Hyppää pääsisältöön

Selfieillä, itsiöillä ja meitsieillä rakennetaan harkittua minäkuvaa

Älypuhelinten yleistyessä valokuvien määrä internetissä räjähti. Sosiaalisen median palvelut kuten Facebook ja Twitter täyttyivät kuvista, jotka käyttäjä saattoi julkaista heti kuvan otettuaan. Somettajien omakuvat eli selfiet nousivat sen luokan ilmiöksi, että Oxfordin sanakirja nimesi selfien vuoden 2013 sanaksi. Selfieillä voidaan vahvistaa omaa sosiaalista statusta ja parhaimmillaan saada vaikka töitä. Silotelluissa kuvissa ei kuitenkaan kerrota koko totuutta kuvan ottajan elämästä – eikä sosiaalisen ilmiöön ole kaikkien pakko edes osallistua.

Aamu-tv:ssä joulukuussa 2013 vieraillut psykologian tohtori Tarja Salokoski muistutti, että kaikilla on eri tarpeet julkaista kuvia itsestään netissä. Tarve saattoi hänen mukaansa tulla ihan vain silkasta mahdollisuudesta ottaa itsestään kuva ja jakaa se ystäville tai suuremmalle joukolle. Samassa ohjelmassa missi Sara Chafak kertoi julkaisevansa selfieitä markkinointitarkoituksissa. Hänen mukaansa ne poikivat hänelle jopa töitä.

Strada selvitti helmikuussa 2014, voiko selfieillä rakentaa itsetuntoa. Mediatutkija Karoliina Kyrölän mukaan 2010-luvulla velloo käsitys, että pelkällä ulkonäöllä pitäisi pystyä kertomaan paljon muustakin kuin yksinomaan ulkonäöstä. Hänen mukaansa selfieillä yritetään viestiä esimerkiksi ihmisen elämänhallintakyvyistä ja sosiaalisesta statuksesta.

Selfie ei kerro koko totuutta

Sosiaaliseen mediaan on helppo rakentaa itsestään juuri haluamansa kuva: jakoon menevät otokset, joissa omat hyvät puolet tulevat esiin.

"Jos minä haluan tänään laittaa Instagramiin kuvan, niin sitten minä myös teen jonkun sellaisen tilanteen, josta voisin ottaa sinne kuvan", kertoi teinityttö Sade Rastenberger Yle Uutisille elokuussa 2014.

Bloggaaja Sofia Kilpikivi muistuttikin Stradassa, että selfieitä tai muitakaan netissä leviäviä kuvia ei kannata pitää absoluuttisena totuutena. Somettajien kuvissa näkyy yleensä siloteltu versio elämästä, ja siksi on tärkeää muistaa, että olemassa on myös epäesteettisempi versio samasta elämästä.

Jatkuva somessa toimiminen luo paineita

Suomessa selfieistä on innostuttu siinä määrin, että Yle kehotti tammikuussa 2014 keksimään selfie-sanalle äidinkielisen vastineen. Ehdotuksia esiteltiin Suorassa linjassa, ja sellaisia olivat esimerkiksi itsiö, meitsie ja määliö. Reilu viikko aiemmin Suora linja oli esitellyt englantilaisten maanviljelijöiden felfieitä eli farm selfieitä.

Innostus selfieihin on ulottunut Suomessa myös museokentälle: valokuvaamisessa tapahtunut muutos pääsi elokuussa 2014 Suomen valokuvataiteen museon näyttelyn aiheeksi. Yle Uutiset kävi tutustumassa #Snapshot-näyttelyn valmisteluun.

"Kuva on ottanut paikkansa tällaisena puheen kaltaisena viestintävälineenä", museon intendentti Anna-Kaisa Rastenberger selitti.

Psykologian tohtori Tarja Salokoski huomautti Aamu-tv:ssä, että suomalaiset ovat varsin huonoja latelemaan kehuja kasvotusten, mutta sosiaalisessa mediassa hyvää palautetta osataan antaa.

Samaan aikaan jatkuva esiintyminen somessa ja hyvän palautteen odotus luo ihmisille paineita.

"Siihen ei riitä enää välttämättä, että on Miss Suomi, että tulee nähdyksi, tulee kuulluksi. Vaan ikään kuin täytyy koko ajan olla jotenkin mielenkiintoinen ja riittävän mielenkiintoisia kuvia, jotta ne seuraajat ja tykkääjät pysyvät siellä", Salokoski sanoi.

Hän muistutti, että sosiaalisessa mediassa voi toimia myös ilman omakuvia – identiteetti ei ole pelkästään ulkonäössä tai selfieissä.

Teksti: Sonja Fogelholm

  • ”Tervetuloa rahinan pariin!” – Kansanmusan legendat ja kadonneet taitajat tallentuivat Ylen muinaisille pikalevyille

    1930-luvun ääniaarteita sarjassa Ylen kansanmusiikkipatinaa.

    Suorakaiverruslevyt olivat aikanaan mullistava äänitystekninen uutuus. Niille tallentuivat 1930–1950-lukujen suomalaisen juurimusiikin tärkeimmät osaajat, osa heistä myöhempiä folklegendoja, jotkut unohdettuja, monet jo tuolloin katoamassa olleen maailman viimeisiä edustajia. Ylen varastoihin unohtuneet ääniaarteet nostettiin vuonna 1991 päivänvaloon sarjassa Ylen kansanmusiikkipatinaa, joka on nyt kokonaan kuunneltavana Elävässä arkistossa ja Yle Areenassa.

  • Suomalaiset taistelivat puukot tanassa vapaan Viron puolesta 1919

    Liki 4 000 suomalaista soti Viron vapaussodassa.

    Loppuvuodesta 1918 puhjennut Viron vapaussota sai lähes neljätuhatta suomalaista ylittämään Suomenlahden taistellakseen siellä vapaaehtoisjoukoissa bolševismia vastaan. Osa lähteneistä oli vasta kouluikäisiä nuorukaisia. Vuonna 1993 valmistunut Untamo Eerolan ytimekäs dokumentti antaa puheenvuoron sekä heille itselleen sekä virolaisille: millaisen hengen vallassa sotaa käytiin entä millaisista teoista suomalaiset Virossa muistetaan? Dokumentti sisältää runsaasti arvokasta arkistomateriaalia.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto