Hyppää pääsisältöön

Onko uusi koulukiusaamiselokuva kosto?

Taiteilija ja Luokkajuhla-elokuvan ohjaaja Anna Odell pettyi kuullessaan lapsuutensa koululuokan pitäneen luokkajuhlat häneltä salaa. Tapahtuma inspiroi koulukiusattua Annaa tekemään elokuvan luokkakemuista, joissa hänkin on mukana. Koulukiusaamisesta väitöskirjan tehnyt Virpi Pöyhönen katsoi ensi-iltaelokuvan Stradan Joonatanin kanssa.

Kun peruskoulun päättymisestä oli kulunut 20 vuotta, taiteilija Anna Odellin (s. 1973) luokkatoverit järjestivät juhlat, joihin Annaa ei kutsuttu. Ohjaaja itse piti mahdollisena, ettei häntä uskallettu kutsua juhliin taiteilijan maineen takia: Ruotsissa Odell tunnetaan ennalta-arvaamattomana, kulmikkaana taiteilijana. Ehkä luokkakaverit pelkäsivät, mitä juhlissa voisi tapahtua jos outo ja arvaamaton Anna kutsuttaisiin niihin. Niinpä lapsena koulukiusattu Odell sai idean tehdä fiktiivisen elokuvan julista, joissa hän olisikin mukana. Luokkajuhla-elokuvan Suomen ensi-ilta on 7.11.2014.

Olitko koulukiusaaja vai kiusattu?

Kerro kokemuksistasi sivun alareunan kommentti-kentässä!

Kiusattu
50% (23 ääntä)
En kumpaakaan
24% (11 ääntä)
Sekä että
22% (10 ääntä)
Kiusaaja
4% (2 ääntä)
Ääniä yhteensä: 46

Kotimaassaan ruotsalainen taitelija tunnetaan värikkäänä ja provosoivana taiteilijana: Anna Odell nousi otsikoihin vuonna 2009 tempauksellaan, jossa hän esitti joutuneensa psykoosiin. Poliisit korjasivat talteen sillalla hortoilleen itsetuhoisen naisen, ja Odellin ystävät kuvasivat tapahtuman. Materiaaleista syntyi elokuva Okänd, kvinna 2009-349701 (Tuntematon, nainen 2009-349701). Teoksellaan taiteilija halusi herättää keskustelua mielenterveysongelmaisten kohtelusta ja terveydenhuollon valtarakenteista. Syntyi mediakohu ja taitelijaa syytettiin mm. resurssien viemisellä niiltä, jotka "oikeasti tarvitsisivat apua".

Fiktio ja fakta sekoittuu sopivasti

Luokkajuhla jakautuu kahteen osaan: ensimmäinen osa on fiktiivinen lyhytelokuva luokkajuhlasta, joihin Annakin on kutsuttu. Aikanaan koulukiusattu, nyt neljääkymmentä lähestyvä nainen, päästää kaiken vuosia sisällään pitämänsä kaunan ulos luokkajuhlissa. Voimalla. Päin luokkatovereidensa naamoja. Tiivistunnelmaisessa lyhytelokuvassa Annalle ei löydy ymmärtäjää, kaikki pakenevat tilannetta.

Psykologian tohtori, koulukiusaamista tutkiva Virpi Pöyhönen teki väitöskirjansa kiusatun puolustamisesta.
Koulukiusaamista tutkiva tohtori Virpi Pöyhönen. Psykologian tohtori, koulukiusaamista tutkiva Virpi Pöyhönen teki väitöskirjansa kiusatun puolustamisesta. Kuva: Olli Laine / Yle turun yliopisto

Saatuaan lyhytelokuvan valmiiksi, Odell on etsinyt vanhat luokkatoverit käsiinsä. Hän näyttää lyhärin heille ja käy keskustelua menneisyydestä; kuka kiusasi ja miksi? Ketkä sulkivat silmänsä ja hyväksyivät hiljaa? Näiden tosimaailman tapaamisten pohjalta Odell on dramatisoitunut elokuvan jälkimmäisen osan.
Martin Luther King: pahinta ei ole pahojen pahuus vaan hyvien hiljaisuus

Psykologian tohtori Virpi Pöyhönen on aina ollut kiinnostunut ryhmistä ja vallankäytöstä. Kouluissa oppilaat pyrkivät haalimaan lisää valtaa ja korottamaan statustaan kiusaamalla heikompiaan. Väitöskirjassaan Pöyhönen halusi tutkia negatiivisen aiheen, koulukiusaamisen, valoisaa puolta: hän keskittyi tutkimaan niitä oppilaita, jotka puolustavat kiusattuja.

Luokkajuhla-elokuvan (Återträffen, Ruotsi 2013) ohjaaja Anna Odell.
Luokkajuhla-elokuvan ohjaaja Anna Odell. Luokkajuhla-elokuvan (Återträffen, Ruotsi 2013) ohjaaja Anna Odell. Kuva: Cinema Mondo koulukiusaaminen

Anna Odell

  • ensimmäinen pitkän elokuvan ohjaus Luokkajuhla (Återträffen, Ruotsi 2013) voitti Guldbagge-palkinnon (”Ruotsin Jussi-palkinto”) kahdessa sarjassa: paras elokuva ja paras käsikirjoitus sekä oli ehdolla parhaasta ohjauksesta ja parhaasta naispääosasta
  • Lisäksi Luokkajuhla on voittanut lukuisia kansainvälisiä palkintoja
  • Myös elokuva Okänd, kvinna 2009-349701 perustui taiteilijan omiin kokemuksiin, hänen nuorempana kokemaan psykoosiin. Hän esitti psykoottista, itsetuhoista naista. Kun poliisi haki naisen psykiatriseen sairaalaan, Odellin ystävät kuvasivat kohtauksen. Taiteilija halusi herättää keskustelua psykiatrisen hoitojärjestelmän valtarakenteista.
Merkittävässä roolissa koulukiusaamisessa ovat passiiviset hyväksyjät; se joukko, joka ei puutu kiusaamiseen, vaan hiljaa olemalla hyväksyy tapahtumat. Pöyhönen lainaa vapaustaistelijan sanoja: ”Martin Luther King on sanonut, että pahinta ei ole pahojen pahuus vaan hyvien hiljaisuus.” Stradan Joonatan vei Pöyhösen katsomaan Odellin ensi-iltaelokuvaa, joka keskittyy juuri tähän asetelmaan.

Elokuva herätti tutkijassa vahvoja mutta erisuuntaisia tunteita: ”Tämä on hyvä ja rohkea elokuva. Pidin siitä, että leikittiin faktalla ja fiktiolla. Elokuvan alkuosassa samastuin vahvasti kiusattuun Annaan.” Jälkimmäinen osa herätti Pöyhösessä turhautumista: ”koin että ohjaajan kokema turhautuminen tarttui minuunkin.” Kenties tämä oli ohjaajan tarkoituskin.

koulukiusatun puolustaja on muiden oppilaiden silmissä cool

Odellin elokuva on toisaalta lohduton, toisaalta siinä voi nähdä valoakin. Tarinassa kukaan ei puolusta pientä Annaa, joka ei uskalla tappaa itseään koska hän pelkää, että hänen elottomalle ja meikittömälle ruumiille naurettaisiin entistä enemmän ja ilkeämmin. Anna on yksin, puolustajia ei näy, ei kuulu. Elokuva keskittyy oppilaiden välisiin suhteisiin, aikuisten vastuu kiusaamiseen puuttumisesta jää vähälle huomiolle. Pöyhönen toivoo, että kouluissa oppilaatkin uskaltaisivat puolustaa kiusattuja. Hänen tutkimuksistaan ilmenee, että koulukiusatun puolustaja on muiden oppilaiden silmissä cool. Puolustajat ovat muiden mielestä suosittuja ja pidettyjä.

Toisaalta elokuva osoittaa, että vaikeuksista huolimatta (tai niiden seurauksena?) Anna on noussut selkeästi kiusaajiensa yläpuolelle: hän tekee nyt muista elokuvaa ja on siis kiistatta valtapyramidin korkeimmalla paikalla.

Kosto vai vastapuheenvuoro?

Elokuvan jälkimmäistä näytöstä katsoessa tulee omituinen, ristiriitainen fiilis. Asetelma on kääntynyt päälaelleen, ja nyt Anna Odell kiusaa entisiä luokkatovereitaan. ”Miltä nyt tuntuu? Mitä ajattelit silloin? Mitä ajattelet nyt?” Aikuisten on jokseenkin mahdotonta vastata Annan esittämiin kysymyksiin. Luokkatoverit kertovat unohtaneensa tapahtumat tai muistavat ne eri tavalla kuin Anna. Tai ainakin he väittävät niin.

Kaikki elokuvan hahmot ovat heikkoja ja/tai pahoja. Juhlissa pystyy bongaamaan taustaporukasta hiljaisia yksilöitä, jotka vaikuttavat myötäilevän kiusaajia: he todennäköisesti siunasivat hiljaisuudellaan tapahtumat jo kouluaikoina. Yksipuolisten roolien takia allekirjoittaneelle koki elokuvan jälkimmäisen näytöksen ainakin osittain kostona, jossa ohjaaja kiusaa koulukiusaajiaan. Lopputekstien aikana koki ristiriitaisia fiiliksiä.

Virpi Pöyhönen näkee elokuvan ohjaajan vastapuheenvuorona: ”ihmisellä on oikeus olla katkera. Mutta toisaalta, näin kyllä elokuvassa myös koston aineksia. En oikein osaa sanoa, onko tämä enemmän kosto vai vastapuheenvuoro.”

Kommentit
  • Sormitietokone eli tabletti eli pädi eli tabu vaiko ehkä sittenkin lääpytin?

    Tabletista lätyskään

    Käsissäsi on pieni, kevyt tietokone ilman näppäimistöä. Millä tavalla sinä sitä kutsut? Et selvästi ainakaan sormitietokoneeksi, vaikka se nimi sille annettiin aikoinaan muun muassa Helsingin Sanomien nimikilpailussa. Etkä luultavasti myöskään surffilaudaksi kuten ruotsalaiset tekevät.

  • Avaruusromua: Puoli vuosisataa elektronista meditaatiota

    Mitä Salvador Dali kertoi Edgar Froeselle taiteesta?

    Berliini vuonna 1967. 23-vuotias Edgar Froese etsii sielun veljiään: kokeiluista ja musiikillisesta vapaudesta innostuneita muusikoita. Syntyy yhtye nimeltä Tangerine Dream. Edgar Froesen johtotähtenä on se, mitä Salvador Dali sanoi hänelle taiteesta: lähes kaikki on mahdollista niin kauan kuin itse uskot järkähtämättä siihen, mitä teet. Avaruusromussa selaillaan Edgar Froesen postuumisti julkaistua omaelämäkertaa Tangerine Dream: Force Majeure. Toimittajana Jukka Mikkola

  • Kaikki maailman robotit - liittykää yhteen! R.U.R. -näytelmä kertoi robottien vallankumouksesta jo sata vuotta sitten!

    Mikä tekee orjasta orjan ja isännästä isännän?

    Karel Čapekin näytelmässä R.U.R. - Rossum's Universal Robots (1920) robotteja tuotetaan tehtaassa. Ne ovat kauppatavaraa. Ne ovat halpaa työvoimaa. Ne muistuttavat ihmistä, mutta ne eivät tunne kipua eikä niillä ei ole tunteita. Niillä ei myöskään ole omaa tahtoa. Niillä ei ole sielua, sanovat niiden rakentajat. Monista Blade Runnerin ja Westworldin katsojista tämä saattaa kuulostaa hyvin tutulta...

  • Kirjat ovat auttaneet minua löytämään itsestäni herkkyyttä valita oikein ja vahvistaneet kykyäni muodostaa omia mielipiteitä.

    Elämää voi käydä läpi myös lukemiensa kirjojen kautta.

    Koitin aikanaan etsiä yhtymäkohtia edesmenneeseen äitiini myös hänen kirjahyllynsä kautta, mutta tulos jäi laihaksi. Mitenköhän oma tyttäreni tulee joskus tulevaisuudessa äitinsä kirjahyllyä tarkastelemaan? Tunnistaako hän siinä jotain samaa kaarta kuin mitä minä itse olen näkevinäni omassa elämässäni nyt viidenkympin kynnyksellä? Luultavasti kaikki alkoi Hanhiemon satuaarteesta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Elokuvat

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Koko maailman taiteen historia BBC:n uudessa suursarjassa

    Luovuuden katkeamaton ketju ulottuu vuosituhansien taakse

    Kulttuurien juurilla on BBC:n uusi yhdeksänosainen suursarja koko maailman kuvataiteen historiasta varhaisimmista luolamaalauksista nykypäivään – ja tulevaisuuteenkin. Teema tiistaisin 21.8. – 19.10.

  • Sormitietokone eli tabletti eli pädi eli tabu vaiko ehkä sittenkin lääpytin?

    Tabletista lätyskään

    Käsissäsi on pieni, kevyt tietokone ilman näppäimistöä. Millä tavalla sinä sitä kutsut? Et selvästi ainakaan sormitietokoneeksi, vaikka se nimi sille annettiin aikoinaan muun muassa Helsingin Sanomien nimikilpailussa. Etkä luultavasti myöskään surffilaudaksi kuten ruotsalaiset tekevät.

  • Professori emerita Kaisa Häkkinen toivoo, että tutkimustietoa arvostettaisiin ja hyödynnettäisiin nykyistä enemmän

    Professori Kaisa Häkkinen on nähnyt tutkijan työn muutoksen.

    Kaisa Häkkinen tunnetaan etenkin suomen ja sen sukukielten tutkijana. Kympin tytöstä kasvoi määrätietoinen tutkija, joka uransa varrella on saanut monia palkintoja ja tunnustuksia. Häkkinen on uransa aikana nähnyt tutkijan työn muutoksen, jota nykyisin leimaa kiire ja jatkuva arviointi. Eläkkeellä saa onneksi tehdä mitä huvittaa.

  • Avaruusromua: Puoli vuosisataa elektronista meditaatiota

    Mitä Salvador Dali kertoi Edgar Froeselle taiteesta?

    Berliini vuonna 1967. 23-vuotias Edgar Froese etsii sielun veljiään: kokeiluista ja musiikillisesta vapaudesta innostuneita muusikoita. Syntyy yhtye nimeltä Tangerine Dream. Edgar Froesen johtotähtenä on se, mitä Salvador Dali sanoi hänelle taiteesta: lähes kaikki on mahdollista niin kauan kuin itse uskot järkähtämättä siihen, mitä teet. Avaruusromussa selaillaan Edgar Froesen postuumisti julkaistua omaelämäkertaa Tangerine Dream: Force Majeure. Toimittajana Jukka Mikkola

  • Kohta robotit eivät kaipaa ihmistä – 10 tarinaa robottien elämästä

    Robotti on enemmän kuin kone, se on kohta perheenjäsen.

    1950-luvulla haaveiltiin ajasta, jolloin robotit astuisivat ihmiskunnan palvelukseen. Robotit ovat olleet liukuhihnahommissa jo vuosikymmeniä, ja nyt ne haluavat olla perheenjäseniämme. Robotit ovat osa elämäämme - halusimme tai emme.

  • Esa-Pekka Salonen 60 vuotta Teemalla

    Juhlakonsertti suorana, arkisto-ohjelmia nuoresta maestrosta

    Kesällä 60 vuotta täyttänyttä maestro Esa-Pekka Salosta juhlitaan suorassa konserttilähetyksessä perjantaina 17.8. Lisäksi Teemalla nähdään arkisto-ohjelmia nuoremmasta Salosesta.

  • Kaikki maailman robotit - liittykää yhteen! R.U.R. -näytelmä kertoi robottien vallankumouksesta jo sata vuotta sitten!

    Mikä tekee orjasta orjan ja isännästä isännän?

    Karel Čapekin näytelmässä R.U.R. - Rossum's Universal Robots (1920) robotteja tuotetaan tehtaassa. Ne ovat kauppatavaraa. Ne ovat halpaa työvoimaa. Ne muistuttavat ihmistä, mutta ne eivät tunne kipua eikä niillä ei ole tunteita. Niillä ei myöskään ole omaa tahtoa. Niillä ei ole sielua, sanovat niiden rakentajat. Monista Blade Runnerin ja Westworldin katsojista tämä saattaa kuulostaa hyvin tutulta...

  • Kirjailija ja filosofi Torsti Lehtinen on oppinut kiitollisuuden taidon

    Kirjailija Torsti Lehtisellä on ollut värikäs elämä.

    Kirjailija Torsti Lehtisellä on ollut värikäs elämä. Hän on tehnyt kymmenien eri ammattien töitä aina merimiehestä ohjelmistosuunnittelijaksi ja päätoimittajaksi asti. Viimeiset 40 vuotta hän on elättänyt itsensä vapaana kirjailijana. Torsti Lehtisen elämä on myös vaikuttava muutostarina, jonka päähenkilö ponnistaa Kallion slummeista ja päihteiden ja rötösten maailmasta yliopistoon filosofian laitoksen opiskelijaksi ja vapaaksi tutkijaksi. Lehtisen mittavan tuotannon keskiössä ovat eksistenssin kysymykset, joita myös Lehtisen tutkima tanskalainen filosofi Søren Kierkegaard pohti.

  • Kirjat ovat auttaneet minua löytämään itsestäni herkkyyttä valita oikein ja vahvistaneet kykyäni muodostaa omia mielipiteitä.

    Elämää voi käydä läpi myös lukemiensa kirjojen kautta.

    Koitin aikanaan etsiä yhtymäkohtia edesmenneeseen äitiini myös hänen kirjahyllynsä kautta, mutta tulos jäi laihaksi. Mitenköhän oma tyttäreni tulee joskus tulevaisuudessa äitinsä kirjahyllyä tarkastelemaan? Tunnistaako hän siinä jotain samaa kaarta kuin mitä minä itse olen näkevinäni omassa elämässäni nyt viidenkympin kynnyksellä? Luultavasti kaikki alkoi Hanhiemon satuaarteesta.

  • Ingmar Bergmanin taiteen ja tuotteliaisuuden salaisuudet: jatkuva ripuli, elatusvelvollisuudet ja seksi

    Harva olisi selvinnyt Bergmanin vauhdissa

    Taiteilijadokumentit keskittyvät yleensä ylläpitämään romanttista neromyyttiä ja herkuttelemaan tragedioilla. Niitä tehdään ikään kuin kukaan ei jaksaisi kuulla neron teoksista mitään. Uusi Bergman-dokumentti Yksi vuosi, yksi elämä ei tee tästä poikkeusta. Saamme tietää että useamman naisen kanssa yhtä aikaa touhuavalla elokuvaohjaajalla oli ärtynyt suoli ja paha temperamentti. Mutta resepti toimii, sillä minäkin palasin kiinnostuneena hyllyssä pölyttyneen dvd-kokoelmani kimppuun ja innostuin lukemaan kolme ja puoli kirjaa Bergmanista.