Hyppää pääsisältöön

Isät lasten asialla

isän kenkä ja lapsi
isän kenkä ja lapsi Kuva: Kuvalähde: Image Source. isä

Tänään on isänpäivä. On se päivä vuodessa, jolloin mediat pursuilevat isyysasioita. On isyyslakia, eroisien ongelmia ja #isänkanssa-tempauksia.

Ja hyvä niin, mutta entä ne 364 muuta päivää vuodessa? Kuka silloin pitää meteliä isyyden puolesta? Eikö isillä ole mitään sanottavaa? Vaiennetaanko isät? Vai johtuuko se vain meidän keskustelukulttuuristamme ja äitimyytistä, jota ylläpidämme? Vai siitä yksinkertaisesta syystä, että äidit ottavat edelleen enemmän vastuuta lastenhoidosta?

Emmekö ole jo päässeet yli äiti vastaan isä -jaottelusta? Miksi ei puhuta vanhemmuudesta isyyden tai äitiyden sijaan, onhan niitä kahden isän tai kahden äidinkin perheitä? Onko totta, että isät ovat edelleen altavastaajia erotilanteissa?

- Isät lasten asialla ry:tä tarvitaan tänä päivänä enemmän kuin koskaan. Vanhemmuuden tasa-arvoisuus ja vanhempien yhdenvertainen kohtelu viranomaisten taholta ovat pääpainopisteitä yhdistyksemme toiminnassa, mutta myös vertaistuki on erittäin tärkeää, kertoo ry:n puheenjohtaja Juha Järä.

- Pyrimme muuttamaan vanhemmuuden keskustelukulttuurin isämyönteisemmäksi. Onneksi myös isyyslakia ollaan uudistamassa. Pysyvämmät yhteiskunnalliset muutokset toivottavasti heijastelevat keskustelu- ja käyttäytymiskulttuurin muutosta mediakeskustelussa ja ihmisten arjessa. Vanhemmuuden tasa-arvoisuus olisi hyvä teema seuraaviin eduskuntavaaleihin.

Tasa-arvoinen vanhemmuus

Mitä sitten on tasa-arvoinen vanhemmuus? Voisiko ajatella, että kahden vanhemman kotia pyörittävät yrittäisivät toteuttaa sitä jo ennen mahdollista eroa? Ettei me äidit napattaisi lasta isältä aina kun se hieman kätisee, koska ”me vaan osamme tämän homman paremmin”? Olisiko se sitä, että isä ihan vapaasti ottaisi sen imurin käteen, eikä olettaisi että kotityöt ovat aina naisen duuni?

Tasa-arvoinen vanhemmuus on lapsen oikeuksien toteutumisen elinehto.

Vai olisiko se ihan vain toisen kunnioittamista parisuhteessa? Sitä, että loppujen lopuksi ei ole mitään mies-naisrooleja, vaan kaksi ihmistä, jotka tekevät kotityöt ja hoitavat lapsensa tasapuolisesti, omien kykyjensä mukaan.

Kun lapsella on kaksi kotia, on tasa-arvoisen vanhemmuuden toteutuminen vielä tärkeämpää – se on jotain muuta kuin imurointivuorot, se on lapsen oikeuksien toteutumisen elinehto.

Rääkkylän kunnassa kaupunginvaltuusto päätti, että lapset ovat oikeutettuja koulutaksikyytiin molempien vanhempien kotoa. Se ei ole itsestäänselvyys, vaikka sen kuuluisi olla.

Jotta se voi toteutua, on myös yhteiskunnan hyväksyttävä totuutena, että Suomessa elää lapsia, joilla on kaksi kotia. Kummankin kodin ollessa yhtä lailla koti.

- Esimerkiksi Ruotsissa suurin osa erolapsista ovat vuoroviikkoasujia eli lapsilla on kaksi tasa-arvoista kotia. Se tarkoittaa myös yhteiskunnan puolelta sitä, että lapsilisät jaetaan vanhempien kesken ja kumpaakin kotia kohdellaan yhteiskunnan puolelta tasa-arvoisesti. Suomessakin asiassa edistytään; Rääkkylän kunnassa kaupunginvaltuusto päätti, että lapset ovat oikeutettuja koulutaksikyytiin molempien vanhempien kotoa. Se ei ole itsestäänselvyys, vaikka sen kuuluisi olla.

- Tasa-arvoisessa vanhemmuudessa on paljon kehitettävää. Puhumme perheestä, mutta eron jälkeen tapaajavanhempi, joka on sinkku, ei ole edes perhe yhteiskunnan silmissä, kertoo Juha Järä.

isän tennarit, lapsi juoksee takana
isän tennarit, lapsi juoksee takana Kuva: Kuvalähde: Image Source. kenkä

Entä erotilanteet?

Kaikista perhemuodoista isä–lapsi-perheitä on vain noin 2 – 3 prosenttia ja tuo luku on pysynyt 1950-luvulta asti samana. Ilmankos isien luotsaamia yh-perheitä usein ihaillaan, kun taas yh-äitejä mollataan, vaikka yh-vanhempien asema on sukupuolesta riippumatta yhtä tukala.

- Vaikka yhteiskunta on muuttunut, niin isien yksinhuoltajuus ei ole kasvanut, kun taas äiti–lapsi-yksinhuoltajaperheiden määrä on lisääntynyt erojen kanssa samaan tahtiin. Kehitys kielii mielestäni siitä, ettei isyyttä arvosteta. Yhteiskunnassamme ei isä–lapsi-perheitä nähdä todellisena vaihtoehtona, Juha Järä Isät lasten asialla ry:stä miettii.

Tuntuu, että tässä yhteiskunnassa naisten tasa-arvo on tärkeämpää kuin miesten tasa-arvo.

Entä jos alkaisinkin erotilanteessa häijyksi? Kostaisin vaikkapa petetyksi tulemista? Jos tekisinkin kaikkeni, jotta mieheni ei saisi kuin tapaamisoikeiden lapsiin, mitä mieheni silloin tekisi?

- Tapaajavanhemmat ovat suurimmaksi osaksi miehiä. Tapaajavanhempi ei saa taloudellista, henkistä, eikä sosiaalista tukea yhteiskunnalta. Yh-vanhemman tukemisesta puhutaan nykyään paljonkin ja yh-vanhempi saa esimerkiksi korotettua lapsilisää, Juha Järä muistuttaa.

- Jos tapaajavanhempina olisi enemmän naisia, myös muutosta yhteiskunnan tukemisjärjestelmään saataisiin ehkä aikaan. Tuntuu, että tässä yhteiskunnassa naisten tasa-arvo on tärkeämpää kuin miesten tasa-arvo.

- Huoltokiusaaminen on toisen vanhemman kiusaamista lapsen avulla. Esimerkkinä mainittakoon vaikkapa lapsen lomavierailu tapaajavanhemman luona, jonne lähivanhempi ei varusta lasta säähän sopivilla varusteilla tai varavaatteilla ylipäänsä. Kiusaaminen on kohdistettu tapaajavanhempaan; hän joutuu ostamaan lapselle uudet vaatteet sen lisäksi että maksaa elatusmaksuja eikä saa yhteiskunnan tukia.

Äitimyytti ja isän rooli

Äitimyyttiä pidetään mielestäni edelleen yllä yhteiskunnassamme. Se on yksi niistä syistä, miksi äidit ottavat isiä enemmän vastuuta lastenkasvatuksesta. Äidit tekevät sen usein marttyyrinkruunu ohimoillaan, toiset taas siksi, että vaihtoehtoa ei ole. Tunnen monia äitejä, jotka eivät osaa luovuttaa osaa vanhemmuudesta isille, kuuluin niihin itsekin esikoisen syntymän aikoihin.

Minulta on useaan otteeseen kysytty, kohtaanko perheessäni väkivaltaa. Kuka kysyy sitä mieheltäni?

Isistäkin on liikkeellä legendoja, joita me vahvistamme jokapäiväisessä elämässämme. Yksi isiin kohdistuvista oletuksista on väkivaltaisuus. Helsingin Sanomat julkaisi artikkelin naisten väkivaltaisuudesta perjantaina 6.11.

Neuvoloissa ei ihmetellä isien poissaoloa, mutta jos isä tuo lapsen neuvolaan, kysytään kyllä, minne äiti on jäänyt. Olen ollut neuvolan asiakkaana raskauksien tai lasteni kautta viimeiset yhdeksän vuotta. Minulta on useaan otteeseen kysytty, kohtaanko perheessäni väkivaltaa. Kuka kysyy sitä mieheltäni?

Kuka olisi huomannut, jos olisin oman väkivaltaisuuden perinteen, masennuksen, väsymyksen tai mielensairauden takia kurittanut lapsiani ja miestäni väkivaltaa käyttäen?

- Neuvolassa on edelleen paljon kummallisuuksia, kuten vaikka äideille suunnattuja lomakkeita, joissa kysellään puolison väkivaltaisuudesta, mutta onko näitä samoja lomakkeita isille? Kuitenkin esimerkiksi Henkirikoskatsauksen mukaan vuonna 2002 – 2009 surmatuista 46 lapsesta 63 prosenttia oli äidin surmaamia ja vain 15 prosenttia isän. Jo lasten turvaksi pitäisi olla samankaltainen lomake myös isälle, Juha Järä sanoo.

Usein vasta lapsen alkaessa harrastaa, isälle löytyy rooli esimerkiksi lätkä- tai futisvanhempana.

Eikö nykyisälle löydy hoivaroolia vauvaikäisen vanhempana? Usein vasta lapsen alkaessa harrastaa isälle löytyy rooli lätkä- tai futisvanhempana. Äitiys ja äidin rooli suhteessa lapseen on itsestäänselvä jo raskausaikana, mihin me hävitämme isät?

- Kyllä isyyden merkitys on tutkimustulosten valossa aika heikosti ihmisten tiedossa. Sosiaali- ja terveysministeriön mieskysymyksiä tasa-arvopolitiikassa pohtivan työryhmän väliraportissa mainitaan, ettei miehille aina edes ole tuoleja varattu neuvolakäynneille, Juha Järä kertoo.

- Isä on vähän kuin äidin pikku apulainen, kun puhutaan lastenkasvattamisesta tai hoivaamisesta.

Kuuntele Isät lasten asialla ry:n puheenjohtajan Juha Järän haastattelu Yle Puheen Iltapäivässä maanantaina 10.11.

Lue myös:
Haluan olla lapsilleni läsnä sataprosenttisesti
Lapsiin kohdistuva väkivalta
Yksinkö hoituu?
Sijoitettavaa lasta tukee parhaiten rinnakkainen vanhemmuus

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Vanhemmuus