten niitä on Savossa ja Pohjois-Karjalassa.

Kanadanmajava saattaa syrjäyttää euroopanmajavan

Euroopanmajava
Euroopanmajava Euroopanmajava Kuva: Yle/Pentti Kallinen euroopanmajava

Viime aikoina on herättänyt huolta se, että kanadanmajava on alkanut levittäytyä yhä enemmän länteen, lähemmäksi euroopanmajavan elinalueita Satakunnassa.

Kanadanmajava saavuttaa sukukypsyyden euroopanmajavaa aikaisemmin ja sillä on myös suuremmat poikueet. Pelkona onkin, että se jossain vaiheessa saattaa syrjäyttää euroopanmajavan.

Euroopanmajava on luokiteltu vaarantuneeksi lajiksi.

- Kun Suomeen 1930-luvulla istutettiin majavia, eurooppalainen hävisi sieltä, missä oli kanadanmajavia, kertoo Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen erikoistutkija Kaarina Kauhala, joka on tehnyt selvitystä majavalajien elinympäristön käytöstä.

Voi olla melkoisen hankalaa estää kanadanmajavan leviäminen euroopanmajavan alueille, sillä lajit ovat hyvin samannäköisiä, eikä niitä voi maastossa juurikaan erottaa toisistaan. Kauhalan mukaan tulevaisuudessa olisikin tärkeää saada euroopanmajava leviämään istutusten avulla muuallekin kuin Satakuntaan.

Luonnon monimuotoisuuden kannalta majava on erittäin hyödyllinen eläin.

Alkuperäislaji euroopanmajava on luokiteltu Suomessa vaarantuneeksi lajiksi, kanadanmajava taas haitalliseksi vieraslajiksi, osittain myös sen aiheuttamien metsätuhojen vuoksi.

Vaikka majava talttahampaillaan kaataa isojakin puita ja aiheuttaa vahinkoa metsätaloudelle, luonnon monimuotoisuuden kannalta se on kuitenkin erittäin hyödyllinen eläin. Majavien patoaltaat ovat tärkeitä elinalueita vesilinnuille ja monille uhanalaisillekin kosteikkolajeille.

Majavan jyrsimiä puita.
Majavan jyrsimiä puita Kokemäellä Satakunnassa. Majavan jyrsimiä puita. Kuva: Miia Lahti majava

Ulos luontoon etsi ratkaisua majavaongelmaan

Ulos luontoon –sarjassa tutustuttiin majavaan ja etsittiin ratkaisua erään kanadanmajavan aiheuttamaan haittaan. Majava oli rakentanut leveän ruokalautan, joka tukki Hämäläisten pariskunnan venereitin. Jos lauttaa meni purkamaan, majava rakensi hyvin nopeasti uuden tilalle.

Ulos luontoon -tiimi päätti tehdä asialle jotain, jotta majavan ja mökkiläisten yhteiselo voisi sujua.

- Oli todellinen haaste löytää ratkaisu, sillä todennäköisesti keksimäämme majavaväylää ei ole aiemmin kokeiltu missään, kertoo jakson käsikirjoittaja ja ohjaaja Tuomas Kiukas.

Katso Ulos luontoon: ahkera majava Yle Areenassa.

Oletko nähnyt majavan?

Moni on nähnyt majavan jälkiä luonnossa, mutta oletko onnistunut näkemään itse majavan?

Lähteet:
Kaarina Kauhala ja Tytti Turkia: Majavien elinympäristönkäyttö: alkuperäislajin ja vieraslajin alustavaa vertailua. Suomen Riista 59: 20–33 (2013)
Seppo Lahti: Majavat. Suomen nisäkkäät 1, Otava (1972).
Jere Malinen: New Yorkin lahjoitusmajavien kuljetuslaatikko on vielä tallessa. HS 5.2.2010

Linkit:

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto

Miljoonan linnunpöntön logo.
Miljoonan linnunpöntön logo. miljoona linnunpönttöä
  • Avara luonto syksyllä 2017

    Avara luonto syksyllä 2017

    Avaran luonnon dokumentteja syksyllä 2017. YLE TV1 lauantaisin klo 18:45. (Uusinta sunnuntaisin klo 8:05)

  • Oletko koskaan nähnyt Linnunrataa - Esko Valtaoja kertoo kolme syytä bongata kotigalaksimme juuri nyt

    Linnunradan löytää syksyn lämpiminä iltoina etelätaivaalta.

    Oletko koskaan nähnyt Linnunrataa? Syksyn lämpimät illat tarjoavat parhaat olosuhteet kotigalaksimme ihailuun. Mutta miksi Linnunrataa pitäisi tähyillä ja miten se onnistuu? Tähtitieteen emeritusprofessori Esko Valtaoja ja tähtitieteellinen yhdistys Ursa haastavat juuri käynnistyneessä Bongaa Linnunrata -kampanjassa kaikki suomalaiset katselemaan taivaalle.

  • Porosta on tullut ongelma Lapissa

    Ikivanha paliskuntarakenne rapauttaa Lapin haurasta luontoa

    Suomen luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Jouko Kumpula arvostelee ikivanhaa paliskuntarakennetta Lapissa. Kumpulan mukaan porojen jäkälälaitumet ovat hyvässä kunnossa enää harvassa Lapin kolkassa. Kumpulan katsoo, että nykyinen pirstaleinen paliskuntarakenne ei palvele laitumien parasta mahdollista käyttöä.

  • Mikko “Peltsi” Peltola haastaa itsensä äärirajoille extreme-lajeissa

    Luvassa on vauhtia, hikeä, tuskaa ja euforisia hetkiä.

    Uudessa sarjassa Mikko “Peltsi” Peltola haastaa itsensä äärirajoille jokamiehen extreme-lajeissa. Ensimmäiset, syksyllä 2017 suoritettavat lajit ovat 150 kilometrin merimelonta ja 130 kilometrin polkujuoksu. Luvassa on vauhtia, hikeä, tuskaa ja – toivottavasti – itsensä ylittämisen euforisia hetkiä.

  • Cityluonto: Kesäyö Korkeasaaressa

    Korkeasaari ei hiljene öisin.

    Sulkemisajan jälkeen Korkeasaareen laskeutuu raukea mekkala, kun eläimet innostuvat huutelemaan viereisiin aitauksiin. Pääsin heinäkuisena kesäyönä mukaan iltakierrokselle.

  • Cityluonto: Stadin rakkaimmat puut

    Helsinkiläiset rakastavat puita ja erityisesti puuvanhuksia.

    Helsinkiläiset rakastavat vanhoja puita. Niitä hoidetaan ja suojellaan vaikka ne sattuisivat kasvamaan ajokaistalla. Arboristin eli puunhoitajan tehtävänä on pitää puuvanhukset ja vetreät taimet hyvässä kunnossa. Merikadun ja Ehrensvärdinkadun kulmassa eteläisessä Helsingissä on lippusiimalla rajattu alue.

  • Cityluonto: Ovela kuin citykettu

    Kaupunkilaisketut asuvat jopa keskellä kaupunkia

    Joko bongasit cityketun? Repolaisen voi nähdä kesällä hämärän tullen jopa keskellä kaupunkia. Pesäkolonsa se pyrkii piilottamaan uteliailta, mutta joskus haju kavaltaa asuinpaikan. Helsingin Olympiastadionin kupeessa on vielä hiljaista kesäaamuna kello kuusi. Liikkeellä on harvakseltaan työmatkakävelijöitä ja pyöräilijöitä.

  • Cityluonto: Roskalintuja – onko niitä?

    Ovatko lokit, varikset ja pulut roskalintuja?

    Lokit, varikset ja pulut eivät ole suosituimpia kaupunkilintuja. Roskalinnuiksi haukuttua kolmikkoa yhdistää se, että ne viihtyvät ihmisen läheisyydessä. Ihmisten mielestä ne penkovat roskiksia, likaavat ympäristöä ulosteillaan ja meluavatkin vielä.

  • Cityluonto: Linnanmäen vesitornin villi metsä

    Linnanmäen vesitornissa kasvaa tiheä metsä.

    Tiesitkö, että Linnanmäen huvipuistossa on metsä, jossa kasvaa muun muassa mansikkaa? Pyöreä punatiilinen vesitorni on yksi Linnanmäen maamerkeistä. Sen huipulla on tiheä metsikkö, jossa linnut pesivät mielellään. Vesitornin vihreä katto hämäsi sota-aikana myös vihollista.

  • Cityluonto: Kaupunkilaisrotta viihtyy viemärissä

    Kaupunkilaisrotalle maistuu viemäreihin heitetty ruoka.

    Kaupunkilaisrotta on selviytyjä. Ravinnon perässä se on valmis kaivamaan, kiipeilemään ja uimaan. Puistojen lisäksi rotilla on maanalainen elämänsä vanhoissa viemäristöissä. Niinpä putkiasentaja voi toisinaan joutua nenäkkäin uteliaan rotan kanssa. Pääkaupunkiseudun rottakanta on suuri. Arviot rottien lukumäärästä vaihtelevat, mutta sadoissa tuhansissa liikutaan.

  • Cityluonto: Kakkaavat valkoposkihanhet

    Valkoposkihanhet ulostavat Helsingin puistot ja rannat.

    Valkoposkihanhi, tuo uljas arktisten alueiden lintu, ulostaa joka toinen minuutti. Lintuparvet käyskentelevät suurilla nurmialueilla ja jättävät ruohikkoon terveisensä. Miten hanhet saataisiin pysymään poissa ihmisten suosimilta virkistysalueilta? Aurinkoisella säällä Helsingin Arabianranta vilisee väkeä.

  • Cityluonto: Pieni ja pelottava punkki

    Punkki eli puutiainen on pieni ja pelottava eläin.

    Puutiainen eli punkki on monen mielestä Suomen pelottavin eläin. Suomessa elää 1 500 punkkilajia, joista kuitenkin vain pieni osa on kiinnostunut ihmisestä. Tutkijat kartoittavat parhaillaan, voiko punkkien esiintymistä ennustaa vuoden tai sääennusteiden mukaan. Vielä joku aika sitten lapsia peloteltiin, että rantalepikossa väijyy punkkeja.

  • Cityluonto: Petikaverina lutikka

    Lutikka on kutittava petikaveri ja ikävä matkatuliainen.

    Lutikka on kutittava petikaveri ja ikävä matkatuliainen. Lutikkalöydöt ovat lisääntyneet pääkaupunkiseudulla. Ihmisen verta ravinnokseen käyttävä tuholainen viihtyy erityisesti sängyssä, johon se jättää pieniä pilkkumaisia ulostejälkiä.

  • Cityluonto: Pistikö salakavala viemärihyttynen?

    Luonto tulee joskus liian lähelle kuten viemärihyttyset.

    Luonto tulee joskus liian lähelle eikä hyttysiltä välty pääkaupungin keskustassakaan. Salakavala viemärihyttynen on sitäpaitsi äänetön ja hyvä piiloutumaan.

  • Cityluonto: Kaupunkilainen, varo säätä!

    Kaupungeissa on varauduttava äkillisiin sääilmiöihin.

    Olitko paikalla, kun tulva peitti Kauppatorin? Muistatko ennätysison ketjukolarin Lahdentien lumimyräkässä? Näitkö uutiskuvat tuulen kaatamasta lentokoneesta Malmilla? Pääkaupungin on osattava varautua monenlaisiin äkillisiin sääilmiöihin.

  • Peltsin Lapissa etsitään aitoa lappilaista elämänmenoa

    Peltsin Lapin molemmat tuotantokaudet.

    Peltsin Lappi -ohjelmassa matkustetaan Lappiin ja selvitetään, mikä vie sinne aina uudestaan ja uudestaan. Lappilaisuuden ydintä etsiessä ohjelmassa tutustaan muun muassa kullankaivamiseen, kalastukseen sekä paikallisiin erikoisuuksiin ja tavalliseen elämään. Lämminhenkistä ja rauhallista ohjelmaa kuljettaa eteenpäin leppoisalla tyylillään Lapin ystävä ja eräjorma Mikko "Peltsi" Peltola. Ohjelman ensimmäinen tuotantokausi esitettiin Yle TV2-kanavalla syksyllä 2012. Toinen tuotantokausi koettiin ruuduilta vuotta myöhemmin.

  • Peltsin Lappi: TOP 3 maisemat

    Lapin maisemat ovat toinen toistaan hienompia

    Upeita maisemia voi ihailla muun muassa Pyhä-Nattasella, Pallasjärvellä ja Pitsusjärvellä.

  • Maistuisiko torakka?

    Torakat, sirkat ja jauhomadot ovat tulevaisuuden arkiruokaa.

    Kuinka pitkä matka on siihen, että ripottelemme muurahaisia salaatin päälle ja valmistamme sirkkanaudasta hyönteisbolognesea?

  • Mikä Syötävä kaupunki?

    Eikö olisi mukavaa kasvattaa omaa ruokaa?

    Eikö olisi mukavaa poimia omalta parvekkeelta tai pihalta yrttejä salaatin mausteeksi? Mitä jos ruusupensaan sijaan pihassa kasvaisikin vadelmapensas? Haastamme kaikki kaupunkilaiset viljelemään kaupungit viihtyisämmiksi, kasvattamaan omaa ruokaa lähellä. Muutetaan kaupungit syötäviksi!

  • Kuka pöntössäsi pesi?

    Vanha pesänpohja voi paljastaa pöntössä pesineen lajin.

    Tiedätkö kuka pöntössäsi pesi? Tavallisimpia pönttöpesijöitä ovat tiaiset ja kirjosieppo, mutta toki muitakin on. Vanha pesänpohja voi paljastaa lajin. Talvi on hyvää aikaa tarkistaa tilanne ja puhdistaa pöntöt kesän jäljiltä. Kirput, väiveet ja muutkin syöpäläiset ovat kohmeessa, joten suuremmilta puremilta ja kutinoilta todennäisesti säästyy.

  • Tunnista lintu - opas aloittelijoille

    Lintujen tunnistamisessa auttaa muutama perusasia.

    Lintuharrastus ja lintulajien opettelu kannattaa aloittaa silloin, kun lajeja on maastossa vähän. Talvella tarkoitukseen sopii mainiosti esimerkiksi talviruokintapaikka. Kevään edistyessä ja lajimäärän lisääntyessä määritystaitoja voi kartuttaa vähitellen. Yksi oleellinen asia määrityksessä on miettiä voiko kyseinen lintu esiintyä havaitussa ympäristössä havaittuun vuodenaikaan.

  • Miksi tarvitaan Miljoona linnunpönttöä?

    Miljoona linnunpönttöä -kampanja syntyi pesäkolopulasta.

    Suomen metsissä on kova pula koloista. Moni lintumme tarvitsee katettuja, suojattuja tiloja pesimiseen. Ilman pönttöä tai koloa lisääntyminen ei onnistu. Miljoona linnunpönttöä -kampanjalla lahjoitamme turvallisia pesäkoloja linnuille. Ja samalla lisää linnunlaulua ensi vuonna sata vuotta täyttävälle Suomellemme.

  • Tässäkö Suomen paras susiäänite?

    Luontomiehet tallensivat susilauman ulvonnan hyvin läheltä.

    Onni potkaisi Juha Laaksosta ja Riku Lumiaroa eräänä syyskuisena iltayönä Kuhmossa. Luontomiehet olivat äänistyspuuhissa, kun susilauma alkoi yhtäkkiä ulvoa aivan lähietäisyydellä. He saivat äänitettyä ulvonnan.

  • Suurtunturien erämaa

    On aivan hiljaista, tuulikin on päättänyt levätä hetken.

    Astelen yöpakkasten lujittamalla keväthangella, joka kantaa minua kuin kallio. Nousen tunturin kaarevaa selkää pitkin huippua kohti. Tunnen sydämeni kiihtyvät lyönnit. Vaikka hanki on kantava, jyrkkä nousu saa jalat tuntumaan raskailta. En suostu antamaan periksi. Porolta tunturin laelle nousu sujuisi ongelmitta.

  • Kimmo Ohtonen karhujen kanssa nokakkain

    Luontotoimittajalle karhu on älykäs eläin.

    Toimittaja, luontokuvaaja ja vuoden alussa kirjan karhuista julkaissut Kimmo Ohtonen on kuvannut karhuja eri puolilla itärajaa jo seitsemän vuoden ajan. Kohdattuaan kymmeniä eri yksilöitä useilla eri kaupallisilla ruokintapaikoilla Kimmolle on piirtynyt karhusta kuva älykkäänä eläimenä, joka ei halua olla ihmisen kanssa nokakkain. Yhdellä ruokintapaikalla kaikki oli kuitenkin toisin.

  • Merten jättiläiset

    Veden alta nousee jättiläismäisen olennon tumman selkäevä.

    Tarkkailen tummansakeaa vettä etsien liikettä pinnan alla. Se liikkuu jossain lähellä. Ukkospilvet nousevat vuorten takaa. Livumme veneellä tummaa vettä pitkin eteenpäin samalla kun myrskylinnut liitelevät yläpuolellamme tuulen kyydissä. Yhtäkkiä selkäni takaa kuuluu voimakas pärskähdys. Kääntäessäni katseeni näen, miten veden alta nousee jättiläismäisen olennon tumman selkäevä. Polveni nytkähtävät.

  • Kimmo Ohtonen viiksitimalin jäljillä

    Luontokuvaaja kohtasi ruovikkojen mystisen laulajan.

    Viiksitimalin kohtaaminen on ollut luontokuvaaja Kimmo Ohtoselle monivuotinen haave sen pastellimaisen kauniin ulkoasun ja vauhdikkaan luonteen takia. Luonnossa hän ei kuitenkaan ollut koskaan nähnyt tätä ruovikkojen eksoottista pikkulintua. Kunnes.

  • Petojen valtakunta

    Petojen elämä Pohjolan olosuhteissa on kovaa.

    Ahma vetää kesäyön kosteaa ilmaa sieraimiinsa. Se seisoo metsän reunalla ja tarkkailee suoaukeaa. Ahma ottaa vainua vielä kerran. Hento tuulenvire kertoo sille, että on turvallista edetä. Samalla kun hämärä verhoaa itärajan salomaat, ahma jättää metsän turvan ja lähtee ripein askelin etenemään suon keskellä lepäävää hirvenruhoa kohti.

  • Kimmo Ohtonen oravien satumaailmassa

    Luontokuvaaja Kimmo Ohtonen tutustui kesykurrejen elämään.

    Tervaleppälehto on kuin satumaailma, jossa kesyt oravat herkuttelevat pähkinöitä pursuavillat ruokintapaikoilla. Luontokuvaaja Kimmo Ohtonen tutustui kurrejen elämään.

  • Kimmo Ohtosen kesäyö hirvien seurassa

    Toimittaja Kimmo Ohtonen vietti kesäyön hirvien kanssa.

    Luontotoimittaja Kimmo Ohtonen pystytti kuvaustelttansa hirvien ruokailupaikalle, keskelle kukkamerta. Pohjoisen metsien valtiaat kuluttavat kesäyönsä tankkaamalla syksyä varten. Lue Ohtosen tunnelmallinen kuvaus kesäyöstä hirvien seurassa.

  • Huippuvuorten valtias

    Peto on tappanut partahylkeen hetkeä aiemmin.

    Aamun utuisessa valossa jääkarhu katsoo minua lempeän nappimaisilla silmillään. Peto on tappanut partahylkeen hetkeä aiemmin. Edessäni aukeavassa näkymässä kiteytyy vailla romantiikan häivää luonnon kiertokulun raadollisuus.

  • Arktiset selviytyjät

    Jäävuoret kelluvat vedessä kuin kauan sitten hylätyt laivat

    Puhtaan siniseltä taivaalta porottaa aurinko, sen heijastus väreilee sokaisevan kirkkaasti merenpinnasta. Silmiäni siristellen tarkkailen postikorttimaisen kaunista näkymää ympärilläni.