Hyppää pääsisältöön

Onko uusi koulukiusaamiselokuva kosto?

Taiteilija ja Luokkajuhla-elokuvan ohjaaja Anna Odell pettyi kuullessaan lapsuutensa koululuokan pitäneen luokkajuhlat häneltä salaa. Tapahtuma inspiroi koulukiusattua Annaa tekemään elokuvan luokkakemuista, joissa hänkin on mukana. Koulukiusaamisesta väitöskirjan tehnyt Virpi Pöyhönen katsoi ensi-iltaelokuvan Stradan Joonatanin kanssa.

Kun peruskoulun päättymisestä oli kulunut 20 vuotta, taiteilija Anna Odellin (s. 1973) luokkatoverit järjestivät juhlat, joihin Annaa ei kutsuttu. Ohjaaja itse piti mahdollisena, ettei häntä uskallettu kutsua juhliin taiteilijan maineen takia: Ruotsissa Odell tunnetaan ennalta-arvaamattomana, kulmikkaana taiteilijana. Ehkä luokkakaverit pelkäsivät, mitä juhlissa voisi tapahtua jos outo ja arvaamaton Anna kutsuttaisiin niihin. Niinpä lapsena koulukiusattu Odell sai idean tehdä fiktiivisen elokuvan julista, joissa hän olisikin mukana. Luokkajuhla-elokuvan Suomen ensi-ilta on 7.11.2014.

Olitko koulukiusaaja vai kiusattu?

Kerro kokemuksistasi sivun alareunan kommentti-kentässä!

Kiusattu
50% (23 ääntä)
En kumpaakaan
24% (11 ääntä)
Sekä että
22% (10 ääntä)
Kiusaaja
4% (2 ääntä)
Ääniä yhteensä: 46

Kotimaassaan ruotsalainen taitelija tunnetaan värikkäänä ja provosoivana taiteilijana: Anna Odell nousi otsikoihin vuonna 2009 tempauksellaan, jossa hän esitti joutuneensa psykoosiin. Poliisit korjasivat talteen sillalla hortoilleen itsetuhoisen naisen, ja Odellin ystävät kuvasivat tapahtuman. Materiaaleista syntyi elokuva Okänd, kvinna 2009-349701 (Tuntematon, nainen 2009-349701). Teoksellaan taiteilija halusi herättää keskustelua mielenterveysongelmaisten kohtelusta ja terveydenhuollon valtarakenteista. Syntyi mediakohu ja taitelijaa syytettiin mm. resurssien viemisellä niiltä, jotka "oikeasti tarvitsisivat apua".

Fiktio ja fakta sekoittuu sopivasti

Luokkajuhla jakautuu kahteen osaan: ensimmäinen osa on fiktiivinen lyhytelokuva luokkajuhlasta, joihin Annakin on kutsuttu. Aikanaan koulukiusattu, nyt neljääkymmentä lähestyvä nainen, päästää kaiken vuosia sisällään pitämänsä kaunan ulos luokkajuhlissa. Voimalla. Päin luokkatovereidensa naamoja. Tiivistunnelmaisessa lyhytelokuvassa Annalle ei löydy ymmärtäjää, kaikki pakenevat tilannetta.

Psykologian tohtori, koulukiusaamista tutkiva Virpi Pöyhönen teki väitöskirjansa kiusatun puolustamisesta.
Koulukiusaamista tutkiva tohtori Virpi Pöyhönen. Psykologian tohtori, koulukiusaamista tutkiva Virpi Pöyhönen teki väitöskirjansa kiusatun puolustamisesta. Kuva: Olli Laine / Yle turun yliopisto

Saatuaan lyhytelokuvan valmiiksi, Odell on etsinyt vanhat luokkatoverit käsiinsä. Hän näyttää lyhärin heille ja käy keskustelua menneisyydestä; kuka kiusasi ja miksi? Ketkä sulkivat silmänsä ja hyväksyivät hiljaa? Näiden tosimaailman tapaamisten pohjalta Odell on dramatisoitunut elokuvan jälkimmäisen osan.
Martin Luther King: pahinta ei ole pahojen pahuus vaan hyvien hiljaisuus

Psykologian tohtori Virpi Pöyhönen on aina ollut kiinnostunut ryhmistä ja vallankäytöstä. Kouluissa oppilaat pyrkivät haalimaan lisää valtaa ja korottamaan statustaan kiusaamalla heikompiaan. Väitöskirjassaan Pöyhönen halusi tutkia negatiivisen aiheen, koulukiusaamisen, valoisaa puolta: hän keskittyi tutkimaan niitä oppilaita, jotka puolustavat kiusattuja.

Luokkajuhla-elokuvan (Återträffen, Ruotsi 2013) ohjaaja Anna Odell.
Luokkajuhla-elokuvan ohjaaja Anna Odell. Luokkajuhla-elokuvan (Återträffen, Ruotsi 2013) ohjaaja Anna Odell. Kuva: Cinema Mondo koulukiusaaminen

Anna Odell

  • ensimmäinen pitkän elokuvan ohjaus Luokkajuhla (Återträffen, Ruotsi 2013) voitti Guldbagge-palkinnon (”Ruotsin Jussi-palkinto”) kahdessa sarjassa: paras elokuva ja paras käsikirjoitus sekä oli ehdolla parhaasta ohjauksesta ja parhaasta naispääosasta
  • Lisäksi Luokkajuhla on voittanut lukuisia kansainvälisiä palkintoja
  • Myös elokuva Okänd, kvinna 2009-349701 perustui taiteilijan omiin kokemuksiin, hänen nuorempana kokemaan psykoosiin. Hän esitti psykoottista, itsetuhoista naista. Kun poliisi haki naisen psykiatriseen sairaalaan, Odellin ystävät kuvasivat kohtauksen. Taiteilija halusi herättää keskustelua psykiatrisen hoitojärjestelmän valtarakenteista.
Merkittävässä roolissa koulukiusaamisessa ovat passiiviset hyväksyjät; se joukko, joka ei puutu kiusaamiseen, vaan hiljaa olemalla hyväksyy tapahtumat. Pöyhönen lainaa vapaustaistelijan sanoja: ”Martin Luther King on sanonut, että pahinta ei ole pahojen pahuus vaan hyvien hiljaisuus.” Stradan Joonatan vei Pöyhösen katsomaan Odellin ensi-iltaelokuvaa, joka keskittyy juuri tähän asetelmaan.

Elokuva herätti tutkijassa vahvoja mutta erisuuntaisia tunteita: ”Tämä on hyvä ja rohkea elokuva. Pidin siitä, että leikittiin faktalla ja fiktiolla. Elokuvan alkuosassa samastuin vahvasti kiusattuun Annaan.” Jälkimmäinen osa herätti Pöyhösessä turhautumista: ”koin että ohjaajan kokema turhautuminen tarttui minuunkin.” Kenties tämä oli ohjaajan tarkoituskin.

koulukiusatun puolustaja on muiden oppilaiden silmissä cool

Odellin elokuva on toisaalta lohduton, toisaalta siinä voi nähdä valoakin. Tarinassa kukaan ei puolusta pientä Annaa, joka ei uskalla tappaa itseään koska hän pelkää, että hänen elottomalle ja meikittömälle ruumiille naurettaisiin entistä enemmän ja ilkeämmin. Anna on yksin, puolustajia ei näy, ei kuulu. Elokuva keskittyy oppilaiden välisiin suhteisiin, aikuisten vastuu kiusaamiseen puuttumisesta jää vähälle huomiolle. Pöyhönen toivoo, että kouluissa oppilaatkin uskaltaisivat puolustaa kiusattuja. Hänen tutkimuksistaan ilmenee, että koulukiusatun puolustaja on muiden oppilaiden silmissä cool. Puolustajat ovat muiden mielestä suosittuja ja pidettyjä.

Toisaalta elokuva osoittaa, että vaikeuksista huolimatta (tai niiden seurauksena?) Anna on noussut selkeästi kiusaajiensa yläpuolelle: hän tekee nyt muista elokuvaa ja on siis kiistatta valtapyramidin korkeimmalla paikalla.

Kosto vai vastapuheenvuoro?

Elokuvan jälkimmäistä näytöstä katsoessa tulee omituinen, ristiriitainen fiilis. Asetelma on kääntynyt päälaelleen, ja nyt Anna Odell kiusaa entisiä luokkatovereitaan. ”Miltä nyt tuntuu? Mitä ajattelit silloin? Mitä ajattelet nyt?” Aikuisten on jokseenkin mahdotonta vastata Annan esittämiin kysymyksiin. Luokkatoverit kertovat unohtaneensa tapahtumat tai muistavat ne eri tavalla kuin Anna. Tai ainakin he väittävät niin.

Kaikki elokuvan hahmot ovat heikkoja ja/tai pahoja. Juhlissa pystyy bongaamaan taustaporukasta hiljaisia yksilöitä, jotka vaikuttavat myötäilevän kiusaajia: he todennäköisesti siunasivat hiljaisuudellaan tapahtumat jo kouluaikoina. Yksipuolisten roolien takia allekirjoittaneelle koki elokuvan jälkimmäisen näytöksen ainakin osittain kostona, jossa ohjaaja kiusaa koulukiusaajiaan. Lopputekstien aikana koki ristiriitaisia fiiliksiä.

Virpi Pöyhönen näkee elokuvan ohjaajan vastapuheenvuorona: ”ihmisellä on oikeus olla katkera. Mutta toisaalta, näin kyllä elokuvassa myös koston aineksia. En oikein osaa sanoa, onko tämä enemmän kosto vai vastapuheenvuoro.”

Kommentit
  • Avaruusromua: Luovuus on kuin marmorilohkareen hahmottelua

    Avaruusromussa kuunnellaan menneen vuoden 2018 ulkomaisia.

    "Mieleni on täynnä sykettä ja värähtelyä. Olen tuskin alkanut luonnostella, kun ajatus seuraa toista". Näin lainaa säveltäjä Pjotr Tsaikovskia amerikkalainen psykologian professori Eliot Dole Hutchinson, vuonna 1952 suomeksi ilmestyneessä kirjassaan Luova ajattelu. "Luovuus ei rajoitu vain historian suuriin hahmoihin, kuten Darwiniin tai Picassoon. Luovuutta on jokaisella ihmisellä". Näin siteeraa amerikkalaista psykologia Robert J. Sternbergia kasvatustieteen professori Kari Uusikylä, vuonna 2012 ilmestyneessä kirjassaan Luovuus kuuluu kaikille. Avaruusromussa kuunnellaan menneen vuoden 2018 ulkomaista satoa. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Luovuudelle on turha etsiä yhtä selitystä

    Avaruusromussa kuunnellaan menneen vuoden 2018 kotimaisia.

    "Oivalluksen hetki on jännittävää kuin nopea autonajo". Näin lainaa filosofi Bertrand Russellia amerikkalainen psykologian professori Eliot Dole Hutchinson, vuonna 1952 suomeksi ilmestyneessä kirjassaan Luova ajattelu. "Jos aikaa ei ole kiireettömään pohdintaan, asioiden sulatteluun ja luovaan hautomiseen. seurauksena on yksiselitteisesti pinnallisuuden ja typeryyden lisääntyminen". Näin siteeraa amerikkalaista psykologia Howard Gardneria kasvatustieteen professori Kari Uusikylä, vuonna 2012 ilmestyneessä kirjassaan Luovuus kuuluu kaikille. Avaruusromussa kuunnellaan menneen vuoden 2018 kotimaista satoa. Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Elokuvat

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri