Hyppää pääsisältöön

Tuolien historiaa keinutuolista puhemiehen valtaistuimeen

Itsestään selvänä huoneen varustuksena pidettävät tuolit olivat harvinaisia huonekaluja Suomessa aina 1600-luvulle saakka. Istuimiksi kelpasivat joko kiinteät penkit tai arkkujen kannet. Tuolit ovat aikojen kuluessa muuttuneet harvinaisista, lähinnä kunniavieraille tarkoitetuista istuimista joka päivän käyttöesineiksi.

Tuoli on paljon muutakin kuin lepotauon tarjoava, jaloilla seisova huonekalu. Vuoden 2006 Tuolit puhuvat -sarjan otteissa avataan neljän erilaisen tuolin taustoja ja merkityksiä.

Keinutuoli – aikanaan kodin arvokkain esine

Sisustussuunnittelija Jatta von Konow sanoo ohjelmassa, että suomalaisen kodin ensimmäinen mukavuusesine oli keinutuoli.

Museoviraston mukaan keinutuoli oli pitkälle 1900-luvulle status- eli ylellisyysesine, jota kaikki eivät pystyneet hankkimaan. Niin talonpoikaistaloissa kuin kaupunkikodeissakin keinutuoli oli mukavin ja arvokkain istuin. Se oli isännän tai emännän paikka, jonka tarjoaminen vieraan istuimeksi osoitti kunnioitusta.

Erityisesti Yhdysvaltojen presidentit ovat olleet tunnettuja keinutuoleistaan. Presidentti John Kennedy lepuutti selkäänsä keinutuolissa lääkärin määräyksestä, ja se oli ainut istuin, jolla hän pystyi ottamaan vieraita vastaan. Surullisen kuuluisasti Abraham Lincoln taas ammuttiin keinutuoliinsa teatteriaitiossa. Kotosuomessa keinutuoleissa on kiikkunut muun muassa presidentti Mauno Koivisto.

Suomessa 1900-luvulla alkoi kaupungistuminen, jolloin muutettiin maalta aravataloihin ja pienempiin asuntoihin. 1940- ja 50-luvuilla huonekalutehtaat oivalsivat, että kiikkutuolien kaarevat, pitkät jalakset kannatti lyhentää, jotta ne saatiin mahtumaan uusiin asuntoihin.

Ohjelma todistaa, kuinka tärkeänä tätä heijaavaa kiikkutuolia on pidetty. Se on tarjonnut lääkettä kipuun ja rauhaa mielelle.

Kansan vallan istuimet

Intendentti Liisa-Maria Hakala-Zilliacus puhuu tuolihierarkiasta, arkkitehti J. S. Sirénistä (1889–1961) ja eduskuntatalon historiasta.

Eduskuntasalin tuolien tyylit kertovat istujansa tärkeydestä. Hakala-Zilliacusen sanojen mukaan eduskunnan puhemiehen asema vaatii koreilevan valtaistuimen. Se on perinteiseen kansanedustajan nojatuoliin nähden ylevän korkeaselkäinen ja koristeellinen. Kansanedustajan nojatuoli on tehty metallista, tummanvihreästä nahasta, kotimaisesta koivusta sekä eteläamerikkalaisesta jakarandasta.

Kotimaan ulkopuolelta tuodut materiaalit närkästyttivät pula-ajan kansaa. Pelkästään koivu tai Suomen maaperästä tullut kivi eivät kelvanneet Arkadianmäen arkkitehdille.

Myös väri kertoo asemasta. Arvoasteikolla punainen on kuninkaallinen väri ja vihreä edustaa demokratiaa. Vihreä nahka siis muistuttaa, että eduskuntasalin istujat ovat kansan valitsemia.

Ilmari Tapiovaaran funkkis-tuolit

Sotien jälkeisessä Suomessa tarvittiin edullisia yleiskalusteita. 1950-luvulla materiaalipula pakotti suunnittelemaan tarkoituksenmukaisia, yksinkertaisia ja selkeitä esineitä, joista erinomaisia esimerkkejä ovat Ilmari Tapiovaaran (1914–1999) tuolit.

Ilmari Tapiovaaran uraa taustoittaa taideteollisen korkeakoulun professori Pekka Korvenmaa. Ohjelmassa kuullaan Tapiovaaraa itseään ja nähdään 1960-lukulaista arkistokuvaa hänen kotoaan sekä huonekalutehtailta.

Ohjelmassa esitellään klassikkotuoli Fanett (1949), joka oli jokaiseen kotiin sopiva moderni versio talonpoikaisesta pinnatuolista.

Tapiovaara koki funktionalismiin kuuluvan sosiaalisen tasa-arvon tärkeäksi. Jokaisella tuli olla mahdollisuus hankkia Tapiovaaran tuoleja varallisuudesta riippumatta. Sarjatuotannon avulla huonekaluja pystyttiin tarjoamaan myös vähävaraisille.

Merzin käsityönä tehdyt puutuolit

Merzin spiraali -ohjelma esittelee sveitsiläissyntyisen Rudi Merzin, joka työstää Lohjan verstaallaan perinteisiä puutuoleja. Hän kertoo ohjelmassa hyvän, käsityönä tehdyn puutuolin ominaisuuksista.

Hän painottaa käsityön arvostusta ja ammattiylpeyttä. Käsityöläinen sai arvostusta, kun Merz palkittiin vuoden 2006 taidekäsityöläisenä. Hän on suunnitellut ja valmistanut tuoleja 1970-luvulta saakka.

Merz muutti Suomeen 1970-luvulla. Tuolloin hän työskenteli viitisen vuotta muovisia huonekaluja suunnittelevan Yrjö Kukkapuron apuna, minkä jälkeen hänestä tuli arvostettu puuseppä. Hän koki puun materiaalina enemmän omakseen.

Rudi Merz oli hankkinut ammattitaitonsa keskieurooppalaiseen tapaan oppisopimuskoulutuksessa. Hän sai puusepän opit kotikylän mestarilta ja sisustussuunnitteluun hän perehtyi toisen mestarin johdolla.

Teksti: Emmi Karhiaho

Kommentit
  • Televisioteatterin Prinsessa Ruusunen valloittaa myös valokuvin kerrottuna

    Tv-elokuvasta taltioitiin myös upeita valokuvia 1982.

    Televisioteatterin Prinsessa Ruusunen -elokuvasta 1982 taltioitiin upeita valokuvia. Itse elokuva on katsottavissa yllä, mutta tarina kulkee kauniisti myös Håkan Sandblomin ottamissa valokuvissa. Varo juonipaljastuksia! Valtakuntaan on viimein syntynyt kauan kaivattu prinsessa!

  • Saamelainen Inga Näkkäläjärvi omisti elämänsä paimentolaisuudelle

    Ahkku - Isoäiti kertoo saamelaisen poropaimenen elämästä.

    Vuonna 1998 julkaistun dokumentin päähenkilönä on Inga Näkkäläjärvi, joka on elänyt nuoruutensa paimentolaisena ja osallistuu vielä isoäitinäkin poronhoitoon. Töihin hän lähtee huvin vuoksi ja poikienkin mielestä äidin pitää olla mukana.

  • Rauman Lukko mestaruuskeväänään

    Näyte raumalaisseura pelistä vuodelta 1963.

    Näemme välähdyksen helmikuussa 1963 pelatusta jääkiekon SM-sarjan ottelusta Rauman Lukon ja Tampereen Ilveksen välillä. Lukko voitti kauden päätteeksi ensimmäisen mestaruutensa. Samalla se katkaisi tamperelaisjoukkueiden kuusi vuotta kestäneen hallinnan Suomen korkeimmalla sarjatasolla.

  • "Noissa ohjelmissa oli isoimmat artistit, ketä saimme haastatteluihin" – Musiikki-tv pureutui kesän 2007 artistivieraisiin

    Musiikki-tv:n spesiaalijaksot julkaistu Elävässä arkistossa

    Ylen musiikkivideoihin keskittynyttä televisiosarja Musiikki-tv:tä tehtiin vuosina 2006–2009. Videoiden ja vieraiden lisäksi ohjelmassa esitettiin erikoisjaksoja, joissa pureuduttiin aina yhden artistin tai yhtyeen tuotantoon paitsi parhaiden musiikkivideoiden myös tuoreiden haastatteluiden avulla. Vuonna 2007 esitetyt viisitoista erikoisjaksoa juonsi pääosin toimittaja Laura Vähähyyppä, joka muisteli ohjelmaa Elävälle arkistolle.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Televisioteatterin Prinsessa Ruusunen valloittaa myös valokuvin kerrottuna

    Tv-elokuvasta taltioitiin myös upeita valokuvia 1982.

    Televisioteatterin Prinsessa Ruusunen -elokuvasta 1982 taltioitiin upeita valokuvia. Itse elokuva on katsottavissa yllä, mutta tarina kulkee kauniisti myös Håkan Sandblomin ottamissa valokuvissa. Varo juonipaljastuksia! Valtakuntaan on viimein syntynyt kauan kaivattu prinsessa!

  • Kirjakuunnelmia kesän korvalle

    Klassikkoteoksia kuunnelmasovituksina.

    Kun aurinko porottaa niin, ettei kirjan sivuista selvää saa, voi hyvän kirjan parissa rentoutua myös kuuntelemalla sitä.

  • Saamelainen Inga Näkkäläjärvi omisti elämänsä paimentolaisuudelle

    Ahkku - Isoäiti kertoo saamelaisen poropaimenen elämästä.

    Vuonna 1998 julkaistun dokumentin päähenkilönä on Inga Näkkäläjärvi, joka on elänyt nuoruutensa paimentolaisena ja osallistuu vielä isoäitinäkin poronhoitoon. Töihin hän lähtee huvin vuoksi ja poikienkin mielestä äidin pitää olla mukana.

  • Rauman Lukko mestaruuskeväänään

    Näyte raumalaisseura pelistä vuodelta 1963.

    Näemme välähdyksen helmikuussa 1963 pelatusta jääkiekon SM-sarjan ottelusta Rauman Lukon ja Tampereen Ilveksen välillä. Lukko voitti kauden päätteeksi ensimmäisen mestaruutensa. Samalla se katkaisi tamperelaisjoukkueiden kuusi vuotta kestäneen hallinnan Suomen korkeimmalla sarjatasolla.

  • "Noissa ohjelmissa oli isoimmat artistit, ketä saimme haastatteluihin" – Musiikki-tv pureutui kesän 2007 artistivieraisiin

    Musiikki-tv:n spesiaalijaksot julkaistu Elävässä arkistossa

    Ylen musiikkivideoihin keskittynyttä televisiosarja Musiikki-tv:tä tehtiin vuosina 2006–2009. Videoiden ja vieraiden lisäksi ohjelmassa esitettiin erikoisjaksoja, joissa pureuduttiin aina yhden artistin tai yhtyeen tuotantoon paitsi parhaiden musiikkivideoiden myös tuoreiden haastatteluiden avulla. Vuonna 2007 esitetyt viisitoista erikoisjaksoa juonsi pääosin toimittaja Laura Vähähyyppä, joka muisteli ohjelmaa Elävälle arkistolle.

  • Sirkka Hämäläinen – lasikattoja rikkova talousjohtaja

    Hämäläinen oli Suomen Pankin ensimmäinen naispääjohtaja.

    Sirkka Hämäläinen nousi ensimmäisenä ja toistaiseksi ainoana naisena Suomen Pankin pääjohtajaksi vuonna 1992. Tämän jälkeen Hämäläinen oli useana vuotena Euroopan keskuspankin johtokunnan jäsen – siinäkin ensimmäisenä naisena. Hämäläisen matka talouselämän huipulle on ollut monipuolinen ja paikoin jopa kohahduttava.

  • Oke Jokinen "kirjoitti äänellään" puolen vuosisadan uran sivutyönään

    Oke Jokisen ääni tuli tutuksi etenkin radiossa

    Tämän artikkelin pääosassa on toimittaja Oke Jokinen, mies, joka ei varsinaiselta työltään ollut toimittaja lainkaan. Siitäkin huolimatta – vaiko juuri siksi – yleisö oppi vuosina 1949–1997 tuntemaan juuri hänen selkeän radioäänensä merkkinä hyvin toimitetulle ja erinomaisesti taustoitetulle ohjelmalle. Erityisen mielellään Jokinen teki juttuja Virosta.

  • Eemeli ja Repe puhelivat radiossa pehmoisia

    Parivaljakon unohtuneita sketsejä arkistojen uumenista.

    Totisuudestaan tunnetun Eemelin radiopilojen pääosa oli tulosta yhteistyöstä sanaseppo Reino Helismaan kanssa. Elävä arkisto kaivoi päivänvaloon parivaljakon unohtuneita sketsejä mm. Speden ohjelmista.

  • Boordeja, pyökkiä ja persikkaa – Kodin kääntöpiiri uudisti suomalaiskodit vuosituhannen vaihteen estetiikalla

    Kymmenen kotia muutoksessa vuonna 2001

    Kodin kääntöpiiri oli 2000-luvun alun sarja sisustussuunnittelusta, remonteista ja kotien asukkaista. Joka jaksossa tehdään muutos yhdessä kodissa ja käydään tutustumassa kunnostettuihin taloihin. Sisustamisessa eletään uutta vuosituhatta, mutta vaikutteita on paljon 1990-luvulta: tapetoinnissa ja laatoituksessa käytetään boordeja, ajan värejä ovat pastellit, murretut värisävyt ja kirkastajana säihkyvä sininen. Kotien muutoksissa auttaa sisustussuunnittelija Pirkko Välikoski. Studiossa kohteita kommentoi Heimo Holopainen.

  • Opiskelijakapina 1968 – kansakuntien toivot barrikadeilla

    "Hullu vuosi" toi ylioppilaat kaduille kautta maailman.

    "Hullu vuosi" 1968 toi ylioppilaat kaduille toukokuisessa Pariisissa, koko Euroopassa ja kautta maailman. Kampuksilla ja kaupunkien keskustoissa kaikuivat iskulauseet korkeakoulujen uudistamisesta, yhteiskunnallisesta demokratiasta, anti-imperialismista ja sosialismista. Elävä arkisto kokosi yhteen alkuperäisiä radio- ja tv-välähdyksiä kuohuvalta ajajaksolta.

  • Martinin rikos on tv-näytelmä valheesta, vihasta ja rakkaudesta

    Tarina perheestä ja sen mutikkaista ihmissuhteista

    Maria Jotunin novelliin pohjautuva tv-näytelmä Martinin rikos on kertomus perheestä, jossa jokainen sukupolvi on tehnyt vääriä valintoja. Julkisivu ja porvarilliset kulissit on pidettävä pystyssä, vaikka hinta on kova.

  • Herra Heinämäki ja Lato-orkesteri lastenohjelmasarjoissa

    Kolme Herra Heinämäki -sarjaa vuosilta 2009, 2010 ja 2014

    Herra Heinämäki -lastenohjelmasarjassa seurataan Herra Heinämäen elämää maatilalla ja kuullaan maanviljelijän stressiä lievittävää Lato-orkesterin musiikkia. Sarja pohjautuu Heikki Salon ja Janne Louhivuoren vuonna 1999 julkaistuun Omskista-lastenmusiikkilevyyn. Vuosina 2009, 2010 ja 2014 valmistuneet tv-sarjat ovat käsikirjoittaneet Heikki Salo ja Timo Kahilainen ja ohjannut Matti Grönberg.