Jakson alkumetreillä osastolle saapuu potilas, "kalamies". Miehen sisääntulo on hyvin vaivihkainen ja hänen käytöksestään huomaa, ettei hän halua herättää huomiota. Tulee vaikutelma, ettei hän ole itsekään varma avun tarpeestaan, vaan toivoo pystyvänsä hoitamaan ongelmansa itse. Ensivaikutelma on hieman huvittava, toisaalta miehen käyttäytymisen ja toisaalta hänen uskomattoman tarinansa vuoksi.
Todellisessa elämässä ketään ei naurata, sillä potilas tarvitsee apua mieluummin ennemmin kuin myöhemmin.
Ei ole mitenkään harvinaista, että potilas tulee päivystystoimenpiteeseen peräsuolessa olevan vierasesineen vuoksi. Omalle kohdalleni on sattunut useita tapauksia ja kokemukseni perusteella voin todeta, että ihmisen mielikuvitus on tässä suhteessa rajaton. Ei siinä mitään, seksuaalisuus on iloinen asia ja jokaisella on vapaus toteuttaa sitä tällä tavalla.
Joskus kaikki ei menekään suunnitelmien mukaan vaan tarvitaan ulkopuolista apua. Tällaisen potilaan kohtaaminen vaatii hienotunteisuutta ja hyviä vuorovaikutustaitoja. Päivystyspoliklinikan henkilökunnan on kuitenkin pakko esittää yksityiskohtaisia kysymyksiä, joihin vastaaminen varmasti tuntuu potilaasta kiusalliselta. Henkilökunnalle suolen toiminta, ulosteen väri ja koostumus, virtsan väri ja virtsasuihkun väri ovat täysin luonnollisia asioita ja he selvittävät näitä toimintoja päivittäin. Potilaalle taas kyseessä on hyvin intiimi asia, josta äkkiä on tullut julkinen.
Oleellista on selvittää, millainen esine on ja kuinka kauan se on peräsuolessa ollut. Epäorgaaniset, muovia ja metallia sisältävät esineet kestävät yleensä hyvin säilytystä ruumiinlämmössä ja runsaasti bakteereja sisältävässä tilassa. Tällöin riittää, että esine saadaan ulos vahingoittamatta suolen seinämää. Patterit sen sijaan syöpyvät ja lasiesineet ovat vaarassa rikkoutua, jolloin suoli ja pahimmassa tapauksessa myös läheiset verisuonet saattavat vaurioitua. Elintarvikkeissa alkaa hajoamisprosessi. Tässä tapauksessa vaikeuksia aiheutti odottamaton allerginen reaktio.
Vierasesine pystytään yleensä vetämään ulos nukutuksessa tehtävän tähystystoimenpiteen avulla. Ikävyyksiä saattaa tulla, jos potilas viivyttelee hoitoon hakeutumisessa kokemansa nolouden takia. Kivun ja epämukavuuden lisäksi vierasesine tukkii suolen, jolloin syntyy keinotekoinen ummetus. Kertyvä ulostemassa venyttää suolta ja aiheuttaa lisääntyvää kipua, pahimmassa tapauksessa suolen repeytymisen. Tällöin hoidoksi ei enää riitä tähystyksessä tehtävä toimenpide vaan joudutaan isoon leikkaukseen, mitä puolestaan seuraa pitkä toipuminen.
Joskus potilaat ovat huolissaan siitä, mitä he ovat jutelleet herättyään nukutuksesta, kenties paljastaneet jotain tapahtumien taustoista. Anestesialääkäri ei ole kiinnostunut näiden unisten puheiden sisällöstä, mutta potilaan äänen kuuleminen kertoo tämän toipuneen nukutuksesta hyvin. Potilaan peruselintoimintojen tarkka seuraaminen ei vaikuta potilaan yksityisyyden suojaan, eikä meille myöskään kuulu se, minkä tapahtumaketjun seurauksena vierasesine oli peräsuoleen päätynyt.
Henkilökunnalla on vaitiolovelvollisuus eikä tietoja anneta edes omaisille, jollei potilas anna siihen suostumustaan. Sairaalassa ei ole erillistä luokitusta noloille vaivoille. Jos apua tarvitaan, sitä pitää lähteä hakemaan – turvallisin mielin, arvokkaasti ja pää pystyssä.
Leila Niemi-Murola
Kirjoittaja on anestesiologian ja tehohoitolääketieteen dosentti
